Mielipiteet

Vastuullisuus ja eettisyys toteutettava käytännössä

Suomalainen haluaa kuluttaa eettisesti ja vastuullisesti tuotettua ruokaa. Kaikki kauppa­liikkeet ja julkinen sektori kertovat vaativansa elintarvikkeilta eettisyyttä ja vastuullisuutta. Samoin Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa kertoo edellyttävänsä jäseniltään vastuullisuutta.

Kun toistuvien tutkimusten mukaan suomalainen ruoka on eettistä ja vastuullista, eikö suomalaisella ruualla ja sen tuotannolla luulisi olevan erittäin hyvä tilanne? Miksi maatalous silti elää jatkuvassa kannattavuuskriisissä eikä elintarviketeollisuudellakaan taloudellisesti kovin hyvin mene?

Yksi merkittävimmistä kannattavuutta heikentävistä tekijöistä muun muassa sikataloudessa on Suomen EU:ta tiukempi lainsäädäntö. EU:n sisällä maataloustuotteet kohtaavat vapaan kilpailun samalla, kun tuotantoa säätelevässä lainsäädännössä on merkittäviä eroja.

Kilpailua vääristäviä vaatimuksia ovat esimerkiksi salmonellan nollatoleranssi, saparoiden typistyskielto ja sian pitopaikkaa koskevat vaatimukset.

Salmonellan nollatoleranssi tarkoittaa sitä, että salmonellan torjunta kotieläintiloilla on pakollista. Tätä myös valvotaan erittäin tarkkaan. Jos salmonella todetaan kotieläintilalla, on se saneerattava sieltä pois. Yksittäisellä tilalla salmonella­saneeraus voi maksaa useita miljoonia euroja.

Salmonellavalvonnan ansiosta suomalaisissa tuotantoeläimissä esiintyy kansainvälisesti vertaillen erittäin vähän salmonella­tartuntoja. Tämä on tietenkin hieno asia ja iso osa elintarvike­turvallisuutta. Salmonella­vapauden ylläpitäminen kuitenkin maksaa paljon, ja sen kustannukset kantaa elintarvikeketju.

Sikojen saparoiden typistys­kielto voidaan nähdä hienona asiana, sillä sikojen hyvinvointia on mahdollista määrittää sen saparon asennon ja pituuden perusteella. Stressaantuneella sialla on selvästi suurempi riski alkaa pureskella kaveriensa saparoita. Sikojen hännän­purenta ei aina johdu hyvin­vointiongelmista, mutta sikojen hyvästä hyvinvoinnista huolehtiminen vähentää hännänpurentaa oleellisesti.

Suomessa tätä ongelmaa on lähdetty ratkaisemaan parantamalla eläinten pito-­olosuhteita, tarjoamalla enemmän tilaa ja virikemateriaaleja. Tärkeimmissä sikatalousmaissa hännänpurentaongelma on lähdetty ratkaisemaan typistämällä sikojen saparot. Lukija voi arvata, kumpi tapa on taloudellisesti ja kumpi eläimen hyvinvoinnin kannalta edullisempi.

Nopea katsaus kauppaketjujen tarjontaan ja julkisen sektorin hankintoihin kertoo, että nämä toimijat tarjoavat tuotteita, joiden tuoteselosteessa esimerkiksi lukee ”sianliha (EU)”. Tämä alkuperämerkintä tarkoittaa, että liha voi olla peräisin mistä tahansa EU-maasta.

Ovatko vastuullisuutta ja eettisyyttä korostavien kauppaliikkeiden ja julkisen sektorin hankintaihmiset varmistaneet, että heidän myymiensä ja tarjoamiensa tuotteiden tuotannossa on noudatettu vähintäänkin Suomen kansallisen lainsäädännön minimivaatimuksia?

Onko esimerkiksi ”sianliha (EU)” -sika saanut pitää saparonsa vai onko se typistetty? Ovatko ulkomaalaista lihaa ravintoloissaan tarjoavat ravintoloitsijat tarkistaneet, miten liha on tuotettu? Jos ovat, mahtava juttu, sitä kannattaisi mainostaa.

Vaikka Suomessa kulutettavan lihan kotimaisuusaste on varsin korkea, ei se poista ongelmaa, koska kotimainen liha hinnoitellaan maailmanmarkkinahinnan mukaan. Toisin sanoen kun kansallisen lainsäädännön vastaisesti tuotetun lihan tuotanto­kustannukset ovat suomalaista lihaa alhaisemmat, laskee se vapailla markkinoilla suomalaisen lihan hintaa.

Lopputulos on epä­symmetrinen kilpailutilanne ja krooninen kannattavuuskriisi. Tätä epäsymmetristä kilpailu­tilannetta ei maataloustuki korjaa missään määrin. Toisin kuin monesti kuvitellaan, suomalaisen sianlihantuotannon saamat suorat maataloustuet ovat vain 05 prosenttia liikevaihdosta, eikä tämä merkittävästi poikkea tärkeimmistä kilpailijamaista.

Kansallisella lainsää­säädännöllä on hienoja ja kannatettavia ajatuksia, muun muassa eläinten hyvinvoinnin parantaminen ja elintarviketurvallisuudesta huolehtiminen. Tulisiko näitä tavoitteita tukea ja Suomen lainsäädäntöä kunnioittaa siinä määrin, että markkinoilta poistetaan ne tuotteet, joiden tuottaminen on täällä laitonta?

Tulisiko itseään vastuullisiksi ja eettisiksi kutsuvien yritysten ja yhteisöjen varmistaa, että niiden valikoimissa olevat tuotteet on tuotettu vähintäänkin Suomen kansallisen lainsäädännön minimivaatimusten mukai­sesti? Voisiko vastuullisuuden ja eettisyyden minimivaatimus olla Suomen lainsäädännön kunnioittaminen?

Minun vastaukseni kaikkiin näihin on kyllä.

Heikki Sampolahti

johtokunnan jäsen

Suomen Sikayrittäjät ry

Voisiko vastuullisuuden minimivaatimus olla Suomen lainsäädännön kunnioittaminen?

Lue lisää

Mikä on hevosihmisen arvo?

Toistuvat salmonellatapaukset olivat liikaa: Lidl lopetti toistaiseksi Skaren jauhelihan myynnin

Sikatila voi saada pian vakuutuksia halvemmalla, kunhan tautisuojaus on tiukka ja paikat kunnossa

Tuore tuontiliha on syöty ennen kuin salmonellasta saadaan tietoa