Professori: "Finnpulpilta evätty ympäristölupa on ilman muuta ennakkopäätös" – väläyttää tehtaille määräaikaisia ympäristölupia - Metsä - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Metsä

Professori: "Finnpulpilta evätty ympäristölupa on ilman muuta ennakkopäätös" – väläyttää tehtaille määräaikaisia ympäristölupia

Kuopioon suunnitellun Finnpulpin biotuotetehtaan ympäristölupa kaatui professori Niko Soinisen mukaan lupajärjestelmän joustamattomuuteen.
Petteri Kivimäki
Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas käynnistyi vuonna 2017. Nyt yhtiö suunnittelee Kemiin vielä suurempaa biotuotetehdasta, jonka ympäristöluvan se odottaa saavansa aluehallintovirastolta kuluvan vuoden alkupuolella.

Finnpulpin biotuotetehtaan ympäristölupa kaatui siihen, ettei nykyistä ympäristölupajärjestelmää nähty riittävän sopeutuvaksi, sanoo tammikuun alussa Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorina aloittanut Niko Soininen.

”Finnpulpilta evätty ympäristölupa on ilman muuta ennakkopäätös. Mitä tästä voi päätellä muiden hankkeiden kannalta, on sitten tapauskohtaista.”

Vesistövaikutuksiltaan suurten hankkeiden luvitus vaikeutuu, jos kokonaisvaikutusten hallintaan, sijaintiin ja lupien muutettavuuteen ei kiinnitetä enempää huomiota, vesioikeuteen erikoistunut Soininen uskoo.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) hylkäsi Kuopioon suunnitellun tehtaan ympäristöluvan joulukuussa. Se perusteli ratkaisuaan Euroopan unionin vesipuitedirektiivillä. Tehdas olisi sen mukaan vaarantanut Kallaveden ekologisen tilan.

"Vesipuitedirektiivin valossa viranomaisten on syytä pelata varman päälle ja noudattaa varovaisuusperiaatetta, koska veden tilatekijöiden heikkeneminen johtaisi direktiivin vastaiseen tilanteeseen. Vaikka normi on verraten selvä, luvitus ennakkovalvonnan keinona on ongelmissa tieteellisten epävarmuuksien vuoksi", Soininen lisää.

EU:n tuomioistuin selvensi vesipuitedirektiivin velvoitteita suhteessa luvitukseen vuonna 2015. Weser-tuomioksi kutsutun päätöksen mukaan vesien tilaa heikentävälle tai hyvän tilan tavoitteen vaarantavalle hankkeelle ei saa myöntää lupaa.

"Vesivarojen hallinnan iso laiva kääntyy hitaasti, vaikka direktiivi on ollut voimassa jo vuodesta 2000. Ekologisen tilan velvoittavuutta, suhdetta luvitukseen ja yhteisvaikutuksia painottava direktiivin tulkinta on alkanut kehittyä viimeisen 10–15 vuoden aikana", hän taustoittaa.

Weser-ratkaisu ja KHO:n Finnpulp-päätös ovat Soinisen mukaan direktiivin kehityskulun viimeisimpiä lisäyksiä.

Vesien tilan pitkän aikavälin kehitystä on mahdotonta arvioida tarkasti etukäteen tieteellisellä mallinnuksella, Soininen sanoo. Myös ilmastonmuutos lisää epävarmuuksia jatkuvasti.

Esimerkiksi Finnpulpilta vaadittiin arviota kaikkien eri kuormittajien vaikutuksesta Kallaveteen koko tehtaan noin 50 vuoden elinkaaren ajalta.

"Kallavedellä ei voitu tieteellisesti riittävällä tavalla varmistua siitä, etteikö kasviplanktonin taso olisi laskenut alle sen, mitä vesipuitedirektiivi ja Suomen vesienhoitolaki sallivat."

Siksi luvan uudelleenarviointia ja jälkikäteisen muuttamisen sääntelyä olisi hänen mielestään syytä arvioida. Eväitä tähän antaisivat lupien määräaikaisuus ja mahdollisuus muuttaa lupamääräyksiä laajastikin määräaikaistarkistusten yhteydessä.

"Jos tieteellinen tieto osoittaisi vesimuodostuman tilan heikkenevän, niin viime kädessä pitäisi olla mahdollisuus puuttua lupaan tai vähentää valuma-alueelta tulevia ihmispaineita vesienhoidon kautta", Soininen taustoittaa.

Toiminnanharjoittajan, omaisuuden- sekä investointisuojan kannalta lupien uudelleenarviointi olisi haastavaa.

"Investoijat ja yritykset näkevät markkinariskien kuuluvan pelin henkeen. Lainsäädännöllisiä tai ympäristöriskejä ei sen sijaan saisi olla", Soininen toteaa. "Ymmärrän näkökulman, mutta vesipuitedirektiivin ja tieteellisten epävarmuuksien valossa lupakäytännön ennakoitavuudella on rajoitteensa. Tässä tilanteessa sijoittajilta vaaditaan myös ympäristöllistä riskinsietokykyä."

Vesistön ekologisen tilan tarkastelussa otetaan huomioon nykyinen ja tuleva kuormitus kokonaisuutena.

"Nykysääntely ohjaa hankkeita sellaisten vesistöjen äärelle, jotka kykenevät ottamaan kuormituksen vastaan tilatavoitteiden vaarantumatta."

Soinisen mielestä luvituksen voisi linkittää vahvemmin vesienhoidon suunnitteluun. Tällöin päästöjä vähennettäisiin keskeisimmiltä kuormittavilta sektoreilta osana vesienhoitotyötä.

"Näin kokonaisvaltainen suunnittelu saisi nykyistä suuremman roolin. Vesipuitedirektiivin perimmäisenä tavoitteena ei ole ollut kyykyttää yksittäisiä hankkeita vaan katsoa kokonaisuutta."

Soinisen mukaan kokonaisvaikutusten hallinta on kuitenkin jäänyt sivurooliin, vaikka vesienhoidon suunnittelujärjestelmä sen mahdollistaisi.

Keski-Suomeen sisämaan vesistön rannalle rakennettu Äänekosken biotuotetehdas sai tammikuussa 2015 ympäristöluvan. Miksi Kuopioon toisen sisämaan vesistön varrelle kaavaillun Finnpulpin tehtaan lupapäätökset kumottiin?

"Arvioinnit tehdään kaikissa vesimuodostumissa erikseen. Myös jokainen teollinen prosessi arvioidaan erikseen, joten johtopäätöksiä on vaikea vetää."

Vaikka Finnpulpin suunnitelmat menivät mönkään, on muita suurinvestointeja yhä suunnitteilla.

Metsä Group suunnittelee Kemiin 1,5 miljoonaa tonnia sellua vuodessa tuottavaa biotuotetehdasta. Ympäristöluvan yhtiö odottaa saavansa aluehallintovirastolta alkuvuonna, ja investointipäätös tehtäisiin aikaisintaan kesällä.

Itämeren rannikolla pelataan vesipuitedirektiviin pelisäännöillä yhtä lailla kuin sisämaassa, muistuttaa Soininen.

"Yleisesti ottaen Itämeressä on kuitenkin vettä ja veden vaihtuvuutta enemmän. Vaaditaan siis lähtökohtaisesti isompi päästö ennen kuin se pystytään malleilla havaitsemaan."

Soinisen mukaan monien rannikkovesimuodostumien nykykuormitus on sitä luokkaa, ettei luvan saanti ole läpihuutojuttu rannikollakaan. "Kaikki riippuu tapauskohtaisesta arvioinnista."

Kemijärvelle biojalostamoa suunnitteleva Boreal Bioref sai ympäristöluvan ja töiden aloitusluvan aluehallintovirastolta viime kesänä vakuuksia vastaan. Valitusten käsittely on vielä kesken. Soininen ei tunne hankkeen tekniikkaa tai vesimuodostuman tilaa tarkemmin eikä siksi ota lupaan kantaa.

Itä-Suomen yliopisto
Itä-Suomen yliopiston tuore professori Niko Soininen korostaa tieteidenvälisyyden tärkeyttä vesioikeudellisissa kysymyksissä.
Lue lisää

Metsä Group käynnistää Kemin biotuotetehtaan toteutussuunnittelun elokuussa

Metsä Groupin Kemiin suunnitteleman biotuotetehtaan ympäristölupahakemus nähtäville – aluehallintoviraston tavoitteena on tehdä päätös ensi syksynä

Oikeuskansleri: korona korostaa kansalaisten ympäristöoikeuksia ja voi lisätä väljän asumisen kysyntää – "Yhdyskuntasuunnittelijat eivät päätä puolestamme elämäntavoistamme"

Finnpulpin suurin omistaja Hengan ja Huoltovarmuuskeskus sopivat 12,5 miljoonan suojamaskin toimituksesta – ensimmäinen erä täytti VTT:n vaatimukset