Mielipiteet

Mihin menet suomalainen lihantuotanto?

Tuleva EU:n rahoituskehys alustavasti lupaa maataloudelle tukien leikkauksia. Miten Suomen maatalous tämän kestää? Tilojen lukumäärä joka tapauksessa laskee, mutta laskeeko silloin myös kokonaistuotanto.

Teurastus- ja lihatuotteiden valmistus on suurin elintarvike­teollisuuden toimiala, runsaat 2,5 miljardia euroa. Vuosittainen lihantuotanto on meillä säilynyt noin 400 miljoonan kilon tasolla, tosin sianlihan tuotannon lasku on korvautunut broilerituotannon kasvulla.

Tuleva maatalouspolitiikka on jatkossa ratkaiseva niin maataloustuotannolle kuin alan teollisuudelle.

Tilatasolla muutokset ovat suuria. Sikatiloja oli vuonna 2018 jäljellä runsaat 570 ja määrän odotetaan edelleen vähenevän. Naudanlihaa tuottavia tiloja on runsaammin, sillä myös useat maitotilat kasvattavat lihanautoja.

Kokonaislihantuotanto on säilynyt suhteellisen hyvin. Maataloustulo on kuitenkin kehittynyt heikosti sekä palkka ja pääoman tuotto ovat jääneet alhaisiksi. Voimakas rakennekehitys ja tilojen koon ripeä kasvu ovat kuitenkin estäneet tuotannon romahtamisen.

Ero Ruotsiin on suuri. Siellä lihantuotanto on laskenut voimakkaasti ja alan teollisuus on siirtynyt suomalaisten ja tanskalaisten yritysten omistukseen.

EU:n ja Suomen itsensä harjoittama tukipolitiikka on lieventänyt menetyksiä. Maataloudessa tuotantotilojen tekemien suurien rakenteellisten muutosten lisäksi myös jalostava teollisuus on tehnyt mittavat rakennejärjestelyt ja tuottavuus on kyetty nostamaan täysin uudelle tasolle suljettuun aikaan verrattuna.

Itse mukana olleena muistissa on suuren määrän vanhojen tuotantolaitosten sulkemiset ja nykyhinnoin usean sadan miljoonan euron nyt katsottuna välttämättömät investoinnit. Esimerkiksi Atrialla Nurmossa on yli 140 000 neliömetriä automatisoitua, nykyaikaista tuotantotilaa ja sen teknistä tasoa on jatkuvasti kyetty edelleen kehittämään.

Suomessa ei nykyistä lihantuotannon tasoa kyettäisi ylläpitämään, jos johtavat alan yritykset keskittyisivät valmistamaan vain parhaan katteen antavia pitkälle jalostettuja tuotteita. Suomessa suuri osa kulutuksesta on raakalihaa, missä marginaalit ovat luonnollisesti alhaiset.

Pitääksemme nykyisen tuotantotason esimerkiksi Atria ja HKScan haluavat kattaa mahdollisimman pitkälle oman maan kulutustarpeen.

Riittävätkö sitten nykyiset keinot ylläpitämään meidän tuotantomme? Tilojen rakenteellisella kehityksellä on omat rajansa, jo peltoalueittemme rakenne luo esteen loputtomalle tilojen koon kasvattamiselle.

Sian- ja broilerituotannon investoinnit ovat kohdistumassa pääasiassa Varsinais-Suomi– Pohjanmaa -alueelle ja vastaavasti naudanlihatuotannossa suurelta osin nurmialueelle Pohjois-Savo–Pohjanmaa -alueelle.

Varmaankin tuotantoyksiköiden yhteisomistus ja pitkälle menevä yhteistyö edelleen lisääntyy. Myös teollisuus tekee edelleen työtä tuottavuuden parantamiseksi, mutta muun muassa kilpailulain­säädäntö luo rajoituksia, jotka eivät esimerkiksi Tanskassa ole olleet esteenä todella mittavan sianlihatuotannon keskittymisille.

Viime vuosina kaupassa on nostettu hinta johtavaksi markkinateemaksi. Niin sanottu halpuuttaminen jättää valitettavasti varjoon lihassa ne laadulliset tekijät, millä suomalainen liha niin ympäristökuormituksellaan, lääkejäämillään, salmonellavapaudellaan ja monilla muilla mittareilla mitattuna on turvallisin ja puhtain liha maailmassa.

Näiden ja muiden laadullisten ominaisuuksien esiintuonti kuluttajalle tulisi olla paitsi alan teollisuuden niin myös kaupan intresseissä. Ainoastaan halpaan hintaan perustuvan mielikuvan antaminen kertoo kuluttajalle aivan väärän viestin.

Vastuullisen kaupan ja teollisuuden toivoisi löytävän näissä asioissa toisensa.

Kuluttajalla on suuri arvostus kotimaiseen lihaan. Meidän kaikkien mukanaolevien tulisi kyetä kertomaan että vain pelkkää halpaa hintaa tuijottamalla ei tätä lihantuotantoa kyetä maassamme ylläpitämään tulevaisuudessa.

Viime aikoina kaupparyhmissä on ollut näkyvissä asenteiden muutosta. Näyttää siltä, että parhaiten ovat menestyneet ne kaupat, jotka ovat nostaneet markkinoinnissaan keskeiseksi hinnan lisäksi myös laadun.

Teollisuuden ja kaupan rooli on olla tässä yhteistyössä, jotta kyetään tarjoamaan myös tulevaisuudessa sitä, mitä kuluttaja todella haluaa.

Kotimaisen lihatuotannon elinvoimainen säilyminen on varmaan kaikkien mukanaolevien tahojen intresseissä. Kysymys on vain siitä, miten sen yhdessä kykenemme toteuttamaan.

Olemme nyt joutuneet kriisiin koronaviruksen levitessä maailmalla hallitsemattomasti. Kotimaisen ruuan tuotannon arvo vain korostuu.

Tässä mielessä kriisinkin aikana kannattaa muistaa, että lihantuotannon arvo kuluttajien keskuudessa ei vähene, kun ajat normalisoituvat. Liha on haluttu elintarvike myös tulevaisuudessa.

Seppo Paatelainen

Atria Oyj:n ex-toimitusjohtaja

vuorineuvos

Koronakriisin seurauksena kotimaisen ruuan­tuotannon arvo vain korostuu. Liha on haluttu elintarvike myös tulevaisuudessa.

Lue lisää