Metsä

Näkyykö metsäpalstan piennartie kartalla vai ei – ero puun myyntihintaan jopa 4 euroa kuutiolta

Keski-Pohjanmaalla piennartiet on nyt lisätty karttoihin. Näin vältytään turhalta tienrakentamiselta.
Esko Keski-Vähälä
Heikki Pykäri (vasemmalla) ja Tatu Viitasaari kävivät Kälviällä tarkastamassa kokkolalaisen Aleksi Räisäsen metsään rakennettua piennartietä. Tämäkin 700 metrin pituinen tie tulee näkymään lähi­aikoina karttapohjilla.

Suometsien ojitushankkeissa on 1990-luvulta lähtien tehty ojien kupeeseen piennarteitä, jotka palvelevat talvikeleissä metsätraktorin tai rekan kantavina kulkureitteinä.

Ongelmana on ollut se, että puukauppatilanteessa vuosia sitten tehdyn piennartien olemassaoloa ei välttämättä enää muisteta tai ylipäätään tiedetä.

"Ilmakuvista piennartiet eivät pitkään erotu", sanoo projektipäällikkö Tatu Viitasaari Suomen metsäkeskuksesta.

"Pahimmillaan tilanne voi olla sellainen, että puhkaistaan ajoura viereen, kun ei kukaan ole käynyt maastossa katsomassa, mitä siellä on eikä papereista ei näy piennartietä", kuvailee metsänhoitoyhdistys Keskipohjan metsäasiantuntija Heikki Pykäri.

Pykärillä on omakohtainen kokemus siitä, kuinka suuri merkitys tiellä on puun hintaan. Hän teetti puoli kilometriä tietä omalle metsäpalstalleen yhteishankkeena naapurin kanssa. Kartoilla tätä tietä ei näy kuten ei muitakaan piennar­teitä.

Kun tien päässä sijaitsevia leimikoita tarjottiin myyntiin, kuutiohinnoissa oli neljä euroa eroa.

"Toinen ostaja kävi paikan päällä ja totesi, että pienellä sorastuksella kohde on kesäleimikko. Toinen teki tarjouksen työpöydän äärestä ja arvioi, että kohde on talvileimikko ja puita joudutaan ajamaan 700 metrin matka metsästä", hän kertoo.

"Jos tiehen käytettiin tuhat euroa, niin heti ensimmäisellä leimikolla saatiin hyötyä useampi tuhat."

Jotta tieto piennartiestöstä saataisiin kulkemaan puukauppojen ja korjuun suunnittelijoille, metsäkeskuksessa on kartoitettu Keski-Pohjanmaan alueen kemeratuetut ojitushankkeet vuosilta 2000–2016.

"Nyt kaikki piennartie­hankkeet on tutkittu ja aineisto on toimitettu Maanmittaus­laitokselle. Jatkossa piennartiet tulevat näkymään karttapohjilla", Viitasaari kertoo.

Vaikka tieura olisi vesakoitunut, siitä saa kuitenkin ajo­uran paljon vähemmällä vaivalla kuin umpimetsästä, hän korostaa.

"Paikallistietoa on yhä vähemmän. Esimerkiksi täällä Keski-Pohjanmaalla puita noutava kuski voi olla vaikkapa Keski-Suomesta. Silloin on todella tärkeää, että hänellä on käytettävissään ajantasainen paikkatieto."

Ojitushankkeita pantiin vireille 1960-luvulta lähtien ja nyt tuon ajan metsät alkavat olla päätehakkuuiässä. Leudot talvet ovat lisänneet korjuun haasteita.

"”Nyt kun tänne pääsee perille puutavara-autolla, kohteesta jätetään ylipäänsä tarjouksia", Pykäri sanoo.

Kokkolalaisen Aleksi Räisäsen omistamaa metsää Kälviän Riipan kylässä halkoo piennartie, josta on vaikea kesäaikana uskoa, että siitä kuljettaisiin puulastissa rekalla.

Viitasaari ja Pykäri kuitenkin vakuuttavat, että talviolosuhteissa siihen saadaan aurattua mainio talvitie.

"Tällä kohteella metsätraktorin pitäisi ajaa 200 kuution puuerää 20 kertaa edestakaisin. Rekka noutaa samat puut neljällä kerralla", Pykäri sanoo.

Viitasaari korostaa, ettei piennarteillä tavallisesti ole edes tarkoitus ajaa märillä keleillä. Joskus tien alkupätkä jätetään tarkoituksella henkilöautolla ajokelvottomaksi, jotta vältetään sivullisten liikenne.

"Kelirikkoaikana penkkateille ei saa missään tapauksessa lähteä maastureilla ajamaan. Tämä tienpohja on ihan savivelliä kelirikon aikana, vaikka maaliskuussa tässä pystyy tukkirekka ajamaan kymmenen kertaa edestakaisin."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsänomistajan rahan tarve vauhdittaa joka kolmatta puukauppaa

Terminaalit pullistelevat kelirikkoajan puuta – "Tilanne näyttää tällä hetkellä tosi hyvältä"

Keski- ja Itä-Suomen metsistä voi löytyä ikäviä yllätyksiä – talvi jätti jälleen rumia jälkiä