Metsä

Poimintahakkuun kustannusten tutkiminen oli vielä 1990-luvun alussa täysin kielletty – asiaa selvitetään nyt Lapissa

Luonnonvarakeskus ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä selvittävät harvennuksien, poimintahakkuiden ja avohakkuiden kustannuksia pohjoisen mäntymetsissä.
Kari Lindholm
Poimintahakkuun koealalla pohjapinta-ala on hakkuun jälkeen keskimäärin 9. Koneen puikoissa istuu Tapani Tuisku Rovaniemeltä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymän (Redu) käynnistämässä hakkuutapojen kustannuksia selvittävässä tutkimushankkeessa kerätään tietoa varsinkin poimintahakkuun kustannuksista pohjoissuomalaisessa mäntymetsässä.

”Tutkimuksessa selvitetään harvennuksen, poimintahakkuun ja avohakkuun kustannukset. Kohteella on 22 koealaa jokaista hakkuutapaa kohti”, Luken erikoistutkija Juha Laitila Joensuusta kertoo.

Korjuukustannukset kiinnostavat erityisesti puunostajia, jotka perinteisesti ovat varjelleet niitä puunmyyjiltä liikesalaisuuteen vedoten. Maanomistajille kustannukset ovatkin näyttäytyneet tähän saakka pelkästään kantohinnoissa.

Poimintahakkuukohteilla työskentelevien koneyrittäjien mielenkiinto suuntautuu metsäkoneiden käyttökustannuksiin ja tuotoksiin, jotka nekin selviävät tutkimushankkeen aikana.

”Pohjois-Suomessa poimintahakkuut keskittyvät vaaramaastoihin ja etenkin turvemaille, joissa pohjaveden pinta voidaan niiden avulla pitää riittävän alhaalla”, Luken kasvutuotostutkija Jaakko Repola Rovaniemeltä sanoo.

Repolan mukaan poimintahakkuiden kustannusrakenteen selvittämiselle on selkeitä paineita metsäalalla.

”Vielä 1990-luvun alussa aihepiiri oli täysin kielletty, eikä sitä saanut edes tutkia.”

Hakkuut suorittavassa Redun monitoimikoneessa on videokamera, joka taltioi työvaiheiden kestot.

”Tutkimuksen aikana kuvattua videomateriaalia on tarkoitus käyttää jatkossa opetustarkoituksiin Redun hakkuukonesimulaattoreissa”, sanoo Korjuukustannukset Lapin poimintahakkuukohteissa -tutkimushankkeen projektipäällikkö Raija Palokangas Rovaniemeltä.

Pölkkyjen tilavuudet saadaan selville hakkuukouran mittalaitteella. Datan pohjalta Luke laatii tuottavuusmallit avohakkuulle, harvennukselle ja poimintahakkuulle.

”Työ on melkoinen, koska tuhansien runkojen käsittelyn viemä aika pitää liittää pölkkyjen mittatietoihin”, Laitila selvittää.

Kari Lindholm
Metsäala kaipaa tietoa erityisesti poimintahakkuun kustannuksista, toteavat projektipäällikkö Raija Palokangas (vas.), kasvutuotostutkija Jaakko Repola ja erikoistutkija Juha Laitila.

Poimintahakkuun korjuukustannuksia on selvitetty aiemmin Etelä-Suomen kuusikoissa.

Sieltä saadut tulokset eivät sovellu suoraan pohjoisen männiköihin, sillä etelässä puusto on huomattavasti kookkaampaa ja korjuussa varjeltavaa alikasvoskuusta on runsaasti.

Pohjoisessa puusto on lyhyttä ja se kasvaa harvemmassa. Lisäksi siinä esiintyy myös laatua heikentäviä vikoja, jotka ovat omiaan hidastamaan korjuuta.

Koealat sijaitsevat valtion maalla Rovaniemen Hirvaalla, alue on Redun opetusmetsää. Koekenttänä toimiva metsä on tasaikäinen, hoitamaton ja huonosti taimettuva, mutta puuston uudistumisella ei ole merkitystä, kun tutkimuksessa selvitetään pelkästään korjuukustannuksia.

Hakkuu tehtiin Metsähallituksen ohjeistuksen mukaisesti siten, että harvennuksessa pohjapinta-alaksi jää keskimäärin 14 ja poimintahakkuussa 9 neliömetriä hehtaarilta.

”Puustoa oli noin 160 kiintokuutiota hehtaarilla. Kasvuun jätettiin harvennetulla koealalla 70–80 kuutiota ja poimintahakatulla noin 40 kuutiota. Tukkiosuus oli noin 30 prosenttia”, hankeasiantuntija ja hakkuukoneen kuljettaja Tapani Tuisku Rovaniemeltä sanoo.

Kari Lindholm
”Kuljettajan ammattitaidolla on erityisen suuri merkitys poimintahakkuun onnistumiselle”, hankeasiantuntija ja hakkuukoneenkuljettaja Tapani Tuisku Rovaniemeltä sanoo.

Poimintahakkuun jälki muistuttaa käytännössä liian harvaan asentoon tehtyä ensiharvennusta. Kasvuun jätettiin monen kokoista puustoa, jotta metsästä tulisi monivaiheinen.

Tuisku toteaa, että poimintahakkuussa kuljettajan ammattitaidolla on erityisen suuri merkitys.

”Jos taimia tuhotaan hakkuun aikana, homma voi muuttua pienaukkohakkuuksi.”

Mikäli taimet jyrätään koneilla kauttaaltaan, edessä on uudistaminen, mikä taas lisää maanomistajan kustannuksia.

Tutkimushakkuita jatketaan maaliskuussa, jolloin dataa taltioidaan talvikorjuusta.

Talvella korjuukustannusten tiedetään kasvavan lumipeitteen paksuuntuessa työskentelyn käydessä kaikin puolin hitaammaksi.

”Kasvatettavaa puustoa joudutaan varjelemaan hakkuun aikana korjuuvaurioilta etenkin kovilla pakkasilla”, Tuisku huomauttaa. Tutkimuksen tulokset julkaistaan vuonna 2023.

Lue myös:

Jatkuvapeitteisen korven kuusikot muuttuvat päästölähteeksi liian voimakkaasti harvennettuina

Väyläharvennus on uusin ase taimikoiden hoitorästeihin: "Työn tehokkuus parani 20–40 prosenttia"

Katso uusin video: Kannattaako pienpuut katkoa kuiduksi vai kasata kaikki energiapinoon?
Lue lisää

Ahmakanta on vahvistunut 20 viime vuoden aikana – Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan eläinmäärä oli kevättalvella 390–400 yksilöä

Ministeriö esittää kahdeksan ahman metsästyskiintiötä – viime vuoden kiintiö oli yhtä suuri ja siitä ammuttiin neljä eläintä

Pandemia näytti omavaraisuuden arvon

Missä Luken tiedote ohjelmointivirheestä viipyi kolme päivää?