Metsä

Ylitiheä peurakanta iskee luonnon monimuotoisuuteen saaristossa – "Ei täällä ole enää yhtään kasvia, jota ei olisi jostain kohtaa syöty"

Paisumaan päässyt valkohäntäpeurakanta pistelee suihinsa piha­maiden kasvit ja puiden lehdet. Vain mänty ja kataja eivät kelpaa.
Kari Salonen
MTK:n kenttäpäällikkö Juho Kotilainen (vas.) ja matkailuyrittäjä sekä metsänomistaja Martti Hölli tutkivat marraskuussa Paraisilla Jumon saaressa valkohäntäpeurojen aiheuttamia tuhoja. Höllin mukaan kasvanut kanta on saanut peurat syömään viime vuosina poikkeuksellisesti myös kuusen taimien oksia.

Kun Jumon saaressa avaa illan hämärtyessä television, voi Avaran luonnon ohella seurata ikkunan takana käynnissä olevaa luonnon livelähetystä.

”Valkohäntäpeurojen luontainen arkuus on hävinnyt viime vuosina täysin. Ne tulevat välillä metrin päähän talosta”, kertoo saaressa asuva metsänomistaja ja matkailuyrittäjä Martti Hölli.

Hän muutti vaimonsa kanssa noin 300 hehtaarin kokoiseen saareen yksitoista vuotta sitten. Valkohäntäpeurojen kanta on Höllin mukaan suorastaan räjähtänyt käsiin parin viime vuoden aikana.

”Parhaimmillaan täällä saaressa on nähty 60–70 peuraa tienvarsilla vain kolmen kilometrin ajomatkan aikana.”

”Joudumme nykyään laittamaan kesäisin sähköaidan perunamaan ympärille. Peuroille kelpaa nykyään ravinnonpuutteessa lähestulkoon kaikki katajaa ja mäntyä lukuun ottamatta”, Hölli kertoo.

Hän listaa peurojen syöneen omasta pihapiiristään muun muassa syreenit, ruusupensaiden marjat pilkkirajaan asti ja kaikki pihakukat.

”Unohdin kerran siirtää terassipelargoniat yöksi suojaan. Aamulla kukinnot oli jo syötynä. Ei täällä ole enää yhtään kasvia, jota ei olisi jostain kohtaa syöty”, Anne Hölli harmittelee.

Omenapuiden ja koivujen lisäksi peurat ovat syöneet Höllin mukaan tänä vuonna myös kuusen taimien oksia.

MTK:n kenttäpäällikkö Juho Kotilainen ei muista törmänneensä aiemmin vastaavaan tilanteeseen.

”Niillä täytyy olla kova ravintopula, jos kuusikin jo kelpaa. Maanomistajalle tilanne on hyvin ikävä, kun minkään sortin istutuksia ei voi suojaamatta tehdä.”

”Kenttäkerroksessa ei näy enää yhtään alle nelivuotiasta tainta eikä sekapuusto pääse kasvamaan. Vain isommat puut säilyvät hengissä”, Hölli harmittelee.

Höllin mukaan peurojen ravinnonhankinta tulee olemaan haastavaa tulevana talvena.

”Varvut ovat yleensä peurojen talviruokaa, mutta nyt ne syötiin jo kesällä. En ehtinyt kerätä litraakaan mustikkaa. Jo viime keväänä näkyi useita aliravittuja peuroja, ja sama on varmasti edessä ensi keväänä.”

Peurojen aiheuttamien kasvituhojen lisäksi Hölli kertoo olevansa huolissaan myös kotisaarensa linnuista.

”En ole nähnyt enää pariin vuoteen ruisrääkkää enkä teeriä, ja sorsienkin määrä on laskussa.”

BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi ei olisi vielä huolissaan lintujen puolesta.

”Ruisrääkän esiintyminen on luontaisesti vaihtelevaa, joten parin vuoden perusteella ei kannata vielä tehdä johtopäätöksiä. Tutkimusten mukaan peurat kyllä syövät ravinnokseen myös lintujen munia.”

Lehtiniemi kertoo kuulleensa hyönteisalan ihmisten olleen erityisen huolissaan valkohäntäpeurakannan kasvusta.

”Ne syövät ketokasveja, mikä vähentää kukkaloistoa, ja näin vaikuttaa kielteisesti myös hyönteisten määrään.”

Valkohäntäpeuran vaikutuksia Suomen luontoon on Lehtiniemen mukaan tutkittu varsin vähän. Myös MTK:n Kotilainen korostaa, että paikallisesti tiheän kannan vaikutuksia pidemmällä aikavälillä on vaikea arvioida.

”Saarissa ei yleensä ole niin paljon peltoa kuin mantereella, jolloin peurat siirtyvät ruokailemaan pihoille. Toisaalta monet saaret kärsivät umpeen kasvamisesta, joten laiduntavana eläimenä peurasta voi olla hyötyä joillekin lajeille”, Lehtiniemi arvioi.

”Valkohäntäpeuran kannan räjähdysmäinen kasvu on niin uusi ilmiö, että on mahdotonta ennustaa, kuinka pahaksi ongelmat voivat äityä. Kun muutamassa vuodessa on päästy tähän tilaan, niin miltäköhän täällä näyttää viiden vuoden päästä”, Kotilainen jatkaa.

Höllin mukaan mantereen puolella on sekä hirviä että petoja mutta saareen ne eivät enää tule, kun mantereellakin riittää ravintoa.

”Kovina pakkastalvina täällä on saattanut käydä yksittäisiä petoja jäätä pitkin.”

Metsästystä harrastavan Höllin mukaan kannan kokoon olisi pitänyt reagoida jo aiemmin.

”Nykyiset luvat eivät riitä mihinkään. Riistakeskuksen mukaan asiaan on vaikea puuttua, koska valkohäntäpeuralle ei ole vielä olemassa omaa kannanhoitosuunnitelmaa.”

Höllin mielestä kantaa tulisi karsia metsästyslupien uudelleen järjestelyn kautta.

”Peuralupia tulisi jakaa suoraan maanomistajille pelkän seuran sijaan tai vapauttaa metsästys kokonaan. Näin maanomistaja voisi halutessaan myydä lupia eteenpäin tai palauttaa seuralle, jos ei käytä niitä itse.”

Höllin mukaan lupajärjestelmän muuttaminen voisi elävöittää talvisin hiljaista aluetta.

”Keväisin ja syksyisin järjestämme kalastusmatkailua. Peuran liha olisi loistava matkailuvaltti, ja samalla lupia myymällä voisi kompensoida peurojen aiheuttamia vahinkoja.”

Myös MTK:n Kotilaisen mukaan valkohäntäpeuran kannansäätelyyn tarvitaan kiireellisesti lisää työkaluja.

”Ongelma-alueilla voisi kokeilla esimerkiksi vasojen vapauttamista luvanvaraisuuden piiristä.”

Katso uusin video
Lue lisää

Vielä 1600-luvulla luultiin kärpästen tiivistyvän liasta – Selja Ahava kirjoitti kirjan naisesta, joka rakasti hyönteisiä

Riistakolmiolaskennat on saatu päätökseen – alueellista vaihtelua löytyi paljon

Majavan pureskelemasta puulastusta voidaan määrittää onko se euroopan- vai kanadanmajava – lastuun jäävä sylki paljastaa perimän

Traficom otti kantaa saariston jakelukiistaan: Jos lauttayhteys on vain kerran päivässä, virasto pitää saarta "vaikeakulkuisena saaristoalueena"