Mielipiteet

Alueiden ammattikorkeakoulut elinvoiman takaajia

Digitalisaatio mahdollistaa opiskelun paikasta riippumatta. Maakunnallisille ammattikorkeakouluille tämä tarjoaa mahdollisuuksia, mutta nostaa esiin myös uhkakuvia.

Jo vuosia on puhuttu, että verkon kautta kuka tahansa voi nauttia kuuluisien yliopistojen opetuksesta. Esimerkiksi Harward tarjoaa häkellyttävän määrän ilmaisia verkko­kursseja, tilastotieteestä Kiinan historiaan ja biokemian perusteisiin.

Kotimaiseen korkeakoulukeskusteluun globaali tarjonta ei kuitenkaan ole sanottavasti vaikuttanut, sillä vieraalla kielellä opiskelu on edelleen harvojen valinta.

Suomalaisissa korkeakouluissa etäopiskelu on yleistynyt vähitellen. Koronan myötä suuntaus sai vahvan sysäyksen eteenpäin. Etätyöstä ja etäopiskelusta muodostui äkkiä uusi normaali.

Olemme oppineet hyödyntämään ja myös vaatimaan vuorovaikutusta verkossa. Nekin opettajat, jotka mieluummin kohtaisivat opiskelijat kasvokkain, ovat ottaneet verkon välineet haltuun.

Maakunnallisten ammattikorkeakoulujen kannalta verkko-opetus mahdollistaa opiskelijarekrytoinnin etäisyyksistä riippumatta. Liikenneyhteydet eivät enää ole rajoittava tekijä.

Samalla huomio kohdentuu entistä vahvemmin korkea­koulujen kykyyn luoda erottuvaa tarjontaa ja kehittää huippuunsa omaa erikoistunutta osaamistaan.

Kehityssuunta herättää miettimään, voisiko entistä kiivaampi, verkkoon viriävä kilpailu johtaa maakuntien korkeakoulujen kurjistumiseen ja katoamiseen. Sellainen kehityskulku olisi tuhoisa.

Miltä näyttäisi Suomi, jonka kaikki korkeakoulut sijaitsisivat neljässä kaupungissa? Autiolta.

Syksyllä 2020 ammattikorkeakouluissa aloitti lähes 46 000 uutta opiskelijaa. Ammattikorkeakouluille on tyypillistä voimakas kiinnittyminen omaan alueeseensa. Toisin kuin yliopistoilla, niillä on lakisääteinen tehtävä harjoittaa aluekehitystä edistävää soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.

Maakunnalliset ammattikorkeakoulut ovat alueillansa paitsi työvoiman saatavuuden varmistajia myös innovaatioekosysteemien tukipilareita. Yritykset ja yhteisöt ympäröivältä alueelta ovat luontevasti mukana sekä opetuksessa että ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa.

Ulkopuolisen TKI-rahoituksen volyymi ammattikorkeakouluissa on yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Volyymi tuplaantuu, kun tähän lisätään oman rahoituksen osuus. Tätä kehittämistyötä tehdään yli 13 000 kumppanin kanssa vuosittain.

Yritykset ovat yhtälössä sekä antajia että saajia: yhteistyöllä ammattikorkeakoulujen kanssa ne auttavat varmistamaan osaavan työvoiman saannin ja saavat puolestaan itse käyttöönsä uutta tietoa, ideoita ja vipuvoimaa kehittämiselleen.

Tätä yhdyssidettä on vaikea, ellei mahdoton, rakentaa verkon yli. Korkeakouluton alue on pian taantuva alue.

Digitalisoituvassa opetuksessa on myös mahdollisuuksia. Verkon rajaton maantiede mahdollistaa aidosti erikoistumisen. Jokainen alue tarvitsee tiettyjä perustutkintoja, mutta niiden rinnalla voidaan kehittää omaleimaista profiilia.

Keskittymällä omiin erityisiin osaamisalueisiinsa ammattikorkeakoulut voivat terävöittää asiantuntemustaan ja kerätä kriittistä massaa soveltavaan tutkimukseen.

Jotta profiloituminen olisi mahdollista, ammattikorkeakoulujen tulisi voida toimia nykyistäkin vahvemmin yhtenä verkostona. Yhteistä kehittämistä kuitenkin vaikeuttaa keskinäinen kilpailu rahoituksesta, johon korkeakoulujen rahoitusmalli ohjaa. Siihen nähden ammatti­korkeakoulut ovat suorastaan hämmästyttävän hyvin onnistuneet tekemään yhteistyötä ja kehittämään yhteisiä toimintamalleja.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen visio 2030 -työn pohjalta on syntynyt kaikille korkeakouluille yhteinen Digivisio 2030. Siinä pyritään synnyttämään yhteinen digitaalinen palvelualusta, jonka avulla tulevaisuuden oppimisen ekosysteemi rakentuu oppija­keskeisesti. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta työllä on laaja tuki korkeakouluissa.

Enemmänkin voisi vielä tehdä. Jos Suomen korkeakoulusektoria nyt rakennettaisiin puhtaalta pöydältä, se voitaisiin rakentaa osuuskuntamallilla. Itsenäiset korkeakoulut olisivat mallissa itsenäisiä mutta jäseninä ja omistajina yhteisessä tuki­palvelujen osaamiskeskuksessa. Osaamiskeskuksesta hoidettaisiin yhteinen järjestelmäkehitys sekä tukipalvelujen kehittäminen.

Malli tuottaisi merkittäviä säästöjä, jotka voitaisiin ohjata opetuksen ja tutkimuksen käyttöön. Samalla itsenäiset korkeakoulut ympäri maan voisivat aidosti keskittyä profiloitumiseen ja perus­tehtäviinsä.

Suomalaiset korkeakoulut ovat keväällä 2020 vakuuttavasti osoittaneet osaavansa tuottaa palveluja verkossa. Ehkä olisi aika harkita myös mahdollisuutta tuottaa kaikkien tarvitsemat yhteiset palvelut verkostona.

Anmari Viljamaa

KTT, va. vararehtori

Elina Varamäki

KTT, vararehtori

Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Korkeakouluton alue on pian taantuva alue.

Lue lisää

Täydellistä sotea on mahdoton tehdä

Vaikka Porin ässä koettelee keskustan hermoja, punamulta on nyt vahvempi kuin ennen kohua

"Valokuituverkkojen rakentamiseen vauhtia EU:n elvytysrahalla" – Suomen Seutuverkot esittää "Kuitu kotiin koko Suomi 2021–2030" -ohjelmaa

Tietoliikenneyhteys osa huoltovarmuutta