Metsä

Lähimetsä marjoineen on tärkeä maitotilallisille – "Suojelun pitäisikin perustua vapaaehtoisuuteen"

Vaalan Suutarinkylällä asuvat Pekka ja Liisa Välinen ovat suojelleet iäkkään metsäkuvion vapaaehtoisesti ja ilman korvausta.
Kai Tirkkonen
Lähimetsä on Välisille tärkeä virkistyspaikka. Liisa ja Pekka Välinen (etummaisina) suunnittelevat tilan sukupolvenvaihdosta heidän poikansa Antti Välisen sekä miniän Niina Myllyaho-Välisen kanssa.

"Tämä olisi pitänyt hakata jo aikoja sitten", metsänomistaja Pekka Välinen naurahtaa.

Vaan siinä se 5,3 hehtaarin kuvio seisoo edelleen komeana "peikkometsänä".

Pekka ja hänen vaimonsa Liisa Välinen ovat halunneet säästää mäntyä, kuusta ja hieskoivua kasvavan sekametsän hakkuilta, vaikka metsäsuunnitelman mukaan kuviolta saisi 1 200 kiintokuutiometriä puuta.

"Metsällä on tunnearvoa, kun se sijaitsee lähellä kotia", Pekka toteaa.

Siellä ovat perheen lapset pienenä leikkineet.

"Tämä on hyvä marjapaikka. Täältä kerään mustikat ja puolukat. Soiselta reunalta saa myös hilloja", Liisa kertoo.

Nykyisin marjaan pääsevät myös lapsenlapset.

Metsänreunaan rakennettiin laavu vuonna 2000. Aurinkoisena kevätpäivänä siinä on mukava paistaa makkarat ja juoda nokipannukahvit.

Väliset pyörittävät luomumaitotilaa Vaalan Veneheiton Suutarinkylällä. Metsää heillä on vajaa 600 hehtaaria.

Pekka Välinen on Metsänhoitoyhdistys Rokua-Paljakan puheenjohtaja.

"Yhdistyksessämme on 2 200 jäsentä. Noin 400 jäsentä on jättänyt osan metsistään talouskäytön ulkopuolelle", hän kertoo.

Alueet ovat keskimäärin muutaman hehtaarin kokoisia.

Varsinkin lähellä pihapiiriä sekä Oulujärven saarissa olevia metsiä monet haluavat jättää virkistykseksi jälkipolville.

Välisten mielestä suojelun pitäisikin perustua vapaaehtoisuuteen.

Heillä on edelleen karvaana mielessä, kun vuonna 1990 valtio pakkolunasti heiltä 20 hehtaaria kesämökkeineen päivineen rantojensuojeluohjelmaan Rokuan kansallispuiston naapurista.

Pariskunnan mielestä korvaus oli liian pieni ja viranomaisten käytös tilanteessa töykeä.

Lähimetsän suojelusta Väliset eivät ole saaneet korvausta. Se ei ainakaan toistaiseksi ole kelvannut Metso-ohjelmaan, mutta ajan myötä ehdot voivat täyttyä, mikäli lahopuuta kertyy riittävästi.

Puusto on noin 130-vuotiasta.

Pekka ja Liisa kaappaavat männynrungon spontaaniin halaukseen.

"Metsässä oleilu alentaa verenpainetta", Pekka muistuttaa.

MTK:n maaliskuussa teettämän, puhelinhaastatteluin toteutetun kyselyn mukaan 26 prosenttia metsänomistajista on siirtänyt metsissään arvokkaita luontokohteita talouskäytön ulkopuolelle. Se vastaa yli 160 000:tta metsänomistajaa.

Heistä 79 prosenttia, joka vastaa noin 130 000:tta metsänomistajaa, on siirtänyt kohteita talouskäytön ulkopuolelle ilman korvausta tai virallista sopimusta.

Lue myös:

Kaikki metsänomistajien tekemä suojelutyö ei näy tilastoissa

Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Metsien pölyttäjien tila on vielä tuntematon – avoimet ympäristöt tarjoavat lämpöä ja ravintoa, mutta lahopuukin on elintärkeää

Tasapainottelu luonnon köyhtymisen ja hakkuiden lisäämisen välillä voi tulla valtiolle kalliiksi

Yrittäjä ja metsänomistajat odottavat ympäristötukea jopa vuosia Lapissa – metsäkeskus pitää tapausta poikkeuksellisena

Lisäraha ja suojeluinto poikivat uusia suojelumetsiä – sekä valtion Metso-ohjelma että yksityinen Luonnonperintösäätiö etenevät vauhdilla