Aarre: Kristiina Vuori ryhtyi kirjailijaksi nelikymppisenä – ”Ymmärsin, että ura yritysmaailmassa ei ole minulle oikea” - Metsä - Maaseudun Tulevaisuus
Metsä

Aarre: Kristiina Vuori ryhtyi kirjailijaksi nelikymppisenä – ”Ymmärsin, että ura yritysmaailmassa ei ole minulle oikea”

Historiallisia romaaneja kirjoittava Kristiina Vuori tuntee suomalaisten keskiaikaiset juuret. Koulussa historian pänttäys ei häntä kuitenkaan kiinnostanut.
Maria Miklas
”Kun alan kirjoittaa kirjaa, tiedän mistä aloitan ja mihin päädyn, mutta keskellä on hämärää. En pysty sanomaan, tuleeko kirjaan 300 vai 500 sivua, ennen kuin sen hahmot tulevat tutuiksi ja alkavat puhua minulle.”

Sukulaiset sekä äidin että isän puolelta ihmettelevät vieläkin, miten Minna Kristiina Vuorisesta tuli kirjailija. Esikoisteos Näkijän tytär (Tammi) ilmestyi vuonna 2012, ja sen jälkeen järvenpääläisen kerrostalokolmion säntillisesti järjestetystä työhuoneesta on putkahtanut tuhti romaani joka vuosi.

Karjalankannakselta kotoisin olleen äidin ja mäntsäläläisen isän suvuissa kalastettiin tai viljeltiin maata.

”Sisareni Kirsi ja minä olimme sukumme ensimmäiset ylioppilaat”, kertoo Kristiina Vuori.

Yläasteikäisenä hän kirjoitteli ruutuvihkoihin tarinoita 1600-luvun Ranskasta ja sen mahtavasta Aurinkokuninkaasta tai 1700-luvun Pohjois-Amerikasta. Suomi ja sen historia tuntuivat tylsiltä.

”Koulussa päntättiin vain vuosilukuja ja sitä, kuka voitti minkäkin sodan. Maamme historia ei tullut minulle eläväksi.”

Kirjoja ahmivaa teiniä eivät nykyromaanit kiinnostaneet. ”Olen aina katsonut menneisyyteen ja tulin mutkan kautta suomalaisten juurille.”

Valmistuttuaan ylioppilasmerkonomiksi Kristiina Vuori meni töihin. Pakerrettuaan yli 20 vuotta muun muassa paperin markkinoinnin ja toimistotarvikkeiden parissa hän havahtui: hän ei voisi jatkaa samalla tavalla. Vaikka pomo tarjosi ylennystä, Kristiinan oli lähdettävä.

”Aloin nähdä metsän puilta vasta, kun täytin 40. Ymmärsin, että ura yritysmaailmassa ei ole minulle oikea. Tuntui, että pitää käydä työssä vain jotta saa palkkaa. Oli kauheaa ajatella, että tekisin niin vielä 25 vuotta.”

Hän sai oivalluksen: On katsottava sisimpäänsä ja tehtävä päätöksiä. On ryhdyttävä kirjoittamaan tosissaan. Ja ostettava asunto, jotta se olisi maksettu eläkkeelle päästessä.

”Enkä ole päätöstäni katunut.”

Ensimmäistä kirjaansa hän oli alkanut kirjoittaa vuonna 2008 viikonloppuisin ja lomilla. Oriveden opiston kirjailijakurssi vuonna 2010 sai aikaan ratkaisevan käänteen. Miksi fantasia vaihtui historiaan?

Mikä on Kristiina Vuoren mielestä historiallista romaania luodessa kaikkein vaikeinta? Lue koko juttu Aarteen sivuilta!

Lue lisää

Aarre: Herkullinen mustikka on oikea terveyspommi – myös sen lehdet kannattaa hyödyntää

Historialliset kissat eivät olleet pelkkiä hyötyeläimiä edes maaseudulla – "Kissa on se eläin, jonka ihminen on päästänyt kaikkein lähimmäs itseään"

Opettaja huolestui poikien lukutaidon heikkenemisestä ja kirjoitti seikkailukirjan, joka etenee kuin tietokonepeli ikään

Aarre: Harva hyönteinen ääntelee, mutta heinäsirkka on poikkeus – yleensä äänessä ovat koiraat