Lihava sopu

Suomeen on kuin joulun tulon kunniaksi saatu laaja, harvinaisen kattava tulosopimus.

Se on Suomelle hyvä asia. Raamisopimus luo vakautta ja ennustettavuutta muutosten myrkyissä heiluvaan maailmaan.

Tupo antaa palkkatyöläisille mielikuvan, että mikään ei taida sittenkään muuttua. SAK, STTK ja pikkuisen Akavakin hoitavat asiat. Kukaan ei pahemmin rikastu mutta eipä taida köyhtyäkään.

Leif Fagernäsin ollessa toimitusjohtajana Elinkeinoelämän keskusliitossa vannottiin tupon vastustamisen nimeen yhtä palavasti kuin SAK:ssa tupon nimeen. Ne joita epäiltiin tupon kannattajiksi, nostettiin hyllylle tai peräti ovesta ulos.

Fagernäsin oppi jäi lyhytikäisemmäksi kuin Brezhnevin oppi Neuvostoliitossa. Kovassa paikassa tupo livahti työnantajien kurkusta alas.

Laaja työmarkkinaratkaisu kelpasi, koska myös yritykset tarvitsevat vakautta edes jollekin laidalleen. Lakot olisivat istuneet talven ja kevään muutenkin kuoppaiseen menoon harvinaisen huonosti.

Onnellisimpaan hymyyn tupon uudelleen syntymisen johdosta on aihetta sosialidemokraateilla. SAK:n entinen puheenjohtajaa Lauri Ihalainen (sd.) pääsi toteuttamaan sovittelijan taitoaan ministerinä ja kruunaamaan uransa vielä yhdellä tupolla.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) teki paljon työtä tupon hyväksi ja voi olla nyt varma SAK:n tuesta. Hän taivutti melko lailla väkisin mukaan myös pääministeri Jyrki Kataisen (kok.). Jos tupoa ei olisi yritetty tosissaan, kokoomuksen ja demarien hallitustaival olisi voinut jäädä lyhyeksi.

Katainen ehti oppia jo kesällä vaihtoehtojensa määrän. Niitä ei ole yhtään enempää kuin yksi, mutta vähemmän niitä voi olla. Niinpä Kataisestakin tuli tupo-mies ja varsin vakuuttava sellainen. Ja onhan kokoomus työväenpuolue (– vai oliko se vihreä. Kukapa sen muistaa.)

Kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä, kun maassa on työmarkkinarauha, palkat nousevat ja verot alenevat. Nyt ei puhuta siitä, että verojen alennus kuittautuu eläkemaksujen nousulla, ja palkkojen kasvun syö inflaatio.

Ei siitäkään, että ainakin viljelijät voivat laskea olevansa tupo-sovun maksumiehiä. Heidän tuponsa on sellainen, että ihan kaikkea mitä uhattiin ottaa pois, ei oteta – ainakaan vielä.

Mutta eipä ole aihetta muillakaan luulla itseään voittajiksi, jos joululahjaksi saatiin veron alennuksia. Lahjan maksaja näkyy itse kunkin peilistä.

Sitä paitsi lahjapaketti voi osoittautua liian kalliiksi, ja se pitää palauttaa takaisin antajalleen.

400 miljoonan veronkevennykset, muiden säästötarpeiden lisäksi, pitää rahoittaa jostakin, ja se jokin on veronmaksajien kukkaro. Hallituksessa pohditaan jo täyttä päätä verojen korotuksia ja menojen leikkauksia.

Leikkauspöydälle on nostettu muun muassa koulutus. Yliopistoja potkittiin ruotuun jo edellisen opetusministerin aikana. Nyt kuriin pannaan ammattikorkeakouluja.

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) lupasi ministeriuransa alussa lisää rahaa ja ilmaiset koulukirjat mutta on tullut toisiin ajatuksiin. Hän puhuu nyt siitä, miten on vain reilua lopettaa nuorten kouluttaminen työttömiksi taiteilijoiksi.

Sanomatta jää, että opiskelupaikkoja karsitaan myös niiltä, joilla olisi työpaikka valmiina odottamassa.

Nuorisotyöntekijöitä ja lasten huollon henkilökuntaa tarvitaan edelleen.

Agrologikoulutusta ei voi keskittää yhteen maakuntaan. Suomi on pitkä, ja olosuhteet ovat kovin erilaiset. Eikä opiskelu työn ohessa onnistu satojen kilometrien päästä.

Lappiin on syntymässä 7 000 uutta työpaikkaa muutamassa vuodessa. Pohjoiselle kalottialueelle tehdään koko ajan huikeita investointeja, joiden rakentamisessa suomalaisilla voisi olla vahva osuus.

Hallitus vastaa insinöörien kysynnän kasvuun vähentämällä koulutuspaikkoja eniten Pohjois-Suomesta.

Ministeri Gustafsson, vakaumuksellinen tamperelainen, ei ole tietävinään sitäkään, että Pohjois-Pohjanmaalla nuorten määrä ja opiskelupaikkojen tarve kasvaa.

Aikoinaan Holkerin hallitus lakkautti Lapista kannattaviakin kaivoksia, koska kokoomuksella ja demareilla oli varma tieto, ”ettei siellä mikään kannata”. Typeryyksiä on näemmä helppo toistaa.