Metsä

Aarre: Kevättalvi on hirvituhojen aikaa – tuhoja voi estää hyvällä metsänhoidolla, mutta aina se ei riitä

Alueen korkea hirvikanta kannattaa ottaa huomioon taimikonhoidossa. Puulajivalinnan ohella tehokkain keino estää hirvituhoja on metsästys.
Jaana Kankaanpää
Hirven katkaisema männyntaimi Närpiössä.

Hirven metsätaloudelle aiheuttamat vahingot on tiedostettu pitkään. Ensimmäinen hirven metsätalousvahinkoja Suomessa käsittelevä kirjoitus julkaistiin jo vuonna 1888. Metsävarojen, hirvikannan ja metsätuhojen kehitys sekä näistä käytävä keskustelu ovat siitä lähtien kulkeneet yhtä jalkaa.

Metsätalouden kannalta hirven elinkierron haitallisin jakso on talvella. Talviaikaan hirvi etsii ravintoa ennen muuta sieltä, mistä sitä saa helpoiten riittäviä määriä.

Lumen sadettua maahan hirvelle parhaiten kelpaava varpukasvillisuus peittyy ja hirvi siirtyy syömään pääasiassa puumaisia ravintokasveja. Lumen määrän kasvaessa hirven elinpiiri ja helposti saatavilla oleva ravintokasvivalikoima pienenevät.

Talviaikaan hirven pääravintokasveja ovat runsaan saatavuuden takia mänty ja koivu. Keski- ja kevättalvella hirvet hakeutuvat 1–3-metrisiin männyntaimikoihin. Taloudellisesti merkittävimmät tuhot tapahtuvat näissä taimikoissa, kun hirvet syövät taimien latvakasvaimia ja katkovat runkoja yltääkseen kasvaimiin paremmin.

Kuusi on hirven kannalta huonoa ravintoa. Kuusen kuoren kaluaminen ja kuusentaimien syöminen on merkki siitä, että alueella on pulaa paremmasta ravinnosta. Hirvet kaluavat kuorta usein myös ruokintapaikkojen ja nuolukivien läheisyydessä. Tällöin kyse lienee keinoruokinnan aiheuttamasta ravinteiden ja ruuan rakenteen epätasapainosta.

Kun perustetaan taimikkoa alueelle, jolla hirvet talvehtivat ja jolla on aiemmin todettu vahinkoja, puulajivalinta on keskeinen päätös hirvituhoalttiuden vähentämisessä. Tyypillinen ratkaisu vahinkojen välttämiseksi on ollut kuusen istuttaminen männyn ja rauduskoivun sijasta.

Tuhojen torjunnan kannalta tämä ratkaisu toimii, mikäli kasvupaikka on kuuselle riittävän viljava eikä kohde ole altis juurikäävälle. Yleensä tästä aiheutuu kuitenkin tappioita verrattuna siihen, että käytettäisiin kasvupaikalle parhaiten sopivaa puulajia.

Hirvituhokestävyyden kannalta metsänuudistamisessa on keskeistä saada kasvupaikalle sopivan puulajin hoidettu hyväkasvuinen ja tiheä taimikko.

Hirvituhoriskin vähentäminen hyvällä metsänhoidolla parantaa metsän taloudellista tuottavuutta ja on metsänomistajalle kannattavaa. Tosin tilanteessa, jossa hirvet majailevat talviaikaan pienellä alueella, tuhoihin on mahdotonta vaikuttaa metsänhoidon keinoin. Ratkaisua pitää tällöin hakea hirvien määrän vähentämisestä.

Lue Aarteen jutusta, millaisin eri tavoin erikoistutkija Juho Matala neuvoo metsänomistajaa ehkäisemään hirvituhoja ja miten hän näkee hirvituhojen tulevaisuuden.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Aarre: Ahvensaalis mielessä? Näillä vinkeillä onnistut ahvenen pyynnissä

Opiskelijat pääsivät opettelemaan kulotuksen jaloa taitoa

Aarre: Ruusuja ruuaksi – näin hyödynnät pahamaineisen kurtturuusun ja muut luonnonruusut keittiössä

MT PUUN HINTA
Tukki
päätehakkuu, koko Suomi
MT METSÄTILAN HINTA
Metsätilat
koko Suomi
MT PUUKAUPAN ARVIOINTI