Riistavietti vetää jäseniä opiskelijoiden metsästysseuroihin – Otaniemen teekkareiden harmiksi citykanit ovat kadonneet - Metsä - Maaseudun Tulevaisuus
Metsä

Riistavietti vetää jäseniä opiskelijoiden metsästysseuroihin – Otaniemen teekkareiden harmiksi citykanit ovat kadonneet

Opiskelijoiden metsästysseurat yhdistävät riistasta kiinnostuneita ja antavat kimmokkeen metsästysharrastuksen aloittamiseen.
Lari Lievonen
Metsästävät teekkarit Heikki Sillanpää, Joonas Järvinen, Janne Sinkkonen ja Lauri Peltola esittelevät kanuloukun toimintaa. ”Kun loukku laukeaa, hälytin lähettää tekstiviestin tai hälytyssoiton. Se helpottaa loukkujen tarkastamista.”

Otaniemen teekkarit ja metsästys saattaa kuulostaa jonkun korvaan erikoiselta yhdistelmältä.

Perinteet ovat kuitenkin pitkät. Aalto-yliopiston opiskelijoille avoin metsästysseura Teekkarimetsästäjät täyttää tänä vuonna 50 vuotta.

”Kyllä tätä merkkipaalua täytyy syksyllä juhlistaa”, naurahtaa Teekkarimetsästäjien puheenjohtaja Heikki Sillanpää.

Seura järjestää jäsenilleen monipuolista ohjelmaa pientä vuosimaksua vastaan. Vaikka jäsenet opiskelevat eri aloja, yhdistää heitä sama mielenkiinnon kohde ja harrastus.

”Meillä on viikoittainen sauna­vuoro, jossa voimme puhua opintojen sijaan metsästyksestä. Lisäksi järjestämme muun muassa hirvijahteja ja ampumaratapäiviä sekä linnustamme Espoon kaupungin merialueilla”, kertoo seuran jäsen Lauri Peltola.

Joonas Järvinen kertoo seuran järjestäneen myös citykanijahteja.

”Harmiksemme citykani hävisi kokonaan viruksen seurauksena. Jos kanta elpyy, järjestämme mielellämme uusia jahteja. Kanihan on mitä mainiointa lähiruokaa lähes suoraan omalta takapihalta”, hän toteaa.

Järjestäytynyttä metsästystoimintaa löytyy yliopistojen lisäksi Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Metsätalousinsinööriksi opiskeleva Meeri Lapinniemi toimii Evon Metsäpoikien oppilaskunnan riista-asiavastaavana. Yksi hänen tehtävistään on toimia yhdyshenkilönä paikallisiin seuroihin.

”Paikalliset seurat ovat ottaneet meidät innolla mukaan toimintaansa. Meillä on yhteistoimintaa Evon hirviseuran kanssa, joten jäsenemme pääsevät mukaan hirvijahteihin”, iloitsee Lapinniemi.

Jahtien lisäksi metsästyksestä kiinnostuneet oppilaskunnan jäsenet huoltavat ampumarataa, asentavat riistakameroita, tekevät talkoohommia ja auttavat riistakolmiolaskennoissa.

”Evon metsästysmahdollisuudet avautuvat meille käytännössä heti kun ovesta astuu ulos”, Lapinniemi kertoo tyytyväisenä.

Kauas ei tarvitse Espoossakaan mennä. Teekkarimetsästäjät pyytävät Metsähallituksen Laajalahden luonnonsuojelualueella supikoiria ja minkkejä.

”Jos loukkuun jää jokin muu eläin, kuten mäyrä tai kettu, se päästetään vapaaksi”, kertoo Teekkarimetsästäjien jäsen Janne Sinkkonen.

Noin puolet Teekkarimetsästäjistä on hankkinut metsästyskortin vasta opintojen aikana. Tähän joukkoon lukeutuvat myös Peltola ja Sinkkonen.

Evolla metsästäjätutkinnon suorittaminen on helppoa, sillä paikallinen riistanhoitoyhdistys järjestää siellä vuosittain tutkintoon oikeuttavan kokeen.

Aiemmin metsästäneiden tyypillisessä tilanteessa uudelle paikkakunnalle muuttanut opiskelija kuuluu kahteen seuraan: kotipaikkakunnan hirviporukkaan ja opiskelijoiden metsästysseuraan.

”Ensin jahdataan oman seuran kanssa, ja sitten vielä opiskelijaporukan kanssa”, Lapinniemi kertoo kokemuksesta.

Hänen mukaansa moni innostuu ampumisesta vasta sen jälkeen, kun on päässyt itse kokeilemaan.

”Olen itse hyvä esimerkki tästä. Innostuin hommaamaan oman aseluvan ampumaradalla käynnin jälkeen. Harrastaminen on helppoa, kun ampumaradalle pääsee halutessaan vaikka joka päivä.”

Lue lisää

Kirja-arvio: Tietoteos hirvijahdista vähentää riitoja lihoista ja niistä 20-piikkisistä kultamitalisarvista

Ajojahti on katoavaa kansanperinnettä, mutta ilman ajomiestä ei hirvi kaatuisi

Arpaonni suosi ja kolme sotkamolaista koululaista voitti hirvijahtiin tutustumispäivän – päivän parasta antia hirvien näkeminen ja nylkeminen

Katso video jämtlanninpystykorvan ja kahden suden kohtaamisesta kesken hirvijahdin – Haapavedellä taltioitu materiaali julkaistiin