LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Metsä

Metsän jatkuva kasvatus ei ole yleistynyt – tässä syyt

Tällä hetkellä poimintahakkuilla ja pienaukkohakkuilla on vain vähän kysyntää.
”Tarkastuksissa on havaittu, että poimintahakkuiden jälkeen puissa on ollut enemmän korjuuvaurioita kuin tasaikäisrakenteisten metsien kasvatushakkuissa”, Markku Remes kertoo.

Metsänomistajat ovat Luonnonvarakeskuksen mukaan kiinnostuneita jatkuvasta kasvatuksesta. Kiinnostuksesta on vielä pitkä matka toimintaan.

Menetelmä ei ole yleistynyt kahdesta syystä, sanoo Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes.

”Pienaukkohakkuista kertyneet puun myyntitulot ovat pienemmät kuin tasaikäisrakenteisista hakkuista saadut, koska korjuu on kalliimpaa. Metsäammattilaiset ovat myös varovaisia suosittelemaan menetelmää.”

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on tänä vuonna hakattu jatkuvan kasvatuksen menetelmillä noin 60 hehtaaria, kahtena edellisenä vuonna noin 300 hehtaaria vuosittain.

Metsänkäyttöilmoitusten mukaan jatkuvan kasvatuksen menetelmillä on hakattu koko maassa noin 12 000 hehtaaria vuodesta 2014 alkaen.

Huomattava osa näistä jatkuvan kasvatuksen hakkuista on maastotarkastusten perusteella tasaikäisrakenteisia hakkuita, Remes kertoo. Yleensä ne ovat tarkoittaneet taimikon vapauttamisia ylispuustosta, tasaikäisrakenteiseen hakkuuseen kuuluvaa yläharvennusta tai isompien puiden poistoa sisältäviä laatuharvennuksia.

Eri-ikäisrakenteisessa metsässä latvuskerroksia pitäisi olla 3–5. Kaksijakoinen metsä ei ole eri-ikäisrakenteinen, Remes huomauttaa.

Tyypillisessä suomalaisessa tasaikäisrakenteisessa metsässä kerroksellisuutta joutuu hakemaan.

”Kesti noin 40 vuotta kypsyttää lakia, jotta joku voi tehdä asioita toisin. 40 vuotta ei taida riittää siihen, että tasaikäisrakenteinen metsä muuttuisi aidosti eri-ikäisrakenteiseksi”, pohtii Suomen metsäkeskuksen itäisen palvelualueen aluejohtaja Helena Reiman.

Kokemusta jatkuvan kasvatuksen hakkuista on vähän, koulutusta metsäammattilaisilla kyllä on, hän jatkaa.

Tällä hetkellä poimintahakkuilla ja pienaukkohakkuilla on vain vähän kysyntää.

Remes ja Reiman pohtivat, että jatkuvan kasvatuksen menetelmiä valitsevan metsänomistajan pääasiallisena tavoitteena ei ole maksimaalinen puuntuotanto, vaan joku muu, esimerkiksi maisemaan, virkistyskäyttöön tai luontoon liittyvä tavoite.

”Tämä ei ole riskitön vaihtoehto, puunkorjuu on kalliimpaa ja korjuujälki voi yllättää”, muistuttaa Remes.

Leimikko on suunniteltava huolella ja luontaisen uudistumisen edellytysten on oltava kunnossa, jotta jatkuvaa kasvatusta kannattaa yrittää.

Jos pienaukko- tai poimintahakkuun jälkeen kohteelle ei jää riittävästi kasvavaa puustoa, heinät valtaavat alan ja uudistuminen epäonnistuu. Jos taas puustoa ei harvenneta riittävästi, liian tiheä puusto estää myös taimettumisen.

Remes sanoo, että jatkuva kasvatus sopii erityisen hyvin turvemaille. Jos kohteella on valmiiksi hyvä taimiaines, se voi jopa parantaa taloudellista tulosta.

Valtion mailla jatkuvaa kasvatusta toteutetaan maiseman, ekologian tai virkistyskäytön ehdoilla, kohteilla, joilla puuntuotanto ei ole tärkeintä.

Lue myös:

Sarkkinen: Avohakkuiden aika on ohi

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Aarre: Vaikeissa talvioloissa tehty ensiharvennus voi aiheuttaa todella ikävän yllätyksen – metsänomistajaa saattaa pahimmillaan odottaa jopa lasku

Katso video: Myöhäissyksy on otollista aikaa ennakkoraivaukselle – nyt sahamiehen jalka ei enää uppoa turpeeseen

Laskutaitoiset metsänomistajat

MT PUUN HINTA
Tukki
päätehakkuu, koko Suomi
MT METSÄTILAN HINTA
Metsätilat
koko Suomi
MT PUUKAUPAN ARVIOINTI