Lukijalta: "Jatkuvan kasvatuksen metsä ei tuo monimuotoisuuteen olennaisesti mitään uutta" - Metsä - Maaseudun Tulevaisuus
Metsä

Lukijalta: "Jatkuvan kasvatuksen metsä ei tuo monimuotoisuuteen olennaisesti mitään uutta"

"Nykymetsissä avoimien paikkojen lajisto voi elää ja säilyä ainoastaan avohakkuualoilla."
Saara Lavi
"Jokaiseen elinympäristöön, niin kasvupaikkaan kuin kehitysvaiheeseenkin, on aikojen kuluessa muodostunut oma lajistonsa: eläimet, kasvit ja sienet."

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) kirjoittaa vieraskolumnissaan (MT 20.11.), että ”jatkuva kasvatus tarjoaa paremmat eväät monimuotoisuuden ... lisäämiseen”. Hän ei tosin kerro, mihin hän vertaa. Hän ei myöskään perustele millään tavoin käsitystään.

Biologisen koulutuksen saaneelta ministeriltä odottaisi perusteluja, kun kysymyksessä on luontoon liittyvät asiat.

Metsien monimuotoisuus perustuu siihen, että metsissä on erilaisia elinympäristöjä. On erilaisia kasvupaikkoja lehdoista kalliometsiin ja soihin, toisaalta metsän eri kehitys­vaiheita avoimista aloista vanhaan metsään.

Monimuotoisuuden ylläpidossa on otettava huomioon nämä molemmat ulottuvuudet.

Jokaiseen elinympäristöön, niin kasvupaikkaan kuin kehitysvaiheeseenkin, on aikojen kuluessa muodostunut oma lajistonsa: eläimet, kasvit ja sienet.

Eri kasvupaikkojen väliset erot on helppo ymmärtää, koska ne ovat suhteellisen pysyviä. Sen sijaan eri kehitysvaiheiden ja metsän kiertokulun merkitystä lajistolle näyttää olevan vaikeampi käsittää.

Metsiä ei tule tarkastella pelkästään metsikkökohtaisesti vaan pidemmällä aikavälillä laajempaa aluetta, jolla on eri kehitysvaiheessa olevia metsiä. Talousmetsät muodostavat mosaiikkimaisen elinympäristöjen kirjon avoimista aloista varttuneisiin, runsaspuustoisiin metsiin.

Vaikka jotkut lajit katoavatkin avohakkuualalta, niillä on sopivaa elinympäristöä lähimetsissä. Keskimäärin avohakkuuala on 1,5 hehtaaria, ja niiden kokonaisala on vuosittain noin yksi prosentti metsäpinta-alasta.

Eniten yhteen kehitysvaiheeseen sopeutuneita lajeja on toisaalta avoimessa ympäristössä (lämpö, kuivuus, valo, elintila), toisaalta vanhassa metsässä (lahopuu). Se, että Suomenkin metsissä on runsaasti avoimia aloja vaativia lajeja, osoittaa, että tällaisia elinympäristöjä on ollut myös maamme metsien ollessa luonnontilaisia.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pidetään keinotekoisesti koko ajan yhdessä ja samassa kehitysvaiheessa. Se monimuotoisuus, joka sisältyy metsän eri kehitysvaiheisiin erilaisilla kasvupaikoilla, jää kokonaan pois.

Koko pohjoista havumetsä­vyöhykettä koskevissa tutkimuksissa on todettu, että eri kehitysvaiheilla on jopa suurempi merkitys monimuotoisuudelle kuin erilaisilla kasvupaikoilla. Nykymetsissä avoimien paikkojen lajisto voi elää ja säilyä ainoastaan avohakkuualoilla.

Jatkuvan kasvatuksen metsä ei tuo monimuotoisuuteen olennaisesti mitään uutta, sillä se ei poikkea elinympäristönä jaksollisen kasvatuksen varttuneesta harvennusmetsävaiheesta, joka kestää 40–50 vuotta. Päinvastoin jatkuva kasvatus vähentää merkittävästi mahdollisuuksia ylläpitää monimuotoisuutta metsissämme.

Erkki Annila

professori emeritus

Espoo

Kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Katso uusin video
Lue lisää

Metsänhoitoyhdistykset eivät ole bisnestaloja, MTK vastaa kritiikkiin – "Painopiste on jäsenen pärjäämisessä"

Suurmetsänomistaja tahkoo tiliä jatkuvalla kasvatuksella – "Jos tasaikäismetsätalous on niin kannattavaa, miksi sitä tuetaan verovaroin 60 miljoonalla eurolla vuodessa?"

Ilkka Herlin lyttää avohakkuut Kauppalehdessä: "Menetelmä ei kannata, kustannukset karanneet käsistä"

Metsän jatkuva kasvatus sopii valtavirraksi