Mielipiteet

Tarton rauhansopimuksesta tänään sata vuotta

Vasta itsenäistyneen Suomen suhteet Neuvosto-Venäjään olivat sisällissodan tapahtumien vuoksi äärimmäisen jännittyneet ja vihamieliset. Punaisten joukoissa taisteli vähintään 2 000 venäläistä bolsevikkisotilasta, minkä lisäksi Leninin hallinto aseisti suomalaisia kapinallisia.

Svinhufvudin senaatti katsoi Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä vallinneen sotatilan. Suomalaiset valkoiset ylittivät jo maaliskuussa 1918 vanhan suuriruhtinaskunnan rajan Vienan Karjalassa.

Sisällissodan jälkeen Suur-Suomi-ajattelu eli Valkoisessa Suomessa vahvana. Karelianismin hengessä Suomen katsottiin olevan yhtenäinen kansa vasta, kun Pietari Suuren ajoista Venäjään kuuluneen Itä-Karjalan ”laulumaat” olisivat osa Suomea.

Vapaaehtoiset suomalaiset heimosoturit tekivät valtio­vallan tuella useita hyökkäysretkiä Itä-Karjalaan. Aunuksen Karjalan suuret pitäjät Porajärvi ja Repola liitettiin Suomeen.

Itä-Karjalan väestö ei kuitenkaan osoittanut mainittavaa mielenkiintoa liittää kotiseutujaan Suomeen. Suomalaisten heimosoturien joukkoihin liittyi vain vähän paikallisia taistelijoita. Karjalaisten nationalistienkin tavoitteena oli mieluummin alueellinen itsehallinto kuin alueliitos Suomeen.

Bolsevikkihallinto keskitti sotilaansa valkoisten kenraalien johtamien joukkojen lyömiseen Venäjän sisällissodassa sekä taisteluihin Puolassa. Voimavaroja ei riittänyt sotatoimiin Suomen rajan läheisyydessä. Neuvosto-Venäjä oli jo neuvotellut valtakunnanrajan vasta itsenäistyneen Viron kanssa ja osoitti nyt mielenkiintoa normalisoida suhteet Suomen tasavaltaan. Aseleponeuvottelut päätettiin käynnistää Rajajoen kylässä Terijoella.

Presidentti K. J. Ståhlberg asetti keväällä 1920 kenraali­majuri Martin Wetzerin johtaman valtuuskunnan edustamaan Suomea tulevissa aseleponeuvotteluissa. Neuvottelut eivät kuitenkaan edistyneet, sillä Neuvosto- Venäjän delegaatio ei suostunut Suomen valtuuskunnan esittämiin alueliitoksiin.

Rajajoen aseleponeuvottelujen epäonnistuttua neuvotteluja päätettiin jatkaa rauhanneuvotteluina Tartossa. Ståhlberg nimitti Tartoon uuden valtuuskunnan, joka koostui maan merkittävimmistä poliitikoista.

Suomen valtuuskuntaa johti J. K. Paasikivi. Kansallisen konsensuksen hengessä valtuuskuntaan hyväksyttiin myös SDP:n uusi puheenjohtaja Väinö Tanner ja puolueen kansanedustaja Väinö Voionmaa. Valtuuskunnan toiminta oli sisäisesti riitaisaa, sillä sosiaalidemokraateille riittivät autonomian ajan rajat.

Rauhanneuvottelut käynnistyivät kesäkuussa, mutta ne polkivat pitkään paikoillaan. Suomalaisten rauhanneuvotte­lijoiden työtä vaikeutti maailmansodan voittaneiden ympärysvaltojen kielteinen suhtautuminen Suur-Suomi-­pyrkimyksiin. Heimosoturit olivat Iso-Britannian ja Ranskan näkökulmasta Karjalassa vieraita valloittajia.

Erityisesti Ahvenanmaata Suomelta vaatinut Ruotsin kuningaskunta arvosteli Kansainliiton kokouksissa Suomen toimintaa. Suomi ei suostunut luopumaan Ahvenanmaasta, vaikka Ahvenanmaan ruotsinkielinen väestö oli valmis liittymään Ruotsiin. Samanaikaisesti suomalaiset vaativat Neuvosto-Venäjältä laajoja alueita, vaikka alueen väestö ei edes kokenut itseään suomalaisiksi.

Lopulta Paasikiven johtaman valtuuskunnan oli Ståhlbergin hyväksynnällä suostuttava rauhanehtoihin, jotka Suomessa koettiin jopa häpeällisiksi. Suomi joutui luopumaan kaikista aluevaatimuksistaan rajantakaiseen Karjalaan. Suomi oli saava Neuvosto-Venäjältä ainoastaan Petsamon.

Varsinkin Porajärven ja Repolan jääminen Neuvosto- Venäjän hallintaan oli suomalaisille kansallismielisille valtava pettymys. Neuvosto-Venäjän vasta perustetulle Karjalan työkommuunille myöntämä itsehallinto oli laiha lohtu.

Rauha allekirjoitettiin Tartossa 14. lokakuuta 1920 ja sen ehdot tulivat voimaan vuoden vaihteessa. Tarton rauha lopetti aseelliset yhteenotot Suomen ja tulevan Neuvostoliiton välillä, mutta maiden suhteet säilyivät epäluuloisina.

Jälkikäteen arvioiden Paasikiven valtuuskuntaan kohdistunut aikalaisarvostelu oli kohtuutonta. Rajantakaisen Karjalan liittäminen Suomeen oli epärealistinen tavoite. Bolsevikkien otteen vahvistuminen Venäjän sisällissodassa sekä sodan voittaneiden suurvaltojen kielteinen suhtautuminen suomalaisten aluelaajennuksiin veivät Paasikiven valtuuskunnalta onnistumisen mahdollisuudet.

Kaikesta huolimatta Tarton rauha on ainut sopimus, jonka ehtojen mukaisesti Suomi sai itänaapuriltaan huomattavan maa-alueen, joka vieläpä kätki sisäänsä suuria mineraali­varantoja. Petsamosta löydettiin vuonna 1921 Euroopan rikkain nikkeliesiintymä.

Taina Uusitalo

Suomen poliittiseen historiaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori

Heimosoturit olivat Iso-Britannian ja Ranskan näkökulmasta Karjalassa vieraita valloittajia.

Lue lisää

Presidentti Paasikiven syntymästä 150 vuotta – Niinistö pitää puheen illan pääjuhlassa

Puhemies Matti Vanhanen: Paasikiven-Kekkosen linja on mennyttä aikaa – Enää Suomen linjana ei ole pysyä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella

Lue tästä Paasikiven parhaat lohkaisut: "Kun pierasee Helsingissä, niin Pietarissa se kuuluu kuin kanuunanlaukaus"

Tiesitkö tämän Paasikiven suurteon? – "Jos hän ei olisi vetänyt rajaa äärioikealle, toisen maailmansodan jälkeen kokoomuksen toiminta olisi todennäköisesti kielletty"