Suomi neuvotteli kuten piti – tulos: ”Ei huono!” - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Suomi neuvotteli kuten piti – tulos: ”Ei huono!”

EU:n budjettineuvottelujen lopputulemasta on käyty kansallisesti odotettua vääntöä. Ja keskustelu jatkuu, sillä Euroopan parlamentti äänestää monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisestä myöhemmin syksyllä.

Neuvottelutavoitteisiinsa nähden Suomen joukkue pääministeri Sanna Marinin (sd.) johdolla onnistui hyvin, ja kiittävät arviot ovat ansaittuja. Oli lupa odottaa Suomen kannalta merkittävästi huonompaa ratkaisua muun muassa Britannian EU-eron aiheuttaman budjettivajeen myötä.

Neuvottelutulos ei sinänsä ollut yllätys, sillä Suomi neuvotteli niistä asioista, mistä pitikin.

Eduskunnan suuri valiokunta on lausunnossaan (SuVL 12/2018 vp) todennut, että olennaista Suomen kannalta on perusrahoituksen ja pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityistuen turvaaminen Itä- ja Pohjois-Suomen erityishaasteet huomioiden. Suuri valiokunta piti tärkeänä varmistaa neuvotteluissa, että Itä- ja Pohjois-Suomen olo­suhteet otetaan huomioon, ja pyrkiä siihen, että tukien pysyvyys varmistetaan ja niiden taso vastaa kuluvan ohjelmakauden rahoitusta.

Pääministeri Marinin hallitusohjelman 2019–2023 mukaan EU:n koheesiopolitiikassa pyritään turvaamaan aluekehitysrahoituksen taso sekä harvaan asutun Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema ja tukien pysyvyys.

Suomen neuvottelijat toimivat juuri niin kuin Suomen EU-liittymissopimuksen kirjaukset alueen pysyvistä kilpailukykyhaitoista (pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto, harva asutus), eduskunnan suuren valiokunnan kanta ja hallitusohjelman linjaukset edellyttivät.

Toivoa sopii ja edellyttääkin voi, että EU-tason alue- ja rakennepolitiikan jakokriteerit näkyvät vahvasti kansallisessa politiikassa ja varojen jaossa. Viesti Suomen kansalliselle aluepolitiikalle on varsin kirkas, jos sitä halutaan kuunnella. Alueellinen eriarvoistuminen Suomessa on edelleen suurinta Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Itäsuomalaisesta näkökulmasta huomionarvoista on, että Suomen intressien toteutumisen kulmakivinä olivat sekä maatalouden kehittäminen että Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden tuki. Ilman näihin teemoihin neuvoteltuja niin sanottuja kansallisia ”kirjekuoria” olisi Suomen neuvottelutulos jäänyt merkittävästi heikommaksi.

Suomalainen maatalous ja Suomen harvaan asutut alueet ovat jääneet kansallisen keskustelun jalkoihin, jossa tilan ovat vallanneet kaupungistuminen, väestön keskittyminen ja maataloudestakin esillä on pidetty lähinnä sen päästökuormitusta.

Kerran seitsemässä vuodessa näillä korteilla Suomi saa EU:lta sen lisäarvon, mitä saatavissa on. Kokonaisuudessaan Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen kriteereillä Suomi tienaa noin 900 miljoonaa euroa. Tämä ei ole aivan merkityksetön summa.

On sinänsä mielenkiintoista, että maatalouden ja tasapainoiseen aluekehitykseen on haettava vauhtia ja tukea Brysselistä. EU:n alue- ja rakennepolitiikan vahvana periaatteena on alueellisten kehityserojen kaventaminen.

Suomessa neuvottelutuloksesta kerrottiin, että Itä- ja Pohjois-Suomi sai ylimääräistä EU-tukea ja lisärahoitusta 100 miljoonaa euroa. Brysselissä sama asia kuvattiin sanomalla, että kyse on uudesta boostista eli suomeksi sanottuna työntö­avusta tai sykäyksestä, jolla kiihdytetään ja tehostetaan Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden elinvoimaa ja aluekehitystä.

Näin se meidän itsekin tulisi ajatella ja sanoa. Niissä on vissi ero.

Alue- ja rakennepolitiikan varoilla on merkityksensä koronaviruksen aiheuttamien haittojen korjaamisessa ja selviytymisessä. Kriisistä voi poikia uutta kasvua huippu­tutkimuksen kautta maailmalle.

Esimerkiksi Pohjois-Savossa Kuopiossa on vahva terveysteknologian keskittymä, ja vallitsevalla kriisillä on tälle toimialalle kysyntää lisäävä vaikutus. Korkeatasoinen, kansainvälinen ja tarpeita vastaava tutkimus ja koulutus ovat elinvoimaisuuden kulmakiviä, ja tähän alue- ja rakennepolitiikan varat ovat tärkeä työkalu.

Koronakevään myötä monipaikkainen asuminen muuttui hetkessä monen kohdalla haaveesta todellisuudeksi. Ihmisten kaipuu maalle ilmeni kuumana kesämökkikauppana. Arvostus maatamme ja maaseutua kohtaan kasvoi kansan keskuudessa.

Koronakesä teki suomalaisista Suomi-faneja. Se on näkynyt erityisesti Järvi-Suomessa. Suomalainen luonto ja harva asutus eivät ole haittatekijöitä matkailussa.

Elinvoimaiset maakunnat palveluineen ympäri maata on nähtävä vahvuudeksi sekä kriisin aikana että erityisesti siitä toipumisessa ja uusien torjumisessa. Toivottavasti tämä muistetaan politiikan teossakin.

Marko Korhonen

Pohjois-Savon maakuntajohtaja, yhteiskuntatieteiden tohtori

Maatalous- ja aluerahoissa Suomi saa kerran seitsemässä vuodessa EU:lta sen lisäarvon, mitä saatavissa on.

Lue lisää

EU:n elpymisväline syventää velka-ahdinkoa

EU:n budjettipäätös on piristysruiske Itä- ja Pohjois-Suomelle – "Ei ole Suomen etu, jos alueemme jää kilpailukyvyssä jalkoihin"

Kaksi kolmesta hyväksyy EU-maiden elvytysrahaston yhteisvastuun – yrittäjät ja perussuomalaisten kannattajat kriittisimpiä

Kärnälle elvytyspaketista!