Talonpoikaismarssilla Lapuan liike osoitti voimansa - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Talonpoikaismarssilla Lapuan liike osoitti voimansa

Heinäkuun 7. päivä 1930 Helsingissä järjestettiin 12 000 marssijan mielenosoituskulkue. Helsingin keskustan kadut olivat täynnä suosiota osoittavia kansalaisia. Valtion virastotaloissa hulmusivat Suomen liput.

Lapuan liikkeen järjestämä talonpoikaismarssi oli niin suosittu, että läheskään kaikki osallistujat eivät päässeet mukaan. Järjestyshäiriöiden pelossa marssi oli rajattu 24 vuotta täyttäneisiin. Samasta syystä marssijoita oli kielletty kulkemasta työläisten asuttamiin kortteleihin. Kansanliikkeen johtaja Vihtori Kosola oli alkukesästä uhonnut järjestävänsä vaikka 70 000 ”sarkatakkia” maakunnista Helsinkiin.

Porvarienemmistöinen eduskunta pelkäsi väkivaltaista kuohuntaa, jopa vallankaappaus­ta. Vihtori Kosolan ihailema diktaattori Benito Mussolini oli noussut valtaan marssittamalla kannattajansa Italian pääkaupunkiin Roomaan.

Talonpoikaismarssin osallistujat olivat pääosin maanviljelijöitä ja alempaa keskiluokkaa. Lapuan liike viehätti erityisesti pappeja, jotka katsoivat kommunistien pilkkaavan Jumalaa.

Edellisenä vuonna Lapualla perustetun kansanliikkeen iskujoukot tekivät kommunisteihin kohdistuneita pahoin­pitelyjä, murhia ja väkivaltaisia kyydityksiä. Vasemmistolehtien kirjapainoja tuhottiin ja valtionpetoksesta syytettyjen asianajajia vainottiin.

Kommunisteiksi Lapuan liike määritteli kaikki vasemmistososialistit ja osan sosialidemokraateista. Myös väkivaltaisen toiminnan tuominneiden porvarilehtien päätoimittajia uhattiin.

Suomessa oli heinäkuun alkuun asti ollut vallassa Kyösti Kallion porvarillinen vähemmistö­hallitus. Lapuan liikkeen vaatimusten vuoksi eduskunta oli kutsuttu koolle kesken kesätauon säätämään niin kutsuttuja kommunistilakeja ja vaihtamaan hallitusta.

Vihtori Kosola oli tehnyt selväksi, ettei laillisuusmieheksi profiloitunut Kallio ollut sovelias johtamaan valtio­neuvostoa. Kallion hallitus erosi ja tilalle eduskunta valitsi P. E. Svinhufvudin laajapohjaisen porvarihallituksen.

Porvarienemmistöinen eduskunta hyväksyi selvin luvuin kommunistilait. Kommunisteiksi määritellyt vasemmistososialistit eivät tästedes saaneet asettua ehdolle vaaleissa. Lukuisat työväentalot määrättiin suljettaviksi ja monet lehdet lakkautettiin kommunistisina. Vasemmisto­enemmistöinen ammattijärjestö SAJ ja sen jäsenyhdistykset määrättiin laittomiksi.

Varsinkin Edistyspuolueen, RKP:n ja Maalaisliiton kansanedustajat määrittelivät itsensä laillisuuslinjan edustajiksi. Hekin hyväksyivät kommunisti­lait, koska kokivat lakien säätä­misen olleen välttämätöntä maan rauhoittamiseksi.

Enemmistö porvarikansanedustajista kannatti kommunistilakeja myös ideologisista ja poliittisista syistä. Laillisuuslinjakin merkitsi lähinnä nollatoleranssia Lapuan liikkeen harjoittamaa väkivaltaa kohtaan.

Kansanvalta ja demokratia eivät aikakauden politiikassa olleet yhtä tärkeitä arvoja kuin nykypäivänä. Jo vuonna 1924 Kallion johtama porvari­hallitus oli vangituttanut koko Sosialistisen Työväenpuolueen eduskuntaryhmän. Näytöksi maanpetoksellisesta toiminnasta ja syyksi useiden vuosien kuritushuonetuomioon riitti jo 1920-luvun Suomessa osallistuminen SKP:tä myötäilevän järjestön toimintaan sekä SKP:n lehtien hallussapito ja levitys.

Lapuan liikkeen johto oli ilmoittanut järjestävänsä talonpoikaismarssin varmistaakseen kommunistilakien säätämisen. Talonpoikaismarssia ei kuitenkaan peruttu, vaikka eduskunta sääti lait ja vaihtoi hallituksen. Marssi toteutui, vaikka ainakin Edistyspuolueen ja Maalaisliiton puoluetoimikunnat kehottivat ”Lapuan miehiä” jäämään kotiin.

Marssijat kokoontuivat Senaatintorille, jossa kutsuvieraat pääministeri P. E. Svinhufvud, Valkoisen armeijan ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim sekä presidentti Lauri Relander ottivat vieraat vastaan.

Lapuan liikkeen johtajat Vihtori Kosola sekä papit K. R. Kares ja Väinö Malmivaara pitivät hurmoshenkiset puheet. Tapahtuma päättyi Maamme-lauluun, jota ennen presidentti Relander vakuutti kansanliikkeen olevan puhdistava, isänmaata kokoava voima. Valtiojohdon helpotukseksi marssijat poistuivat pää­kaupungista rauhallisesti.

Jälkiviisaasti on todettava, että Lapuan liikkeen myötäily oli valtiojohdolta vakava virhe. Väkivallanteot saivat talonpoikaismarssista lisää pontta. Äärioikeistolaisen liikkeen lopullisena tavoitteena oli edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin alasajo.

Talonpoikaismarssin jälki­näytös esitettiin Mäntsälän kapinan yhteydessä keväällä 1932.

Taina Uusitalo

VTT

poliittisen historian tutkija

Jälkiviisaasti on todettava, että Lapuan liikkeen myötäily oli valtiojohdolta vakava virhe.

Lue lisää

Yksittäisen taistelijan selviytyminen talvisodassa ei ollut armeijan kasvatustyön tulosta – "Suuri osa miehistä oli karaistunut rauhanajan maa- ja metsätöissä”

Presidentin valinnassa on ollut kuusi poikkeusta — Kekkosen poikkeuslakia perusteltiin "julkisella keskustelulla"

Juho Niukkasen jääräpäisyys ehkä pelasti Suomen

Suomen synty oli uskomaton seikkailu