Metsä

Aarre: Vastuullinen vesilinnustaja käyttää apunaan noutavaa koiraa – se löytää saaliin tiheästäkin kaislikosta

Noutajan kanssa riistan saa varmemmin talteen kuin ilman koiraa metsästettäessä. Myös koiran työskentelyn seuraaminen on antoisaa, toteavat koiriensa kanssa metsästävät Juho ja Sari Pitkänen.
Johanna Kokkola
Noutaja on totutettava laukauksen ääneen. Sen jälkeen se voi olla metsästäjän mukana veneessä, kuten Neppi Juho Pitkäsen seurassa.

Rehevä Sysmäjärvi on vesilintujen paratiisi ja siksi myös sorsastajien suosiossa. Tiheät, lähes läpipääsemättömät järviruoko- ja osmankäämikasvustot kertovat vesilintujahtiin lähtevälle, että ilman noutajaa ei järvelle kannata suunnata.

Juho Pitkänen silmäilee Sysmänjoelle. Se ei ole yhtä reheväkasvustoinen kuin itse järvi, mutta vesilinnut viihtyvät myös polveilevan joen piilopaikoissa.

Pitkänen on juuri käynyt veneellään joella, mutta yhtään lintua ei tällä kertaa jäänyt tähtäimiin. Labradorinnoutajat Neppi ja Riesu saivat kuitenkin pulahtaa veteen ja käydä päivän ensiuinnilla. Sitä ne rakastavat yli kaiken.

Eniten töpinöissään on vuoden ikäinen Neppi, joka ei millään malttaisi pysyä aloillaan.

”Huopaan venettä niin, että koira on selkäni takana. Siten pystyn ampumaan turvallisesti lentoon lähtevää sorsaa”, Juho selvittää.

Miehensä mietteitä kuuntelee Sari Pitkänen, joka on usein mukana sorsajahdissa ohjaamassa koiria.

”Minäkin olen suorittanut metsästyskortin mutta en pidä asetta mukana. Nautin eniten koirien kouluttamisesta ja niiden käyttämisestä kokeissa. Mukanaolo sorsajahdissa on erinomainen koulutustilanne koirille”, Sari kertoo.

Hyvä noutaja ohjaajineen saa metsästäjiltä usein kutsuja varsinkin iltalennolle. Noutava koira on korvaamaton apulainen, sillä se löytää ammutun sorsan hämärässäkin.

Myös Juho Pitkänen pitää iltalennolla tapahtuvasta vesilintujahdista, mutta hän saattaa olla koirineen jahdissa myös päivällä.

”Käyn silloin tällöin sorsajahdissa alueella, jossa järvestä kuivatetulle peltoaukealle on kaivettu leveitä ojia. Kävelen koirien kanssa kaivantojen reunoja ja odotan mahdollisia pomppulintuja.”

Tällaisessakin jahdissa koirat ovat suureksi avuksi. ”Koira menee heittämällä yli ojista, joista mies ei pääse kuin vasta pitkän kiertomatkan jälkeen”, Juho toteaa.

Sorsastus mielletään usein elokuiseksi metsästyskauden avaustapahtumaksi, jonka jälkeen monet pienriistan metsästäjät jäävät odottamaan syyskuuta. Silloin alkaa jäniksen ja metsäkanalintujen metsästyskausi.

Nykyään yhä useampi metsästyksen harrastaja jatkaa sorsanmetsästyskautta lokakuulle asti. Syynä ovat metsäkanalintujen usein heikot kannat. Vesilintukannat eivät ole pienentyneet vastaavalla tavalla, ja metsästettävää riittää pitkin syksyä.

Juho ja Sari Pitkänen viihtyvät koirineen sorsavesillä myöhään syksyyn saakka.

”Yleensä kausi päättyy täällä Pohjois-Karjalassa loka-marraskuun vaihteessa”, Juho toteaa.

Lue koko juttu Aarteen sivuilta: Millainen on hyvä noutaja? Katso myös videolta, miten Riesu noutaa saaliin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jouluna ei tee mieli metsään pyssy kädessä

Ajojahti on katoavaa kansanperinnettä, mutta ilman ajomiestä ei hirvi kaatuisi

Metsästyksenjohtajalla ei mennyt Ylistarossa aivan putkeen: Puhalsi kahden promillen lukemat, jätti aseensa suojaamatta

MT PUUN HINTA
Tukki
päätehakkuu, koko Suomi
MT METSÄTILAN HINTA
Metsätilat
koko Suomi
MT PUUKAUPAN ARVIOINTI