Mielipiteet

Talvisodan hengestä on yhä ammennettavaa

Talvisota päättyi keskiviikkona 13. maaliskuuta 1940. Aseet vaikenivat aurinkoisessa pakkassäässä kello 11. Suomalaisille päivä oli helpotuksen ja ilon, toisaalta myös surun ja katkeruuden päivä. Rauhan­sopimuksen myötä Suomi menetti muun muassa koko Karjalan kannaksen, mutta sodan aiheuttama kuolemanpelko väistyi. Suomi säilytti itsenäisyytensä!

Viime kuukausien aikana 80 vuoden takaista talvisotaa on muisteltu monin tavoin niin sosiaalisessa mediassa, painettujen lehtien sivuilla kuin erilaisissa yleisötilaisuuksissakin.

Yhteinen nimittäjä on ollut talvisodan henki ja veteraanisukupolven äärimmäiset ponnistelut, jotka on nostettu esiin pääosin ilman soraääniä kunnioituksen ja myötäelämisen hengessä.

Talvi- tai jatkosodan sotatoimiin osallistuneita veteraaneja, miehiä ja naisia, on vuoden 2020 alussa ollut muisteloissa mukana vielä vajaat 8 000 henkilöä. He ovat vuosikymmenten saatossa muistelleet talvisodan päättymistä yhtäältä fyysisen niukkuuden ja yltäkylläisyyden sekä toisaalta henkisen tuomitsemisen ja kiitoksen ilmapiirin vallitessa.

Heti sotien jälkeen rinnakkais­elo entisen vihollisen, Neuvosto­liiton, kanssa ajoi sotamuisteloiden ohi aiheuttaen jopa veteraanisukupolven vähättelyä. Kylmän sodan päätyttyä ja Neuvostoliiton hajottua veteraanien asema on noussut kolmen vuosikymmenen aikana oikeutetusti kansakunnan kaapin päälle.

Mitkä sitten ovat ne päällimmäiset talvisodasta viime kuukausina esille nousseet tunnot?

Kuolemanpelko oli läsnä talvisodassa niin rintamilla kuin kotiseudullakin. Sotilaat kohtasivat kuoleman silmästä silmään. Vihollinen pommitti Suomen kaupunkeja, teollisuuslaitoksia ja liikenteen solmukohtia hyvinkin rajusti.

Pääkaupungissa havahduttiin sodan karuun todellisuuteen heti ensimmäisenä sotapäivänä 30. marraskuuta 1939, kun ilmapommituksissa menehtyi vajaat sata kaupunki­laista.

Pommitukset eivät olleet pelkästään kaupunkilaisten huoli, sillä muun muassa Nurmeksen pommituksissa 23. tammikuuta 1940 menehtyi 21 ihmistä.

Kaikkiaan talvisodan päivinä menehtyi noin 25 000 sotilaan lisäksi tuhtatkunta suomalaista siviiliä. Kuolemanpelko ja uhrimieli koskettivat näin kaikkia suomalaisia.

Talvisodan henki sitoikin suomalaiset elämänpiiristä tai sijaintipaikasta riippumatta yhteen. Kotirintamalla oltiin huolissaan siitä, miten pojat rintamalla pärjäisivät. Poteroissaan sotilaat murehtivat kotipitäjiensä ja perheen­jäsentensä kohtaloa.

Rintamilla raskaimmat hetket koittivat mitä pidemmälle sota talvella 1940 eteni. Maaliskuun alkaessa suomalaisten voimat olivat ääri­rajoilla: länsivalloilta toivottu sotilaallinen apu ei toteutunut, ja päivittäiset tappiot olivat hirvittävät. Rintamilla kaatui 600–800 miestä päivässä.

Pääministeri Risto Rytin johdolla 6. maaliskuuta 1940 Moskovaan matkannut rauhanvaltuuskunta tarvitsi kuitenkin selkänojakseen sen, että sotilaat pitäisivät asemansa. Vastuu lankesi suomalaiselle sotilaalle, joka mahdollisti rauhanteon omalla uhrimielellään.

Maaliskuun 9. päivänä ylipäällikkö Mannerheim viestitti valtiojohdolle, että rintama­tilanne oli kriittinen, puolustus saattaisi murtua pahimmillaan muutamien päivien kuluessa. Aamuyöllä 13. maaliskuuta allekirjoitettu rauhansopimus tuli todellakin kreivin aikaan!

Vuoden 2020 suomalaisessa yhteiskunnassa talvisodan henki on yleisesti tunnettu, arvostettu ja monessa eri yhteydessä käytetty. Veteraanisukupolven väistyessä talvisodan hengen ääni vaimenee tulevaisuudessa väistämättä.

Meille sotien jälkeen syntyneille talvisota ei ole konkreettinen kokemus tai muisto, vaan kerrottua, ylös pantua ja tutkittua historiaa. Tästä historiatietoisuudesta meidän ei tule hevillä päästää irti.

Historian oppien siirtämi­sessä nykypäivään on toki oltava hyvin varovainen, mutta kuten viime viikot ovat osoittaneet, talvisodan hengestä on yhä ammennettavaa, kun suomalaista yhteiskuntaa ja yksilöitä koetellaan.

Mikko Karjalainen

sotahistorian apulaisprofessori

Sotataidon laitos

Maanpuolustus­korkeakoulu

Kirjoittajalta ilmestyi lokakuussa 2019 talvi- ja jatkosodan aikaa käsittelevä tutkimus ”Mannerheimin päämaja – Sodanajan johtoesikunta 1918–1944”.

Veteraanien asema on noussut kolmen vuosikymmenen aikana oikeutetusti kansakunnan kaapin päälle.

Lue lisää