Metsäteiden ylitysrakenteissa korjattavaa - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Metsäteiden ylitysrakenteissa korjattavaa

Paksun lumipeitteen suuri vesipitoisuus, lumen nopea sulaminen sekä valuntoja ryydittäneet vesisateet aiheuttivat tänä keväänä Lapin metsäteitä vaurioittaneita tulvia. Luonto ei ole ainoa syyllinen syntyneeseen tilanteeseen. Ihmistoiminnalla oli oma osuutensa tulvan synnyssä.

Olkoon tuhojen syynä kuka tai mikä tahansa, tievauriot on korjattava. Mutta riittävätkö korjaajien tiedot ja taidot kestävämpäänkin kuin tuhojen kertapaikkailuun ja uuden tulvan odotteluun?

Irtouiton jälkeen rakennettu metsätieverkostomme alkaa olla saneerauskunnossa. Puuvaltatiellä liikkuu aiempaa järeämpää kuljetuskalustoa ja suurempia puumääriä. Monet metsäteiden ylitysrakenteet ovat myös aukkomitoiltaan ahtaita ja vesieliöiden nousun pysäyttäviä. Siksi teiden tulvatuhoja olikin odotettavissa.

Metsäojitusten ja turvetuotantotoimien vuoksi valuma-­alue ei pidätä vettä kuten ennen. Sade- ja sulavedet valuvat sellaisena hyökynä, etteivät vanhojen, uomaa kaventavien rumpurakenteiden tulvavarat enää riitä, vaan vesi huuhtoutuu teillekin.

Aukkomitoitusten laiminlyönti johtaa helposti korjaustapaan, jossa korjaus hoidetaan rumpuputkien lukumäärää lisäämällä. Pahimmillaan olen törmännyt Lapin virtavesillä ”urkupillistöön”, joka koostuu seitsemästä rumpuputkesta.

Suomenkin ratifioima EU:n tulvadirektiivi edellyttää tulvia hillitseviä veden pidätys- ja viivytysalueita. Ne tarjoavat vedelle turvallisen paikan läikkyä uoman ulkopuolelle ja viivähtää pahimman tulvapiikin ohi. Myös osa alajuoksun järvien rehevöitymistä ja leväkukintaa kiihdyttävästä käyttövoimasta saadaan laskeutettua ranta-alueelle.

Ilmastokin oireilee. Ilmatieteen laitoksen raportit ennustavat Suomen sadannan kasvavan tulevina vuosikymmeninä 20-25 prosenttia ja sen jakauman muuttuvan aiempaa äkillisemmäksi ja säännöttömämmäksi. Menneen kevään kaltaiset tulvat eivät takuuvarmasti jää viimeisiksi.

Suomessa on arviolta 90 000 vesistöihin perustettua rumpurakennetta. Niistä kolmannes on täydellisiä ja puolet osittaisia vaellusesteitä. Suomen allekirjoittaman vesipuite­direktiivin mukaan vesistö ei ole hyvässä ekologisessa tilassa, jos rumpurakenne katkaisee jokiuoman.

Toisaalta kansallinen vesilakimme sanoo, että hanke tarvitsee lupaviranomaisen luvan aina, jos vesistöön asennettu rakennelma aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalakannoille ja kalastukselle. Siksi melkoinen osa vesistörummuista ei täytä vesilain määräyksiä. Esteellisyys on samalla johtanut myös monen puron monimuotoisuuden kaventumiseen ja muuttumiseen uhanalaiseksi luontotyypiksi.

Laillisuuden puuttumisesta huolimatta kaikkia rakenteita ei ole mahdollista korjata yhtäaikaisesti. Suuret luontoarvot omaavat kohteet tulee korjata välittömästi. Myöskään uuden tai uusittavan rumpurakenteen ei saa antaa enää synnyttää uutta vaellusestettä.

Ehkä viime tulvalla vaurioituneiden rumpujenkin korjaamisessa kannattaisi, sekä taloudellisesti että muutoinkin, hakea pysyvämpi ratkaisu. Muutoin olemme seuraavan tulvan tullessa samassa tilanteessa.

Pysyvämpään ratkaisuun kuuluu muun muassa tulvitusalueita sekä yksinkertaisia elementtisiltoja, rannasta rantaan ulottuvia kaarirumpuja tai minimissään nykyvalunnoille mitoitettuja umpiputkia, joka upotetaan pohjatason alapuolelle ja täytetään putken pohjan koko matkalta luontaisella pohja-aineksella.

Metsähallitus ilmoittaa käyttävänsä metsäteittensä korjauksessa aliurakoitsijoita. Mutta onko heidän tietotaitonsa riittävä myös rumpurakentamisen ympäristöpuutteiden korjaamiseen?

Luonnontaloudellisen asiantuntemuksen puuttuminen on nimetty kansainvälisissäkin selvityksissä suurimmaksi syyksi ylitysrakenteiden ympäristöongelmiin. Ympäristötietämyksen puutteiden lisäksi esille nousi myös kaivinkonekuljettajien välinpitämätön asenne. Heidän tyypillinen mottonsa kuului: ”Nuo ovat niitä viherpiipertelijöiden vaatimuksia, ei niistä tarvitse välittää!”

Metsähallitukselta kyllä löytyy rumpujen ympäristöosaamista, mutta käytetäänkö sitä nyt Lapin tulvatuhokorjauksessa, jää nähtäväksi. Tienhoitokuntien osalta tilanne on huomattavasti huolestuttavampi.

Ylitysrakenteiden perustamisessa paras lopputulos saavutetaan, kun koneet ja miehet ovat tarkastuksen aikana vielä työmaalla. Silloin myös ympäristöasiantuntija varmistaa, että työ täyttää myös ympäristölliset vaatimukset.

Jos tarkastus jätetään myöhempään ajankohtaan, korjauskynnys nousee usein liian korkeaksi. Asiaa kylläkin auttanee, jos urakkasopimuksiin kirjataan 10 prosentin kustannusvaraus täydentäviin töihin. Tuleva syksy jo näyttänee, millainen on suomalaisen ylitysrakentamisen tämän hetkinen taso.

Anssi Eloranta

FL, Jyväskylä

Melkoinen osa vesistörummuista ei täytä vesilain määräyksiä.

Lue lisää

Kuivan alkukesän jälkeen heinäkuun sademäärät olivat koholla lähes koko maassa

Raportti: Maailman vaelluskalakannat huvenneet kolme neljäsosaa 1970-luvulta ja Euroopassa yli 90 prosenttia

Luopumisen tuskaa turvetuotannossa

Miten saadaan ravinteet pysymään pellossa?