Historia ja patsaatko ratkovat USA:n vaalit? - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Historia ja patsaatko ratkovat USA:n vaalit?

Mikä saa yhdysvaltalaiset töhrimään, rikkomaan ja kaatamaan patsaitaan ja muistomerkkejään ympäri maata presidentinvaalien alla?

Mitä erilaisimmat muistomerkit on yllättäen leimattu rasistisiksi ja ainoastaan valkoisen ylivallan symboleiksi. Samalla etnisen sensitiivisyyden vaatimukset ovat kääntyneet toisinaan tragikoomisiksi ajattelutapojen katumus- ja parannusharjoituksiksi ympäri maan. Näiden harjoitteiden ohessa haukutaan kaikkia poliittisia vastustajia mitä pöyristyttävimmällä tavalla.

Patsaskiistoista on tullut nyt jo kaksikymmenvuotisen kulttuurisodan uusin symbolinen taistelurintama. Kiistoissa törmää jatkuvasti väitteeseen, että esimerkiksi maan kolmannen presidentin ja orjanomistajan Thomas Jeffersonin (1801–1809) tai selkeästi rotuerottelua kannattaneen 28. presidentin, Woodrow Wilsonin (1913–1921) patsaiden kaataminen on kuin kaataisi Hitlerin patsaan. Tähän sisältyy historiallisen ajattelun täydellinen väärin­ymmärrys.

Historiallinen ajattelu ei perustu hyvien ja pahojen erotteluun menneessä. Historiassa on kysymys menneiden tapahtumien totuudenmukaisesta selittämisestä ja ymmärtämisestä. Usein hyvilläkin aikomuksilla on ollut hirvittäviä seurauksia.

Patsaiden ja muistomerkkien pystyttäminen puolestaan kertoo vain siitä, mitä niiden pystyttäjien mielestä historiasta ainakin kannattaa muistaa. Holokaustimuseot ympäri maailman eivät ole Hitlerin muistomerkkejä. Ne ovat muistuttamassa meitä siitä, mihin ihmisen pahuus on oikeasti kykenevä, kun sille annetaan toimintavälineeksi tehokas, moderni valtio­koneisto byrokratioineen.

Mitä Kolumbuksen patsaat varsinaisesti juhlistavat? Yhdysvalloissa monet niistä ovat pystytetty paikallisen italialais-amerikkalaisen väestön kulttuuriperinnöstä muistuttamaan. Ne ovat veistoksia ja niitä voi tulkita eri tavoin, kuten taidetta tulee aina tulkita.

Taiteena niiden arvottaminen huonoksi taiteeksi on aivan eri asia kuin taideteoksen vihaaminen.

Itse Kolumbuksen halveksimiselle ei ole Yhdysvalloissa mitään erityisiä perusteita. Kolumbus ei ikinä astunut jalallaan nykyisten Yhdysvaltain alueelle eikä yhdysvaltalaista imperialismia selittääkseen tarvitse vedota Espanjan tekemisiin 1500-luvun vaihteessa. Tuon ajan Euroopassa riideltiin vielä siitä, kiertääkö maa aurinkoa.

Täysin riippumatta Kolumbuksen synneistä englantilaisilla siirtokuntalaisilla ja yhdysvaltalaisilla oli vuosisatoja aikaa pohtia, miten Pohjois-Amerikan mantereen alkuperäiskulttuureihin tai afrikkalaiseen orjakauppaan pitää suhtautua.

Samoin on aivan eri asia tulkita 1700-luvun valistuksen edistysideologian ilmentymiä Yhdysvaltain itsenäistymiskaudelta kuin 1900-luvun vaihteen rotutiedettä ja länsimaista imperialismia.

Myös länsimaisten valloittajien historia on täynnään muutoksia ja ristiriitoja. Heidän luomansa on myös modernin edustuksellisen demokratian ihanne.

Kaikkien tämän päivän ristiretkeläistenkin soisi tietävän, että monikulttuuri­suuden ihanne on sekin nimenomaisesti länsimaisen kulttuurin hedelmä, ei mitään ylihistoriallista, ihmiskunnan ikiaikaista aateperintöä. Eikä tämä tarkoita, etteikö ihanne itsessään olisi hyvä.

Jos kuvainkaatajat vetoaisivat mihinkään aitoon logiikkaan, maan arvostetuin, valtava Abraham Lincolnin muisto­merkki pääkaupungissa, Washingtonissa, pitäisi myös repiä maan tasalle. Lincoln nimittäin sanoi aikanaan aivan suoraan, että vaikka hän vastustaa orjuutta, hän ei ole ikinä kannattanut mustien tasa-arvoa, äänioikeutta tai oikeutta rotujen välisiin avioliittoihin.

Tarkastelemalla historiaa siltä kannalta, mikä siellä ei vastaa meidän nykyaikaisia arvojamme, sitä vain väärinkäytetään.

Logiikan puuttuminen tästä hyvää tarkoittavasta kansalaistoiminnasta on vaarallisempaa kuin ensi silmäyksellä näyttää. On selvää, että seuraavaksi aletaan perkaamaan ajan henkeen sopimatonta viihde­teollisuuden tuotantoa ja kirjallisuutta, ehkä historiantutkimustakin.

Kirjaroviot ehkä muistuttaisivat amerikkalaisiakin kiihkoilijoita liian suoraan natsi-Saksasta, mutta sensuuria voi harjoittaa tuhansin tavoin kirjastoissa ja arkistoissa. Ollaan vaarallisella tiellä. Euroopan on syytä pitää etäisyyttä yhä eksoottisemmaksi käyvään amerikkalaiseen yhteiskunta-ajatteluun.

Yrittääkö amerikkalainen vasemmisto ehkä patsas­kampanjoineen pelotella konservatiivit puolelleen? Strategia ei vaikuta parhaalta mahdolliselta. Varsinkaan ei kannata ryhtyä tuhoamaan omaa kulttuuriperintöään sen vuoksi, että ihmiset 1800- luvulla ajattelivat maailmasta eri tavoin kuin me ajattelemme 2020-luvulla.

Kulttuuriperintö on yksi asia, tulevaisuuden rakentaminen aivan toinen.

Ari Helo

Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti

Helsingin yliopisto

Kulttuuriperintö on yksi asia, tulevaisuuden rakentaminen aivan toinen.

Lue lisää

Historialliset kissat eivät olleet pelkkiä hyötyeläimiä edes maaseudulla – "Kissa on se eläin, jonka ihminen on päästänyt kaikkein lähimmäs itseään"

Rasismiko on Yhdysvaltain vaalien tärkein teema?

Kuninkaan visiitin kunniaksi 1700-luvulla valmistettuun viiriin kirjattiin väärä vuosi, mutta hämäläiset käänsivät sen iloksi: "Paikalliset ovat aina riemuissaan, että hämäläiset ovat välillä nopeampia kuin väitetään"

Linnojen kesäkuu oli hiljainen, mutta heinäkuussa kotimaanmatkailijat ovat palanneet historian ääreen