Neuvostoliiton ”käytännön maamies” - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Neuvostoliiton ”käytännön maamies”

Varhaisvaiheissaan 1920-luvulla Neuvostoliitto asetti jopa luonnonlait kyseenalaisiksi. Pakkokollektivisoinnilla siirrettiin kyvykkäimmät viljelijät eli vähintään kaksi hevosta omistaneet kulakit pakkotyöleireihin ja vähävaraisemmat kolhooseihin.

Samaan aikaan valtionjohto tuki kouluttamattomia ”iskurityöläisiä” nostamalla näitä tiedemiesten rinnalle ja ohi.

Kuuluisimpia oli Trofim Lysenko, joka väitti hankittujen ominaisuuksien periytyvän, vaikka tämä teoria oli kumottu jo 1800-luvulla.

Hän esitti, että maata voidaan viljellä käyttämättä lannoitteita tai mineraaleja ja että herne kasvaisi Azerbaidžanissa keskellä talvea pelastaen ihmiset ja eläimet nälänhädältä.

Stalinistisen ajattelun mukaan ”edistyksellinen” lupaus saattoi olla todempaa kuin olemassa oleva todellisuus.

Lysenko asetettiin Neuvostoliiton maatalousakatemian johtoon. Hänen vastuullaan oli valtiolle vahingollisen propagandan torjuminen tiedemiesten keskuudessa.

Hän hoiti tehtävänsä uskollisesti ja oli vastuussa satojen tiedemiesten vangitsemisesta ja kuolemasta, kuuluisimpana Nikolai Vavilov 1943, sekä aiemmin kukoistaneen genetiikan tuhoamisesta.

Vavilov oli kerännyt Pietarissa sijaitsevaan instituuttiin yli 200 000 kasvin siemenet ja ensin jopa tukenut Lysenkon toimintaa.

Vuonna 1940 Vavilov kuitenkin tokaisi Lysenkolle: ”Teidän toimintanne ansiosta länsi on ohittanut meidät monella alalla”.

Vavilovin johtama ryhmä pystyi huomattavasti helpottamaan piiritetyn Leningradin nälänhätää 1941–44. NKP:n johto katsoi kuitenkin lahjakkaan Vavilovin vaaralliseksi, pidätti tämän, ja tutkija kuoli halvaukseen Saratovin vankilassa.

Tutkijan kunnia palautettiin vuonna 1966, vaikka Lysenko oli jopa pyrkinyt väärentämään Saratovin elämäkerran.

Vuonna 1945 oli tiedeakatemian johtajaksi valittu leirillä kuolleen N.I. Vavilovin nuorempi veli S.I. Vavilov, joka kehitti huomattavasti neuvostogenetiikkaa.

Andrej Ždanovin poika Jurij Ždanov valittiin puolueen keskuskomitean tiedeosaston johtoon 1947. Hän oli koulutukseltaan kemisti ja tuli nopeasti siihen tulokseen, että Lysenko oli väärässä.

Hän hyökkäsi tämän johtoasemaa vastaan seminaarissa, jota Lysenko kuunteli viereisessä toimistossa sisäisen radion avulla. Vaikka myös Andrej Ždanov arvosteli Lysenkoa Stalinille, diktaattori piti kuitenkin tämän tehtävässään ennen muuta siksi, että Lysenko jälleen lupasi suuria vehnäsatoja.

Klassinen genetiikka tuomittiin ”taantumukselliseksi porvarilliseksi opiksi” ja sen puolustajat ”idealisteiksi”. Tämä täysin virheellinen väite aiheutti valtavaa vahinkoa maan tieteelle ja koko neuvostovaltiolle.

Lysenkolaiset pitivät mahdollisena muovata luontoa ja todellisuutta täysin omien mieltymystensä mukaisiksi.

Stalin tuki pitkään Lysenkoa tämän ehdottoman kuuliaisuuden vuoksi. Kuitenkin jo vuonna 1948, kun Lysenko oli väittänyt kaiken tieteen genetiikkaa myöten olevan luonteeltaan luokkapohjaista, Stalin merkitsi puheen kopion marginaaliin: ”Ha-ha-haa! Entä matematiikka? Onko kaksi kertaa kaksi on neljä siis myös porvarillinen keksintö? Entä darwinismi?”

Stalin pyrki lieventämään Lysenkon vaikutusta, mutta ei onnistunut. Neuvostobiologia jäi vuosiksi jälkeen yleisestä kehityksestä.

Lysenkon tapaus on esimerkki siitä, että Stalin diktaattorina syrjäytti tieteellisen tutkimuksen tulokset. Hänelle oli tärkeämpää pitää yllä pelkoa ja epävarmuutta myös tiedemiesten keskuudessa kuin taata kansalaisten ruokahuolto.

Vuonna 1962 tunnetut tiedemiehet Zeldovitš, Ginsburg ja Kapitsa käynnistivät prosessin Lysenkon epätieteellisyyttä ja hänen harjoittamaansa vainoa vastaan Myös Andrei Saharov tuomitsi Lysenkon Luonnontieteiden akatemian yleisistunnossa.

Kuvaavaa on silti, että Saharov tuomittiin sisäiseen karkotukseen Gorkiin vielä vuosiksi 1980–86.

Stalinin seuraaja Nikita Hruštšov oli vuonna 1939 ollut vakuuttunut Lysenkon suunnitelmasta, jonka mukaan piti lähettää kanoja Ukrainaan torjumaan kärsäkkäitä. Niinpä Lysenko sai jatkaa toimintaansa myös Hruštšovin kaudella.

Hruštšovin syrjäyttämisen jälkeen vuonna 1964 Lysenko joutui epäsuosioon yhtä nopeasti kuin oli aikanaan noussut. Tutkimuskomitea erotti hänet ja palautti hänen uhriensa kunnian.

Hruštšov oli 1950-luvulla vakuuttunut siitä, että maissi (kukuruza) ratkaisisi kaikki ruokaongelmat. Maissikampanja osoittautui groteskiksi, koska maissia yritettiin viljellä lähellä napapiiriä.

Hruštšovin syrjäyttämisen jälkeen Neuvosto-Viron puoluejohtaja Käbin kertoi esimerkin sukulaiskansamme oveluudesta: Hän oli käskenyt istuttaa maissia kapealle kaistalle kaikkien valtateiden varsille.

Maissin takana oli kuitenkin kasvatettava perunaa ja Viron viljakasveja kuten ennenkin. Potjomkinin kulisseina toimivat maissipellot oli ajateltu vain ohiajavien Moskovan puoluepamppujen rauhoittamiseksi.

Kari Kaunismaa

valtiotieteiden tohtori

Stalin tuki pitkään Lysenkoa tämän ehdottoman kuuliaisuuden vuoksi.

Lue lisää

Lysenkolla oli maataloustutkijana myös parempi puoli

Elokuva-arvio: Lauri Randlan omakohtainen Näkemiin Neuvostoliitto -elokuva kertoo koskettavasti inkerinsuomalaisten elämästä idän ja lännen rajalla

Suomen rajanaapuri on sotia käyvä maa

Talvisodan hengestä on yhä ammennettavaa