LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Metsä

Tuoreilla mailla hakkuuaukotkin sitovat hiiltä tehokkaasti

Tilastoihin merkitty puiden kuutiomäärä kertoo vain osan metsikön sitoman hiilen määrästä.
Jorma Peiponen
Avohakkuun jälkeen puiden hiilensidonta on mitätöntä, mutta ruoho- ja pensaskerroksen hiilensidonta on suurimmillaan.

Useista puheenvuoroista kuultaa läpi ajatus, että vain puut sitovat hiiltä – ja samalla ajatus, että vain puut toimivat hiilen varastoina. Näin erityisesti silloin, kun perustellaan vanhoja metsiä hiilen kierron supersankareina.

Ei se niin ole. Puiden rungot ovat vain hiilen varastoja. Hiilensidonta ei ole riippuvainen runkojen järeydestä, vaan yhteyttävien lehtien määrästä. Kaikki vihreät kasvit – niin puut, ruohot, sammalet kuin levätkin – yhteyttävät.

Käytännössä jonkin alueen hiilensidontakyky riippuu lehtipinta-alasta eikä siitä, millaisia yhteyttävät kasvit ovat. Rehevä niitty, hyväkasvuinen pelto tai rantaruovikko voivat sitoa hiiltä yhtä hyvin kuin metsä. Yhteyttämisen tehoon vaikuttavat valon määrän lisäksi muut kasvutekijät.

Jos kasvupaikka on kuiva ja niukkaravinteinen, hiilen­sidonta on vähäisempää kuin tuoreilla mailla. Se koskee niin varttuneita metsiä kuin avoimia­kin aloja.

Jos uudistusalalla on yhtenäinen, metrin korkuinen vattu-, horsma- ja heinäkasvusto, sen sitoman hiilen määrä on verrattavissa varttuneeseen puustoon. Lehtimassaa ei mahdu pinta-alalle olennaisesti enempää, vaikka osa siitä nostettaisiinkin korkealle puun oksistoon.

Varttuneessa metsässä pohja­kerroksen yhteyttämis­teho on valon niukkuuden vuoksi heikompi kuin aukolla.

Väärinkäsitykseen johtaa se, että puiden varastoimasta hiilestä suuri osa, puiden rungot, on näkyvillä. Helposti unohdetaan, että puut varastoivat hiiltä myös maan sisään juuristoon. Puiden sitomaa hiiltä ovat myös suurelta osin juurisienten rihmastot, joiden massa voi olla yhtä suuri kuin juurtenkin.

Meillä puiden maan sisässä oleva hiilivarasto on ehkä kolmannes tai neljännes maanpinnan yläpuolella olevasta massasta.

Tilastoissa puun kuutiomäärä ei siis kerro koko hiilen määrää. Niissähän näkyy vain markkinakelpoinen runkopuu.

Jos metsäsuunnitelma kertoo, että metsässäsi on hehtaarilla 500 kuutiota puuta, niin juuret, oksat ja latvukset mukaan laskien puuaineksen määrä on noin 1 000 kuutiota.

Sama koskee kasvuarvioita. Jos hehtaarin vuotuinen tuotto on 5 kuutiota, todellinen puuston uuden biomassan määrä on 10 kuutiota – tai kuivapainokiloiksi muutettuna noin 4 000 kiloa, josta puolet – siis 2 000 kiloa – on hiiltä. Myös metsän aluskasvillisuus sitoo hiiltä, mutta mustikan, puolukan, sammalten ja muiden metsäkasvien yhteyttämistehosta on jo vaikeampi antaa yleisiä lukuarvoja.

Uudistusalojen puuston kehitys kyllä tunnetaan hyvin, mutta muun kasvipeitteen määrästä ja yhteyttämistehosta ei tietoja ole. Kasvit varastoivat pääosan yhteyttämästään hiilestä maan sisään, juuristoon ja maavarsiin, suojaan hirviltä ja peuroilta.

Uudistusalan hiilensidontaan vaikuttaa suuresti maaperä. Kuivimmilla hiekkakankailla kasvillisuus toipuu hitaasti ja siellä hiilensidonta on pitkälti verrattavissa puuston kehitykseen.

Todennäköisesti se on suurimmillaan nuorissa, ensiharvennusta odottavissa metsissä. Sitoutuneen hiilen määrä kasvaa sen jälkeenkin puuston järeytyessä, mutta vuotuinen hiilensidonta saattaa jopa pienentyä.

Sen sijaan hakattu lehtomainen kangas tai lehto työntää jo samana tai viimeistään seuraavana kesänä yhtenäisen heinä- ja ruohopeitteen.

Ravinteisen kasvupaikan hiilen sidonta ei riipu yhtä paljon puuston kehitysvaiheesta kuin karuilla kankailla. Vertailukelpoisia lukuarvoja eri metsätyyppien ja eri kasvuvaiheiden hiilensidonnasta saamme kuitenkin vielä odottaa.

Hiilitase ei ole aivan yksinkertainen. Hiilidioksidikin on kasvien tarvitsema raaka-aine. Yhteyttämisessä ilman hiilidioksidiin sitoutuu vain maaperän vettä, mutta kun kasvi rakentaa solukoitaan, mukaan tulevat myös mineraaliravinteet typpi, fosfori, kalium ja kalsium.

Kasvien käyttöön ravinteet palautuvat, kun kuollut elo­peräinen materiaali hajoaa, mutta samalla siihen sitoutunut hiili vapautuu hiilidioksidina ilmaan.

Mikä on hyväksi metsälle, mikä monimuotoisuudelle ja mikä ilmastolle, ei ole aina sama asia. Metsä kasvaa sitä paremmin, mitä ripeämmin ravinteet kiertävät, ja ravinteet kiertävät sitä nopeammin, mitä nopeammin eloperäinen aines hajoaa eli mitä nopeammin hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään!

Kangasmetsässä hiilen kierto on hitaampaa kuin lehdossa. Neulaskarike hajoaa hitaasti ja muodostaa humusta, jossa osa hiilestä pysyy satoja vuosia. Lehtoon ei vastaavaa hiilivarastoa synny.

Katso uusin video: Kannattaako pienpuut katkoa kuiduksi vai kasata kaikki energiapinoon?
Lue lisää

Jatkuva kasvatus saa tutkimukselta tukea – menetelmän käyttö kannattavin tapa varautua luonnontuhoihin

Lukijalta: Metsien suojelutavoite on raskaasti ylimitoitettu – "Miten rahoitus aiotaan hoitaa, kun valtiontalous ei selviä nytkään velkaantumatta?"

Suojelutavoite raskaasti ylimitoitettu

Turvemailta pelastus