Mielipiteet

Suomi on olosuhteiltaan erityinen maa

Suomen maaseutu on eurooppalaisessa mittakaavassa ainutlaatuinen. Pohjoisen olo­suhteissakin se on edelleen laajalti asutettu.

Haastavissa oloissa on syntynyt mittava ja menestyvä yrityselämä, joka perustuu pitkälti uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Monet globaalinkin tulevaisuuden ratkaisut luodaan parasta aikaa tässä ympäristössä.

Maaseutu on yhtä kuin uusiutuvat vihreät luonnonvarat. Sen elinvoima vahvistaa koko maamme kestokykyä aikamme yllättävissäkin ilmiöissä.

Suomen kaupunkikulttuuri on enimmäkseen nuorta. Suurin osa suurkaupunkilaisista on muuttanut nykyiseen koti­paikkaansa 1960 ja 1990-lukujen suurissa muuttoliikkeissä. Kolmas aalto on parhaillaan menossa. Muuton syillä ja seurauksilla on ollut tiivis yhteys politiikkaan ja puoluekannatukseen.

Historiastamme johtuen maaseutu nähdään yhä kaupunkien väestö- ja raaka- ainereservinä, ja maaseudun näkökulmasta kaupungit elinvoimaa imevänä uhkana. Tuhlataan aikaa ja poliittisia voimavaroja irtopisteiden keräämiseen, jossa toinen elinympäristö asukkaineen nähdään kilpailijana, jopa vihollisena.

Suomen ja maailman kestävä kehitys vaatii tämän vastakkainasettelun purkamista ja uudistettua visiota aluekehityksen tekijöistä ja voimavaroista. Nykytilanteessa maaseudulla ei enää ole juuri mistä ottaa. Väestön menettäjiä ovat jo seutukeskukset ja pienet kaupungit.

Asukkaiden ja ostovoiman vähetessä kunnallinen ja muu infra jää vähempien maksajien varaan ja eläminen kallistuu. Tämä moukari iski vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Suomen keskustaan ”alueiden kostona”, minkä tunnustaminen näyttää käyvän puolueelta varsin kankeasti.

Keskittymisen kielteisimpiä ilmiöitä ovat asuntojen hintojen romahdus ja elinvoiman vaipuminen menettäjäalueilla ja asumisen sietämätön kalleus kasvualueilla. Moni myös haikailee väljien ja kauniiden kaupunkiympäristöjen perään niiden jyräytyessä ”tiiviimmän yhdyskuntarakenteen” alle.

Ihmiskunnan ja Suomen tulevaisuus voi rakentua vain uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön ja kiertoon. Nykyinen ”yhdyskuntarakenne- ja kasvu-usko” pohjaa ilmastosyöppöjen teräksen, betonin, hiilen ja öljyn varaan, mikä ei voi olla kestävää biosfäärin ja ihmisten hyvän elämän kannalta.

Vanhemman kaupunkikulttuurin maissa ilmapiiri on kehittyneempi. Kaupungin ja maa­seudun suhde nähdään vuoro­vaikutuksena. Se tarkoittaa esimerkiksi ylpeyttä lähiseudun elintarviketuotannosta, kestävämpää kulutustapaa, materiaalien ja ravinteiden kiertoa, uusiutuvaa energiaa ja ympäristön monipuolisuuden myönteistä vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen.

Vuorovaikutus vahvistaa yhteiskunnan resilienssiä, kykyä vastata erilaisiin kriiseihin ja toipua niistä. Aikamme tapahtumat tämänkin osoittavat.

Asenteet ja mielialat ovat muuttumassa siten, että maaseudun arvo koko kansakunnalle nähdään myönteisemmin. Suuri joukko suomalaisia ilmaisee haluavansa asua maaseudulla.

Mutta erilaisten ympäristöjen vuorovaikutusta tarvitaan. Suomen oloissa se voi tarkoittaa ihmisten toiveiden mukaisia asuinympäristöjä, turvallisuutta, omavaraisuutta, luontoharrastusta ja omien elintarvikkeiden kasvattamista.

Kaikelle tälle löytyy jopa trendinomaista suosiota, mutta silti julkisuuteen työntyy kuva metropolikehityksen voitosta ja maaseudusta menneisyyteen taantuvana. Asioiden ei tarvitse kulkea sitä rataa.

Nykyisen hallituksenkin piiristä on kuulunut puheenvuoroja, joissa etsitään vaihtoehtoja ”antaa mennä” -asenteelle ja haluttaisiin nähdä kokonaiskuva Suomesta, jossa erilaisten alueiden kehitys­vahvuudet tukevat kokonaisuutta. Vaaditaan tekoja, joilla on vaikutusta.

Suomi on olosuhteiltaan erityinen maa, jossa kansalaisten palveluja ja alueiden kehitystä ei voi rakentaa suurten väestö­pohjien ja markkinaehtoisuuden varaan tiheästi asutun ydin- Euroopan tapaan.

Maakunnat, kunnat, koulutuksen järjestäjät ja järjestöt voivat vaikuttaa siihen, että siirtyisimme alue­kehityksessä konkreettisen vuorovaikutuksen aikaan. Työn monipaikkaisuus, energia­omavaraisuus, liikenne­yhteydet, koulutustarjonta, kaavoitus – välineitä löytyy, jos tavoite on selkeä.

Osa puolueista on leimallisesti etsiytynyt ja julistautunut metropolipolitiikan puolelle. Tasapainon ja yhdistämisen haaste sekä rohkea maaseudun puolustaminen sopisivat luonte­vimmin keskustan tehtäväksi; sillanrakentajana, ajattelun ja mielikuvienkin muuttajana.

”Uudistusohjelmassaan” keskustan olisi hyvä tiedostaa, että äänestäjät ovat rankaisseet sitä aina kun se on nyökännyt keskittäville trendeille ja palkinneet puolueen runsaskätisesti, kun se on teoilla osoittanut välittävänsä alueellisen tasapainon merkityksestä.

Maaseudun ja kaupunkien terve vuorovaikutus on vuorenvarmasti tulevaisuuden keskeinen poliittinen teema. Mikä voima sen jäsentää vaikuttamiseksi ja toiminnaksi – se on Suomea ja sen poliittista kenttää muovaava kysymys.

Seppo Kääriäinen

ministeri, YTT

Pekka Perttula

YTT

Ossi Martikainen

YTM

Mielialat ovat muuttumassa siten, että maaseudun arvo koko kansakunnalle nähdään myönteisemmin.

Lue lisää

Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua

Mitä sinä teet sitten kun?

Saarikko kertoo ehdottaneensa tukipakettia kulttuurialan freelancereille, TEMissä valmistellaan tapahtuma-alalle paremmin sopivaa tukea

Suomen oltava nyt aktiivinen EU:n metsäasioissa