Metsä

Voisiko siirtoistutus olla avuksi uhanalaisten kääpien suojelussa – tutkijat selvittävät harvinaisessa kokeessa asiaa

Kääpien sienirihmastoja kasvatetaan ensin laboratorio-oloissa, myöhemmin ne siirretään puutapeissa metsissä oleviin lahopuihin.
Mia Jouslehto
Tutkija Reijo Penttilä istuttaa tippakääpää puoli vuotta sitten kaadettuun kuusen runkoon.

Janakkalan Harvialassa on käynnissä harvinainen koe. Tutkijat koettavat siirtää metsän lahopuihin kasvamaan laboratorio-oloissa kasvatettuja uhanalaisten kääpälajien sienirihmastoja.

Projektista vastaavat Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopisto. Vastaavaa istutuskoetta ei ole aiemmin maailmalla tehty tässä mittakaavassa.

Kantahämäläisellä kohteella kääpiä viedään UPM-Kymmenen metsätilan maastoon. Kahden Janakkalassa sijaitsevan alueen lisäksi siirtoistutuksia tehdään Espoon Luukissa sekä Metsähallituksen mailla Lapinjärvellä ja Seitsemisen kansallis­puistossa.

Metsiin viedään yli kahtakymmentä erilaista, kuusessa, männyssä ja koivussa elävää kääpälajia.

”Sienirihmastot kerättiin alun perin luonnosta ja niitä kasvatettiin maljassa 1–3 kuukautta kääpälajista riippuen”, sanoo tutkimuksesta Lukessa vastaava Reijo Penttilä.

Maljavaiheen jälkeen rihmastot siirrettiin tiiviisiin, vilja­seosta sisältäviin pusseihin. Rihmastojen levittyä viljaan pussiin laitettiin viisisenttisiä puutappeja, joihin rihmastojen haluttiin lopulta päätyvän.

Näin saadut kääpärihmastoa sisältävät tapit siirtoistutetaan kohdealoilla maassa makaaviin lahopuihin.

Näytteiden laittoa varten lahopuihin porataan kymmenen senttiä syviä reikiä, tapit painetaan koloihin ja lopuksi reikä tiivistetään ilmatiiviiksi vahalla.

Talteen otettavista porauslastuista selvitetään, mitä sienilajeja puissa oli valmiiksi istutusvaiheessa.

”Siirtoistutukset voisivat olla potentiaalinen tulevaisuuden suojelukeino uhanalaisten kääpien tilan parantamiseksi. Ensisijaista on kuitenkin metsien suojelu ja lahopuumäärän lisääminen”, sanoo hankkeesta väitöskirjaa aloittava Sonja Saine Helsingin yliopistolta.

Koepaikoille palataan ensi syksynä. Puista tutkitaan dna-näytteiden avulla, ovatko halutut rihmastot levinneet istutustapeista puuhun. Leviämistä seurataan kolme vuotta.

Siirtoistutuksia tutkimuksessa tehdään 10–15 kohteelle. Tavoitteena on saada sienirihmastot leviämään puuhun ja tuottamaan myöhemmin itiöemiä, joista itiöt voisivat levitä tuulen mukana ympäristöön.

UPM-Kymmenen metsien kestävästä kehityksestä vastaavan Timo Lehesvirran mukaan yhtiötä kiinnostaa tutkimushankkeessa aikajänne. Jos siirtoistutus onnistuu, se voisi lyhentää uhanalaisen lajiston palauttamista luontoon vuosilla, ellei vuosikymmenillä.

Tutkimusvaiheessa työ on aikaa vievää, mutta myöhemmin siirtotyö voitaisiin toteuttaa paljon nopeammin.

”Ennen ilmastoasioita keskustelu pyöri paljon biodiversiteettiasioiden ympärillä. Siirtoistutushanke on hyvin mielenkiintoinen”, sanoo Lehesvirta.

”Lahopuulla on positiivista vaikutusta. Se toimii eliöiden ravinnonlähteenä ja elinympäristönä, se kasvattaa hiilivarastoa ja sen lajidiversiteetti voi auttaa metsätuhojen torjumisessa”, toteaa Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.

Tutkimusryhmän tekemän esitutkimuksen perusteella siirtoistutukset onnistuvat hyvin tuoreella lahopuulla, mitä Mäkipää pitää hyvänä uutisena. Onnistuminen ei vaadi pitkälle lahonnutta puuta, jota talousmetsissä on vähän.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

S-ryhmä avasi laskurin, joka kertoo ruokakorin ilmastovaikutuksen

Luke ohjattava takaisin kartalle

Nautakarjatiloja on syyllistetty turhaan

MT PUUN HINTA
Tukki
päätehakkuu, koko Suomi
MT METSÄTILAN HINTA
Metsätilat
koko Suomi
MT PUUKAUPAN ARVIOINTI