Metsä

Valkohäntäpeurojen tiheä kanta voi johtaa ekokatastrofiin

Mustikoiden häviämisellä on vaikutusta koko ekosysteemiin – kärsijöinä muun muassa pölyttäjät ja metsäkanalinnut.
Silja Viitala
Ylitiheä valkohäntäpeurakanta johtaa mustikan liialliseen laidunnukseen ja sitä kautta vaikuttaa koko metsäekosysteemiin.

Valkohäntäpeurojen kannan kasvusta on puhuttu jo pitkään. Kuitenkaan ylitiheän kannan vaikutusta ekosysteemeihin ei ole tutkittu. Itse asiassa Suomessa tieteellistä tutkimusta valkohäntäpeuroista on tehty hämmästyttävän vähän.

Pohjois-Amerikassa, josta valkohäntäpeura Suomeen alun perin tuotiin, on tutkittu, että liian suuri valkohäntäpeurakanta voi aiheuttaa muutoksia kasvilajisuhteissa ja haitata joidenkin lajien uusiutumista.

Etelä-Pirkanmaalla valkohäntäpeuroja löytyy 1 000 hehtaarilta jopa 85. Kanta-arviot tuntuvat kuitenkin riistamäärien perusteella olevan edelleen alakanttiin.

Ylitiheä kanta on johtanut metsissä ja pelloilla ylilaidunnukseen. Peurat ovat nälkäisiä ja ravintoa ei riitä koko populaatiolle.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Jyrki Puseniuksen mukaan valkohäntäpeurat käyttävät ravinnokseen kesällä heiniä, ruohokasveja sekä pensaiden ja puiden lehtiä. Talvella ravintoon kuuluu lumen alta kaivetut varvut, heinät ja oraat.

"Jos lunta on enemmän, syövät ne puiden oksia, katajaa, männyn taimia, haapaa, pajuja ja jäkälää, ja hätäravintona kuusen oksia", Pusenius kertoo.

Tiheä kanta aiheuttaa ravinnon puutetta. "Luultavasti kävisivät enemmän myös puutarhoissa syömässä", Pusenius ennustaa. "Voi olla ravintokilpailua muiden hirvieläinten kanssa."

Pusenius ei kuitenkaan usko kannan romahtavan vielä näillä tiheyksillä.

Vesilahdella Hannes Reinikainen huomasi, että valkohäntäpeurat olivat syöneet kaikki mustikan varvut tämän vuoden kasvua lukuun ottamatta.

Mustikat tuottavat marjoja vasta toisena ja kolmantena vuonna, joten peurojen ylilaidunnus estää mustikoiden kasvun ja marjojen tuoton.

Mustikoiden häviäminen vaikuttaa koko metsäekosysteemiin, sillä mustikoista hyötyvät useat metsälajit.

"Mustikkaa käyttävät monet hyönteiset, kanalinnut ja esimerkiksi karhu", Pusenius kertoo.

Kanalinnut syövät hyönteisiä mustikanvarpujen alapinnoilta ja käyttävät varpuja suojautumiseen.

Monet muutkin linnut ja eläimet käyttävät korkeita mustikanvarpuja suojina.

Reinikainen kertoi löytäneensä koiransa kanssa emoaan odottavia lehtokurpan poikasia, jotka eivät voineet suojautua mustikkavarpujen alle, koska peurat olivat parturoineet kaikki varvut.

"Ne oli siinä hiljaa sammalissa meidän jalan juuressa, ihan varisten, korppien ja kaikkien nähtävissä."

Kimalaisten ja muiden pölyttäjien määrä on laskenut hälyttävästi mustikoiden häviämisen myötä. Muitakin hyönteisiä on metsissä vähemmän ja Reinikaisen mukaan hyttysiä ei löydy kuusikoista ollenkaan.

"Tämä mustikka on se viimeinen tikki. Kun mustikka on se metsän tärkein kasvi, aluskasvi. Se on pieneliöiden suoja paahteelta ja uv-säteilyltä, se on kosteuden pitäjä, hyönteisten suoja sateella, monen ravinto. Metsäkanalintujen ja näitten hyttysten määrä on romahtanut varmaan sen takia, kun ei ole aluskasvillisuutta", Reinikainen aprikoi.

Viime vuonna Reinikainen löysi useista linnunpöntöistä kuolleita tiaisen poikasia. "Nääntyneet todennäköisesti, kun eihän täällä ole ruokaa. Ei kärpäsiä, eikä mitään."

Peurat kuluttavat metsäpohjaa myös tekemällä polkua. Eroosion myötä puiden juuret paljastuvat ja altistuvat kuoren irtoamiselle ja sienituhoille.

Valkohäntäpeurat levittävät myös puutiaisia. "Puutiaisten määrä voi lisääntyä", sanoo myös Pusenius.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Vesilahdella valkohäntäpeurat aiheuttavat suuria taimikkotuhoja

Lintuja parvina

MTK: Valkohäntäpeuravasojen metsästys pitäisi vapauttaa – edellyttäisi muutosta metsästyslakiin

MT PUUN HINTA
Tukki
päätehakkuu, koko Suomi
MT METSÄTILAN HINTA
Metsätilat
koko Suomi
MT PUUKAUPAN ARVIOINTI