Vahvojen maakuntien Suomi - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Vahvojen maakuntien Suomi

Kiinalaisilla on vanha kansanviisaus: Kalan mätäneminen alkaa päästä. Sanonnassa on vinha perä yleisimminkin. Tunnetusti huonolla johtamisella saa isonkin tilan pian hunningolle ja menestyväkin kunta, maakunta, yritys ja valtio ajautuvat ennen pitkää vaikeuksiin.

Suomi on siitä erikoinen eurooppalainen maa, että esimerkiksi muista Pohjoismaista tai Saksasta poiketen täältä puuttuu kansan suoraan valitsema aluehallinto. Sen sijaan meillä on lukuisten elyjen, avien, liittojen, piirien ja yhtymien sekä erilaisten keskusten päällekkäinen ja eri aluejaoilla toimiva valtion aluehallinnon ja lukuisten kuntayhtymien muodostama sekava kokonaisuus.

Varsinkin koronakriisin alku­vaiheessa ilmeni, että valtioneuvostossakin maan tehokas johtaminen kangertelee.

Yhden vahvan toimivaltaisen tahon puuttuminen aluetasolta puolestaan aiheuttaa sen, ettei vieläkään kyetä tekemään kyllin nopeita alueellisia täsmätoimia tartuntojen estämiseksi.

Riskinä on, että taas mennään koko maata koskeviin rajoitustoimiin, joiden talousseuraamukset ovat tautiakin pahemmat, vaikka suuressa osassa maata epidemia on kurissa.

Vanhemmat lukijat muistavat vielä kenties sen ajan, kun meillä oli läänit ja presidentin nimittämät maaherrat. Siitä systeemistä puuttui alueen asukkaiden suora mahdollisuus valita omat ”herransa”. Mutta sen hyvänä puolena oli selkeys, yhteen koottu vahva yleinen toimivalta ja se, että vallalla oli näkyvät ja tunnetut kasvot.

Vaikka maaherra oli valtion edustaja alueella, monet heistä, kuten vaikkapa Pohjois-Karjalan Esa Timonen tai Mikkelin läänin Urho Kiukas jäivät mieleen vahvoina alueensa kehittäjinä ja edunvalvojina.

Paikallisella ja valtiollisella tasolla sekä europarlamenttiinkin voimme suoraan valita omat edustajamme. Miksei näin voitaisi tehdä Suomessa myös aluetasolla, kuten lähes kaikissa muissakin maissa? Maakuntaitsehallinnossa, joka meiltä Ahvenanmaata lukuun ottamatta yhä puuttuu, on pohjimmiltaan kyse tästä, hyvin tutusta ja yksinkertaisesta asiasta, demokratiasta, suomeksi sanottuna kansanvallasta.

Siksi Naistenpäivä 8.3.2019 on jäänyt mieleen yhtenä synkimmistä aamuista. Tuolloinhan varmistui Sipilän hallituksen ero ja kunnian­himoisen mutta tuiki tarpeellisen maakunta- ja soteuudistuksen kaatuminen.

Nykyinen hallitus etenee ”sote edellä”. Hallitusohjelma mainitsee toki ”monialaisen” maakunnan valmistelun. Toistaiseksi askeleet tähän suuntaan ovat olleet lyhyitä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeitä ja niihin käytetään yli 20 miljardia euroa verovaroja. Siksi niiden uudistaminen ei saisi jälleen kerran epäonnistua.

Järjestämisvastuun siirto maakunnille on välttämätöntä. Mutta lääkäripulan vaivaamassa maassa kumppanuuden karsastaminen yksityisen palvelutuotannon kanssa on haitaksi ja virhe. Sen ymmärtää, että Helsinki maan pääkaupunkina voi samalla hoitaa myös aluehallinnon tehtävät, kuten on asianlaita naapurimaissakin. Jopa Pietarikin on samalla sekä kaupunki että ”federaation subjekti”.

Mutta se, että Uudellemaalle aiotaan perustaa vielä neljä muuta uutta ”sotemaakuntaa”, tuskin on järkevää. Tavoitteenahan pitäisi olla hallinnon yksinkertaistaminen, ”himme­leiden” purkaminen, eikä niiden lisääminen.

Jos ja kun hallitusohjelman mukaisesti siirtymävaiheen jälkeen sotemenoista suuri osa katetaan maakuntaverolla, törmätään väistämättä kysymykseen kunkin maakunnan kantokyvystä eli elinvoimasta ja sen mukaisesta verokertymästä.

Se mikä on ”riittävä” väestö- ja yrityskanta rahoittamaan alueen palvelut, riippuu tietysti valtion tasausjärjestelmästäkin. Mutta viisainta olisi mieluummin ajoissa kuin liian myöhään osassa Suomea muodostaa luontevia, isompia alue­kokonaisuuksia.

Esimerkiksi Etelä-Karjalasta ja Etelä-Savon useimmista kunnista tulisi nykyisen kahden pienen maakunnan sijaan huomattavasti vahvempi Saimaan maakunta. Se olisi vahvan vientiteollisuuden, oman yliopiston, rajanylityspaikkojen ja ainutlaatuisen Saimaan ja komeiden metsien ansiosta Lappiakin vetovoimaisempi maakunta.

Pohjanmaalla täytyy tunnustaa alueen kaksikielisyys mutta silti sielläkin voisi ainakin tiivistää huomattavasti yhteistyötä. Eikä maailman tappiin pidä vitsailla, että jos Suomessa on viisi maakuntaa, niin niistä neljän pitää olla Pohjanmaalla.

Päätösvallan keskittyessä koko ajan yhä enemmän Brysseliin ja Helsinkiin, läheisyysperiaate ja kansanvalta edellyttävät vastapainoksi vahvoja maakuntia.

Kansanvaltaisen aluehallinnon avulla paranee samalla koko maan johtaminen, eikä isänmaa pääse mätänemään mistään päästään.

Matti Viialainen

maakuntaneuvos

Etelä-Karjalan entinen maakuntajohtaja

Kansanvaltaisen aluehallinnon avulla paranee samalla koko maan johtaminen.

Lue lisää

Mikko Alkiolla on henkilökohtainen syy olla kiinnostunut soteuudistuksesta: "Sairastuin vakavaan sydänlihastulehdukseen"

Eva peruisi palkankorotukset ja lisäisi paikallista sopimista – "Liian suuret palkankorotukset vauhdittavat työttömyyden kasvua"

Puolet ohjelmapalvelualan yrityksistä arvioi olevansa konkurssissa kuuden kuukauden kuluttua, kertoo MaRan jäsenkysely

Finnairin matkustajamäärät putosivat lähes 86 prosenttia verrattuna viime vuoden elokuuhun