Mielipiteet

Oma ja niiden muiden elintaso

Heikki Ylikankaan kirja Puukkojunkkareitten esiinmarssi kuvaa selkeästi, kuinka näihin levottomuuksiin oli syynä yhteiskunnallisen aseman suhteellinen lasku vahvan talou­dellisen kasvun pysähtyessä.

Puukkojunkkarit eivät olleet kapinoivaa köyhälistöä vaan usein vankkojen rinta­talojen poikia, jopa isäntiä. Ajan tavan mukaan vanhin poika sai talon ja toisille pojille osoitettiin torppa tai he päätyivät rengeiksi. Heidän yhteiskunnallinen asemansa laski.

Tilannetta pahensi, että maa oli loppumassa eikä uusia torppia voinut enää helposti osoittaa koskemattomilta tervanpolttoon sopivilta larvamailta. Siksi liikehdintä alkoi tiheämmin asutulta Pohjanlahden rannikolta ja siirtyi sisämaahan päin.

Populistiset liikkeet näyttävät perustuvan samanlaiseen asetelmaan. Ne eivät vetoa samalla tavalla köyhälistön luokkataisteluun kuin marxilainen liikehdintä toistasataa vuotta sitten. Ne vetoavat tähän asti melko hyvinvoivan keskiluokkaisen pienyrittäjän, myös maatalousyrittäjän, ja ammattimiehen kapinaan, kun heidän suhteellinen asemansa on uhattuna.

Tämä on näkynyt erityisen hyvin Yhdysvaltojen taantuvilla alueilla ja menetetyn suurvalta- aseman kanssa edelleen kipuilevassa Britanniassa, mutta samoja piirteitä on myös Suomessa.

Omalle turhautumiselle on tyypillistä, että haetaan syntipukkeja. Natsit ottivat kohteeksi juutalaiset, bolsevikit ”kansan viholliset”, britit puolalaiset putkimiehet, amerikkalaiset mustat ja maahanmuuttajat.

Populismille näyttää olevan tyypillistä, että kaikenlaiset ”vieraat” ovat ongelmien takana. Ongelmaksi nähdään päätöksenteon valuminen kauemmaksi, Washingtoniin tai Brysseliin. Sosiaaliset uudistukset nähdään omien resurssien ryöstämisenä ja laiskojen ja holtittomien tukemisena.

Populististen liikkeiden keskeinen väite on, että meidän pitäisi ensin hoitaa omat köyhämme, ennen kuin meillä on varaa lähetellä rahaa kehitysmaihin tai huonosti pärjääviin Euroopan maihin.

On totta, että näillä mailla on omaakin syytä tilaansa, mutta silti oma etumme ja omien köyhiemme etu on tukea niiden kehitystä.

Koulutus on tehokkain tapa hillitä väestöräjähdystä. Siksi paljon voimavaroja kannattaa suunnata koulutukseen, painottaen myös tyttöjen koulutusta. Ilman naisten koulutusta ja kehitysmaiden kehittymistä syntyvyys pysyy korkeana ja pakolaisten virta kasvaa sadoista tuhansista miljooniin väestön lisääntyessä hallitsemattomasti.

Voidaan kysyä, onko kaikenlaisesta kehitysavusta pitkäaikaista hyötyä, mutta koulutuksesta varmuudella on. Siksi ei ole järkeä vastustaa yhtaikaa kehitysapua ja pakolaisten ja maahanmuuttajien auttamista.

Toinen populismiin liittyvä kummallisuus on kauppa.

Kiihkeinkin köyhempien maiden auttamisen vastustaja katsoo kehittyvässä maassa pienellä palkalla tehtyä televisiota, käyttää kännykkää ja ostaa puoli-ilmaisen T-paidan. Halpatuonnin takia ei omassa maassa kannata tehdä tällaisia tuotteita suurempien palkkojen takia, mistä seuraa vaikea työttömyys.

Pienempipalkkaisten maiden edulliset tuotteet siis kyllä kelpaavat. Halutaan poimia rusinat pullasta, ostaa isommalla palkalla pienipalkkaisten tekemiä tuotteita. Eli isänmaallisuus loppuu, kun kyse on omasta lompakosta.

Niin alihintaiset puhelimet kuin halvat tekstiilit myös houkuttelevat heittämään pois käyttökelpoista tavaraa ja hankkimaan uutta. Parasta ympäristönsuojelua olisi parantaa laatua ja käyttää tuotteita pitempään.

Samat populistiset liikkeet suhtautuvat kielteisesti ympäristönsuojeluun ja etenkin ilmastonmuutoksen torjumiseen. Tässä nähdään jälleen ymmärryksen puute pakolais­virtojen syistä. Ilmastonmuutos huonontaa elinoloja monissa eteläisissä maissa, ja siitä aiheutuu suuri pakolais- ja muuttopaine Eurooppaan.

Jos siis halutaan estää miljoonien pakolaisten tulva, on varmistettava ihmisille siedettävät olot omassa maassaan. Tämä edellyttää järkeviä ilmastotoimia, ennen muuta fossiilisen energiantuotannon vähentämistä.

Katsoipa siis asiaa kuinka päin hyvänsä, nykyinen populismi ampuu itseään jalkaan, ja tämä tulee aikanaan selviämään myös kaikelle kansalle. On mahdollista huijata kaikkia vähän aikaa ja joitakuita kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.

Toisaalta kannattaa tunnistaa ne syyt, joihin osattomuuden tunne ja populismi perustuvat, ja tehdä korjausliikkeitä lainsäädännössä ja politiikassa niiden lieventämiseksi.

Jouko Tuomisto

emeritusprofessori

Kuopio

Populismille näyttää olevan tyypillistä, että kaikenlaiset ”vieraat” ovat ongelmien takana.

Lue lisää

Menestyksen elinehto

Perusopetuksen tulevaisuuteen uusia näkökulmia

Sisäministeri Ohisalo: EU:n maahanmuuttopaketin vaikein kysymys toimivan vastuunjaon luominen

EU:lta uusi ratkaisu maahanmuuttokiistaan: Jäsenmaat auttaisivat toisiaan turvapaikanhakijoiden palautuksissa