Metsä

Kiristyviin hiilinieluvaatimuksiin tutkitaan keinoja – Luke valmistelee myös käytännön ohjeita metsien käsittelyyn

Metsien hiilinielua häviää nyt muun muassa uusien rakennusten, teiden ja peltojen alta vuosittain noin kolme miljoonaa tonnia.
Kari Salonen
Ojitetuissa turvemetsissä olisi mahdollista harjoittaa jatkuvapeitteistä kasvatusta, sanoo Luonnonvarakeskuksen apulaisprofessori Aleksi Lehtonen.

Suomella on käytettävissä joukko keinoja, joilla pystyttäisiin täyttämään EU:n lulucf-asetuksen entistä kunnianhimoisemmat vaatimukset ensi vuosikymmenellä.

”Vähennämme metsien raivaamista muuhun käyttöön, muutamme turvepohjaisten peltojen ja metsien käsittelyä sekä pidennämme puuston kiertoaikoja tietyillä kohteilla”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) apulaisprofessori Aleksi Lehtonen luetteli tänään torstaina korjattujen laskelmien julkistuksen yhteydessä.

Metsien hiilinielua häviää nyt muun muassa uusien rakennusten, teiden ja peltojen alta vuosittain noin kolme miljoonaa tonnia.

Lehtonen huomautti, että vuosi 2021 koittaa kohta ja että osa toimenpiteistä vaikuttaa nopeammin, osa hitaammin.

Turvepeltojen ja turvemetsien maaperästä hiilidioksidipäästöjä kertyy vuosittain noin 15 miljoonaa tonnia. Kaikkia päästöjä ei saada poistettua.

Metsittämällä turvepeltoja päästöjä voitaisiin kuitenkin pienentää.

”Metsitys voisi olla hyvä keino sellaisilla pelloilla, jotka eivät ole aktiivisessa ruuantuotannossa”, Lehtonen sanoi.

Toinen keino olisi hänen mukaansa turvepeltojen säätösalaojitus, jolloin vedenpintaa voitaisiin säädellysti pitää korkeammalla tasolla niin, ettei orgaaninen maa-aines hajoa nopeasti ilmakehään.

Ojitetuissa turvemetsissä Lehtosen mukaan olisi mahdollista harjoittaa jatkuvapeitteistä kasvatusta.

”Varsinkin rehevillä turvemailla jatkuvalla kasvatuksella veden pinta voitaisiin pitää ylempänä, jolloin päästöjä voitaisiin vähentää.”

Aivan pintaan veden ei kuitenkaan saisi antaa nousta, sillä silloin metaanipäästöt lisääntyisivät.

Luonnonvarakeskuksessa valmistellaan parhaillaan metsäalan toimijoille käytännön ohjeita, kuinka metsänhoidossa voidaan ottaa huomioon ilmaston kannalta tärkeät tekijät.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan Sampo Soimakallion mukaan nyt esitellyistä luvuista ei voi vielä päätellä, millainen hakkuiden taso Suomessa voisi tulevaisuudessa olla. Hän totesi prosessin olevan kesken. Seuraavaksi luvassa on EU-komission kommentit.

Soimakallio sanoi komission pääosaston DG Climan tulkinnan ja teknisen ohjeen linjaavan, että hakkuiden suhde puuston määrään eri kasvatusluokissa tulisi säilyä samalla tasolla kuin vertailukaudella. Soimakallion mukaan tällä periaatteella Suomen kohdalla päädyttäisiin noin 70 miljoonan kuutiometrin vuosittaisiin hakkuisiin.

”Miten hakkuut voisivat nousta nyt 70 miljoonasta kuutiometristä noin 81 miljoonaan kuutiometriin, sitä emme tiedä”, Soimakallio sanoi.

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola arvioi, että uusittu lulucf-laskelma ja hakkuutason laskennallinen aleneminen 83 miljoonasta kuutiometristä runsaaseen 81 miljoonaan kuutiometriin ei muuta suurta kokonaisuutta, mutta tuo pikkuisen haastetta lisää.

Prosessin EU:n kanssa Tiirola totesi olevan kesken ja lopullisen vertailutason valmistuvan vuoden lopussa.

”Nyt on tärkeää, että Suomi pyrkii valvomaan kansallisen etunsa niin, että vertailutaso olisi Suomelle edullinen.”

Tiirola huomautti, ettei EU määritä Suomen hakkuutasoa ja että Suomella on mahdollisuus lisätä metsien kasvua.

”Ensimmäisen jakson kasvuun ei paljon voida vaikuttaa, mutta seuraavaan vuosien 2026–2030 jaksoon esimerkiksi lannoituksella jo merkittävästi.”

Lue myös:

Uudet laskelmat kiristävät Suomen hiilinielutavoitetta – "Kunnianhimon taso kasvoi"

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsien hiilinielu on nyt nälkäinen

Hiilensidonnasta lisää tutkittua tietoa

Ilmastopaneelin puheenjohtaja esittää metsäyhtiöille keskinäistä sopimista puun käytöstä tai Suomen sisäistä nielukauppaa

MT PUUN HINTA
Tukki
päätehakkuu, koko Suomi
MT METSÄTILAN HINTA
Metsätilat
koko Suomi
MT PUUKAUPAN ARVIOINTI