Turhia kuolemia

Teillä on rytissyt tänä vuonna aiempaa enemmän. Tätä ennen teiden turvallisuus on parantunut hitaasti mutta varmasti.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tieliikenteessä kuoli lähes 800 henkeä vuodessa. Nykyään liikenteessä kuolee noin 300 ja loukkaantuu 8 000 ihmistä vuodessa.

Tavoitteena on, ettei liikenteessä kuolisi yhtään ihmistä turhaan. Turha sanoa, että jokainen liikennekuolema on turha.

Inhimillisen kärsimyksen lisäksi se on valtava taloudellinen menetys.

Onnettomuuteen johtaa usein inhimillinen virhe. Suurin riski on nuorilla kuskeilla.

Paine näyttää on kova. Tytöt kikattavat, rokki soi ja kaljatölkit suhahtelevat. Silloin riskeistä ei välitetä.

Asenteet ovat kovassa. Toyotankin saa sutimaan, kun oikein kaasuttaa.

Oma osuutensa vakavien onnettomuuksien vähenemiseen on autojen turvatekniikalla.

Parhaimmillaan autot pysyvät kaistojen välissä, osaavat väistää, jarruttaa ja soittaa apua. Auto huomaa, jos kuski on väsynyt.

Turvatekniikan verotuksen keventämisestä on ollut puhetta, mutta sellaiseksi se on jäänyt.

Turha sanoa, että nuorilla on vanhimmat ja turvattomimmat autot.

Myös teitä on parannettu. Ja nopeuksia laskettu.

Nopeuksien laskulla ja valvonnan kiristymisellä tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä. Ellei autoilua kielletä kokonaan.

Nopeusrajoitukset eivät pure varsinaisiin ongelmatapauksiin. Jos joku kaahaa 50 kilometrin rajoitusalueella aamuyöllä humalassa sataa kahtakymppiä, turvallisuus ei parane, vaikka nopeusrajoitus muutetaan 30 kilometriin tunnissa.

Valtion sakkotuloja liian matalat nopeusrajoitukset ja niiden tiukka valvonta toki lisäävät. Liikenneturvallisuuden kannalta vaikutusta syntyy vasta, kun todelliset ongelmakimput saadaan pois liikenteestä.

Tärkeää olisi saada törkeään rattijuoppouteen syyllistyneiltä autot pois. Ainakin heille voisi määrätä alkolukon pakolliseksi.

Muuten käyttöön pitäisi ottaa nykyistä järkevämpi mokien pisteytys.

EU:n tavoite on puolittaa liikennekuolemat. Suomi on siltä osin jälkijunassa.

Suomen osalta synkissä tilastoissa on valitettavaa harhaa. Niissä ovat mukana itsemurhaajat ja sairauskohtaukset.

Joissain muissa maissa ne siivotaan tilastoista pois. Kaiken lisäksi kumpikin onnettomuustyyppi on jossain määrin suomalainen erikoisuus.

Arvioiden mukaan yli kymmenesosa kuolemaan johtavista onnettomuuksista on itsemurhia. Tyypillisesti itsemurhaaja ajaa raskasta ajoneuvoa vastaan.

Itsemurhaan johtava pahoinvointi on yhteiskunnan ongelma, joka ei sinänsä liity liikenteeseen.

Nopeusrajoituksilla ei itsemurhaajia hoideta. Heidät pitää saada hoitoon muuten. Nyt myös raskaan liikenteen kuljettajista tulee itsemurhan uhreja.

Myös sairauskohtauksia sattuu liikenteessä paljon. Suomalainen ei ratista luovuta, vaikka sydämestä vähän ottaa ja näkö hämärtyy.

Ajo jatkuu loppuun asti. Ja jälki on sitten sen mukaista.

Siihen tehoaa tiukempi kontrolli ajokorttiin liittyvissä lääkärintarkastuksissa. Vaan missä on perhelääkäri, joka ottaa ajokortin pois kymmeniä vuosia hoitamaltaan potilaalta?