Metsä

Tyyris tukkikuorma matkasi Hämeestä Saksaan: "Laadukas sorvivisapölli on lähes kahden tukkikuorman arvoinen"

Kilohinnalla myytävän sorvi­visan katkonta vaatii tarkkuutta.
Rami Marjamäki
Sorvivisa jaetaan neljään laatuluokkaan, joista ykkönen on paras ja nelonen huonoin. Sorvivisan myynnissä alkujaan mutaation tuloksena syntynyt visakukka ratkaisee kilohinnan.

Kymmenkunta henkilöä on kokoontunut sorvitukin ympärille. Mittanauha rullaa sujuvasti tukin pinnalla samalla, kun tukkia pyöritetään hitaasti ympäri.

Lopulta saksalainen Axel Groh näyttää käsimerkkiä moottorisahaajalle, joka katkaisee sorvivisan halutusta kohdasta.

”Näin isoja sorvivisakauppoja tehdään keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kentälle on levitetty noin 17 000 kiloa sorvivisaa ja lisäksi 33 tonnia oksavisaa”, Metsähallitus Metsätalous Oy:n asiakkuuspäällikkö Pasi Korteniemi arvioi tiistaina Hauholla.

Viilupuuhun erikoistunut saksalainen yritys Schorn & Groh on ostamassa toista sorvivisaerää Metsähallituksen mailta Hieton Puu Ky:n välittämänä.

”Visakoivun katkonta on tavanomaista tarkempaa puuhaa. Puuaine on niin arvokasta, että väärällä katkonnalla jää paljon euroja saamatta”, toinen paikalla olleista katkojista, metsäpalveluyrittäjä Pekka Helminen kertoo.

Vaikka sorvivisa suuntaa ulkomaille, jää oksavisa jatkojalostettavaksi Hämeenlinnaan.

”Oksavisasta tehdään erilaisia pientuotteita ja koristeita. Viimeisenä ketjussa ovat vielä käsityöyrittäjät, jotka käyttävät pienimpiä visan paloja esimerkiksi puukkojen kahvoihin”, Helminen luettelee.

Katkonnan jälkeen alkaa kaupanteon haastavin vaihe, jossa jokaiselle katkotulle sorvitukille merkitään laatuluokka asteikolla 1–4.

Visakoivun laatuluokittelun perussäännöt ovat samat kuin sahatavaralla. Pituus, järeys ja suoruus nostavat luokkaa, kun taas oksat, mutkaisuus ja laho laskevat sitä.

Sahatavarasta poiketen visakoivun myyntihinta määräytyy kuutioiden sijaan kiloina.

”Neuvotteluissa joudutaan välillä ottamaan aikalisä, jos laatuluokasta ei päästä yhteisymmärrykseen”, Helminen naurahtaa.

Schorn & Groh -yrityksen toimitusjohtaja Axel Grohin mukaan sorvivisan määrä näyttää samalta kuin viime kaupassa, mutta visassa on enemmän laatuvaihtelua.

”Noin puolen hehtaarin alueelta kaadetut visakoivut olivat jo 80-vuotiaina, mikä vaikuttaa lahon määrään”, Korteniemi toteaa.

Yleensä visakoivikko päätehakataan 60–70 vuoden iässä.

”Yksi laadukas ja pitkä sorvivisa vastaa arvoltaan jopa kahta tukkikuormallista puuta. Kyllä tässä kaupassa päästään kuusinumeroiseen summaan”, sanoo Korteniemi.

Lopullinen kauppahinta selviää vasta, kun kukin laatuluokka on punnittu erikseen ja sen paino kerrottu luokkaa vastaavalla kilohinnalla. Sorvivisakoivun kilohinta pyörii 3–10 euron paikkeilla erän laadusta riippuen.

Suomesta lähtevä visakoivuerä päätyy ensin Sloveniaan, jossa se sorvataan 0,52 millimetrin paksuisiksi viiluiksi.

”Siellä onnistuu myös pieniläpimittaisten eli noin 20-senttisten tukkien viilutus”, Groh toteaa. Valmiit viilut varastoidaan Saksassa.

Kalleimmat visaviilut päätyvät koristamaan yksityiskoneiden sisätiloja.

”Asiakkaamme käyttävät sorvaamaamme visakoivua myös jahtien sisustuksissa, autojen kojelaudoissa sekä huonekaluissa”, Groh listaa.

Yritys ostaa yleensä kahdesti vuodessa lisää visakoivua.

”Mistään muualta maailmasta ei saa näin isoja eriä kerralla. Suomen lisäksi ostamme visakoivua Venäjältä.”

Puukaupat tehdään aina talviaikaan, sillä Saksan Suomea edellä oleva kevät saisi puun sinertymään, mikä tekisi siitä käyttökelvotonta.

Grohin mukaan monissa halvoissa huonekaluissa viilupinta korvataan nykyään puun kuviota jäljittelevällä muovilla, kun taas visakoivun uniikkia kuviota ei voi korvata.

Toistaiseksi visakoivun kysyntä ja tarjonta ovat kohdanneet hyvin. Korteniemen mukaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua Suomen visakoivun tarjonta mahdollisesti kasvaa, kun 1980-luvulla istutetut klooni­visat saavuttavat päätehakkuuiän.

”Tarjonnan jaksotuksen kanssa tulee olla tarkkana. Rajoitettu saatavuus on myyjän etu, sillä liikatarjonta voi laskea hintaa”, ennakoi markkinointipäällikkö Olli Puukko Metsähallituksesta.

Katso uusin video
Lue lisää

Kantohinnat nousussa, harvennuksetkin käyvät kaupaksi – "Puuta ei ole tarjolla lähellekään teollisuuden tarpeen mukaisesti"

Tukkipula rajoittaa sahatavaran tuotantoa – "Nyt juostaan kelirikkoleimikoiden perässä", Sahateollisuus ry:n puheenjohtaja Tommi Sneck sanoo

Ensimmäinen puukuorma lähti Stora Enson uudelle kartonkikoneelle Oulun tehtaalle – puun tarve kasvaa puoli miljoonaa kuutiometriä vuodessa

Näin torppaat riskit puukaupan maksujen saannissa – todennäköisyys on pieni, mutta kohdalle osuessa ikävä yllätys