Hoitaako aika valtion velkavuoren? - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Hoitaako aika valtion velkavuoren?

Kesällä opimme, etteivät valtiot maksa lainojaan takaisin. Voimmeko tähän nojaten siirtää verot valtion maksettaviksi?

Velka on talouden välttämätön voiteluaine, jota ilman kone leikkaisi nopeasti kiinni. Sen enempää kotitalouksien, yritysten kuin valtioidenkaan meno- ja tulovirrat eivät aina kohtaa ajallisesti. Velka on förskotti, jolla tuon ajallisen heiton voi korjata.

Arkisuudestaan huolimatta velka herättää suuria tunteita, varsinkin valtion velka. Suomen valtio ottaa tänä vuonna uutta velkaa 19 miljardia euroa ja valtiovarainministeriön esitys ensi vuoden talousarvioksi on 7 miljardia euroa alijäämäinen.

Koronakriisi veti maton hallituksen talouspolitiikan alta yhdellä nykäisyllä. Taloutta kohdannut äkillinen shokki pakotti monet poliitikot ja ekonomistitkin sovittelemaan askeleitaan ja velkakantojaan uudelleen.

Jakolinja on perinteisesti mennyt niin, että vasemmisto vannoo keynesiläisen elvytyspolitiikan nimiin. Valtiolla on iso rooli suhdannevaihteluiden tasaamisessa.

Oikealla ajatellaan, että velalla tapahtuva elvytys kasvattaa tehotonta julkista sektoria, mikä heikentää kilpailukykyä. Velkavuorta ei saa kasvattaa, jokainen velkaeuro pitää lopulta maksaa takaisin.

Vai pitääkö? Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki kohautti kesällä todettuaan, ettei valtion tarvitse maksaa lainojaan pois. Asiantuntijat totesivat Arhinmäen olevan oikeassa. Opimme hokemaan, etteivät valtiot ole kotitalouksia tai yrityksiä.

Mutta oikeasti, velka, jota ei tarvitse maksaa takaisin? Kuka enää itkee kestävyysvajetta? Joko vihdoin saadaan roudan raiskaamat maantiet kuntoon? Eikö voitaisi samalla toteuttaa ikiaikainen utopia verojen siirtämisestä valtion maksettavaksi?

Teknisesti valtiot maksavat erääntyneet velkansa pois, mutta tämä tehdään laskemalla liikkeelle uusia joukkolainoja. Eli valtio kuittaa vanhan velan uudella. Valtion kohdalla absoluuttista velkamäärää tärkeämpi mittari on velan suhde bruttokansantuotteeseen.

Valtion velkavankkurissa on kaksi ajonvakauttajaa, talouskasvu ja inflaatio. Ne pitävät corollan kaistalla. Velkasuhde voi pienentyä, vaikka velan nimellismäärä kasvaisi. Ongelma on siinä, että inflaatio on tällä hetkellä poikkeuksellisen matala. Talouskasvua ei ole senkään vertaa.

Talouden hippulat vinkuvat sen verran vaimeasti, ettei korkojen pikaiseen nousuun taida tosissaan uskoa kukaan. Haaste onkin ymmärtää, että nyt otettujen lainojen kanssa eletään pitkään, useita vuosikymmeniä. Velkaantuminen nykyiseen matalaan korkotasoon vetoamalla on vedonlyönti sen puolesta, etteivät korot tästä enää ikinä nouse. Aika rohkeaa ellei jopa röyhkeää näkemyksenottoa.

Suomella on ensi vuoden lopussa velkaa vähintään 132 miljardia euroa. Koko kannan uusiminen prosenttiyksikön korkeammalla korolla tarkoit­taisi 1,32 miljardin euron kasvaneita vuotuisia korko­menoja. Korkotason nousu finanssikriisiä edeltäville tasoille tarkoittaisi neljän prosenttiyksikön eli yli viiden miljardin nousua velanhoitokuluihin. Olettaen, että valtion velkaantuminen pysähtyisi 132 miljardiin. Entä jos netto­velkaantuminen jatkuu ja rullattavaa velkaa on tulevaisuudessa 200 miljardia euroa?

Koko velkakantaa ei tietenkään uusita kerralla, joten korkoriskikään ei realisoidu kertalaakista. Yksinkertainen esimerkki auttaa kuitenkin hahmottamaan suuruusluokkia. Valtio ei voi velkaantua huolettomasti sillä perusteella, että velanotto on nyt edullista.

Konkreettisin varoittava esimerkki velkaantumisen kauaskantoisista seurauksista on Italia. Maan julkinen velka on 135 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vastoin mielikuvia Italia on noudattanut tiukkaa budjettikuria koko eurojäsenyytensä ajan. Ilman korkomenoja Italian budjetti on ollut lähes aina ylijäämäinen vuodesta 1999 lähtien.

Tämän niin sanotun primäärin ylijäämän perusteella Italia noudattaa yhtä tiukkaa talouskuria kuin Saksa. Italian ongelma on nimenomaan vanhojen velkojen korkomenot. Kun velkaa on paljon, siitä myös maksetaan enemmän.

Italian vanhojen lainojen korkokulut ovat suoraan pois kaikesta muusta. Rahaa ei riitä esimerkiksi terveydenhuoltoon ja koulutukseen eikä ylipäänsä investointeihin, joilla voitaisi kohentaa kilpailukykyä ja sitä kautta hyvinvointia.

Käytännössä Italia on tänään juuri siinä tilanteessa, johon Suomi ei saa ajautua. Edellisten sukupolvien vastuuton velanotto sitoo tulevien sukupolvien kädet. Pitkä tähtäin ei ole yhden tai edes kahden vaalikauden mittainen. Pitkä tähtäin ylittää sukupolvien väliset kuilut.

Jussi Hahtela

pankkitaustainen konsultti

Koronakriisi veti maton hallituksen talouspolitiikan alta yhdellä nykäisyllä.

Lue lisää

"Valtion ei tarvitse maksaa lainojaan takaisin" – pitääkö väite paikkansa ja mitä se oikeasti tarkoittaa?

Joutuvatko pankkiasiakkaat kohta maksamaan talletuksistaan myös Suomessa? Ei olisi yllättävää, sanoo asiantuntija

Vasemmistoliiton Arhinmäki: Kaikkia suunniteltuja sellu- ja biopolttoainetehtaita ei voida rakentaa

Korkeakoulut pettyivät valtiovarainministeriön budjettiehdotukseen – "Korotukset vain neljäsosa hallitusohjelmassa luvatusta"