Mielipiteet

Saksojen vaikea yhdistyminen

Saksojen yhdistymisestä tuli lauantaina 3. lokakuun alussa kuluneeksi 30 vuotta. Itäisellä puolella syntynyt historioitsija Ilko-Sascha Kowalczuk kirjoitti vuonna 2019 teoksen ”Die Übernahme” (Haltuunotto), jossa hän kuvaa tätä kehitystä. Kipukohtia on myös esiintynyt.

Maatalousnormien saavuttamiseen uskottiin DDR:ssä tiukemmin kuin Neuvosto­liitossa. Osallistuin vuonna 1974 Suomen delegaatiossa Itämeren viikkoon Rostockissa ja vierailin perunatilalla Volkseigene Betrieb (kansan oma yritys). Näin ensi kertaa 12-siipisen auran ja kovat tuotantotavoitteet. Viljelijän poikana kysäisin: Kun vuodet eivät ole keskenään veljeksiä, kuinka normit täytetään? Johtaja täräytti: Me täytämme ne.

Muutos oli todella suuri: Vuoden 1989 kaikkiaan 800 000 maatyöläisestä oli jäljellä enää 171 000 vuonna 1995. Itäisen Saksan maatalous pääsi osalliseksi EU-tuista, mikä aiheutti rakennemuutoksen: Karjanhoito antoi tilaa maissin ja rapsin viljelylle. Tuonti lisääntyi ja aiemmin harvinaiset tuotteet kuten banaanit pääsivät kauppoihin.

Oman rasituksensa aiheutti puna-armeijan miehitysjoukkojen jälkien korjaaminen. Maaperä ja vesistöt olivat täysin saastuneet ja harjoitus­alueilla lojui ammuksia, öljyä, autonromuja ja kaikkea mahdollista roskaa. Joukkojen viimeinen komentaja, Burlakov, väitti muistelmissaan käske­neensä sotilaiden siivota ympäristön ja parantaa sen tilaa kelvolliseksi.

Todellisuudessa Saksalta vei kaksi vuosikymmentä korjata miehittäjän aiheuttamat vahingot. Väliaikaisesti tämä tosin työllisti monia itäsaksalaisia, joilla ei muutoin olisi ollut töitä. Vuonna 2000 oli itäisen osan työttömyysprosentti 19, kun länsipuolella se oli vain 8,7. Idän työpaikoista hävisi yhdellä iskulla kolmannes. Tilastoihin ei edes otettu 55 vuotta täyttäneitä, jotka siirrettiin varhais­eläkkeelle.

Itäsaksalaiset joutuivat syyttään läntisten maanmiestensä alistamiksi. Jälkimmäiset edustivat mielestään vapautta, hyvinvointia, kyynisyyttä ja röyhkeyttä. Tämä herätti idän tovereissa katkeruutta, vihaa ja raivoa. Yhdeksänkymmenluvulla merkitsivät vaatteet, ruoka, vapaa-aika ja kampaukset monille ihmisille tärkeitä arvoja. Läntiset ”Wessit” nöyryyttivät tällöin helposti itäisiä ”Osseja”.

Turvallisuuspoliisi Stasi nimettiin muutoksen huumassa ainoaksi syylliseksi itäsaksalaisten kärsimyksiin. Samalla sen toimeksiantaja, yhtenäisyyspuolue SED jäi varjoon, eikä sen toimintaa tutkittu yhtä tarkoin. Kowalczukin mukaan tiedettiin, mitä vastaan DDR:n kirkot ja ihmisoikeusryhmät toimivat, mutta tulee analy­soida myös, minkä puolesta.

Jo vuoden 1990 vaaleissa monet lupasivat, että parissa vuodessa itäiset osavaltiot nousevat samanlaiseen kukoistukseen kuin läntiset. Toisin kuitenkin kävi.

Itäsaksalaiset kantavat taakkanaan keisarivallan, I maailmansodan, Weimarin tasavallan, natsidiktatuurin, II maailmansodan ja kommunistidiktatuurin painoa. Nämä eivät mahdollistaneet vapaata ja demokraattista kehitystä eivätkä edes sen ymmärtämistä.

Yhtenäisyyspuolueen kertoma historia ei unohtanut juutalaisvainoja. Kominternin opin mukaan se ei kuitenkaan ollut erikoistapaus, vaan kuului ”terroristisena diktatuurina” finanssikapitalismin tukeman fasismin äärimmäiseen siipeen.

Neuvostoliiton ja muun itäisen Euroopan maiden harjoittama antisemitismi vaikutti myös DDR:ään vuoden 1945 jälkeen voimakkaasti. Niinpä maan oppikirjoissa ei holokaustia mainittu ennen vuotta 1970 lainkaan. Mainittiin vain lyhyesti Kristalliyö, Nürnbergin rotuasetukset ja Varsovan geton kansannousu. Vasta aivan muutoksen kynnyksellä 1989 kerrottiin Auschwitzin tuhoamisleiristä ja miljoonien ihmisten kuolemasta.

Ulkomaalaisia ei DDR:ssä juuri asunut, ja heistäkin suurin osa oli Vietnamista, Puolasta, Kuubasta, Unkarista, Mosambikista ja Neuvostoliitosta.

Vieraita kohtaan tunnettiin suurta ennakkoluuloa. Vuoden 2015 pakolaisvyöryn aikana laskettiin Hessenin asukkaista joka kolmannen olevan maahanmuuttaja, kun idässä osuus oli vain 6–7 prosenttia. Germanisti James Hawes on jopa esittänyt, että 1100-luvulta alkaen Elben itäpuolella kehittyivät erityisen autoritaarinen ja kansanvallan vastainen kulttuuri ja mentali­teetti.

Uusin maahanmuuttoaalto on itäisen Saksan alueella kirvoittanut jälleen esiin nationalismin, kansallisen ajattelun, rasismin ja juutalais­vastaisuuden. Tämä johtuu siitä, että niitä ei ollut koskaan käsitelty ja pyritty poistamaan.

Demokraattinen perus­järjestys alkoi heti etsiä vaihto­ehtoja ja löysi ne autoritaari­suudesta ja populismista. Islaminuskosta oli helppo muodostaa viholliskuva, kun Lähi-idästä oli tulossa paljon pakolaisia.

Toivoa kuitenkin on, etenkin, kun Saksa on Euroopan unionin suurin rahoittaja ja joutuu myös toteuttamaan demokratiaa esimerkillisesti.

Kari Kaunismaa

VTT

Idän työpaikoista hävisi yhdellä iskulla kolmannes.

Lue lisää

Työttömyys kasvoi syyskuussa – työttömiä 47 000 enemmän kuin vuosi sitten, koko maassa yhteensä 208 000

Työttömien ansiopäivärahat ampaisivat koronan myötä kovaan kasvuun

Kunnon talvi katoaa ja ruokajonot pitenevät – mistä voi löytää iloa elämään?

Aktiivi­mallia pukkaa