Mielipiteet

Koronatukien pitäisi olla investointeja tulevaisuuteen

Koronatuhojen paikkaamiseen on nykytiedon valossa tulossa lähivuosina 2–3 miljardia EU-rahaa ja vajaan miljardin verran kotimaista rahaa. Lisäksi valtio jakaa lähes viisi miljardia kotimaista yritystuki­rahaa. Keskustelu rahojen jaosta on herännyt. Vastakkain ovat olleet elvytystä painottavat ja kilpailukyvyn parantamista vaativat.

Elvytystä painottavat puhuvat ”siltarahasta”, jolla autetaan yrityksiä vaikean ajan ylitse ja estetään näin ilman koronaa elinkelpoisen yritystoiminnan loppuminen. Ensimmäisessä vaaravyöhyk­keessä ovat muun muassa matkailu- ja ravintola-ala, muut pienet palveluyritykset ja ohjelmapalvelut.

Yritystuilla on myös taipumus kohdistua vanhoihin, jo kilpailukykynsä menettä­neiden yritystoiminnan tukemiseen. Tällainen elvytys ei useinkaan lisää kilpailukykyä. Muun muassa elinkeino­ministeriö ja valtiontalouden tarkastusvirasto ovat vahvistaneet, että yritystukiin on sisältynyt suurta tehottomuutta.

Asiaa voi havainnollistaa vanhalla elinkaarimallilla, jota usein kuvataan S-käyrällä. Perustamisen jälkeen yritys kasvaa hitaasti ja tuottaa useimmiten tappiota. Jos kaikki menee hyvin, yritys pääsee kasvun uralle. Yritys investoi tuotantoon ja palveluihin, kasvattaa myyntiään ja palkkaa lisää henkilökuntaa. Näin kasvu jatkuu.

Ennen pitkää markkinoille alkaa tulla enemmän kilpailua ja markkinoille parempia ratkaisuja saman tarpeen tyydyttämiseksi. Yrityksen kasvu laantuu ja yritys siirtyy kypsyysvaiheeseen. Yritykset voivat olla tässä vaiheessa kauan. Jos uudistuksia tai markkinoihin sopeutumista ei tapahdu, asema markkinoilla alkaa heiketä.

Toiminnan kääntyessä laskuun, tulee monille yrityksille tarve miettiä ulkoisen tuen saantimahdollisuuksia. Ajatellaan, että jos kalliisiin pääomakuluihin saisi avustusta, toiminnan jatko olisi ainakin joksikin aikaa turvattu.

Tällainen ratkaisu sopii niin yritysjohdolle, työntekijöille, kuin omistajille. Ei tarvitse uutta strategiaa, irtisanomisia tai osingoista luopumista. Se ei ole edullista vain yrityksen sisäisille sidosryhmille. Siitä hyötyvät myös ammattiyhdistys, elinkeinotoimi, aluepolitiikka, työvoimapolitiikka, rahoituslaitokset ja poliitikot.

Tukea saanut yritys unohtaa vaikeutensa ja kuvittelee olevansa taas kasvu-uralla. Samalla tuhoutuvat kannustimet muutokseen. Ero kuvitellun ja todellisen markkina-aseman välillä kasvaa, ja yritys tulee riippuvaiseksi tuesta. Onko tuella silloin tehty hyvää vai pahaa?

Yritystukien suuntaaminen taantumavaiheen yrityksiin on myös ollut helposti perusteltua tuen myöntäjille. Tieto vakaasta menneisyydestä tekee tuen myöntöperusteet helpoiksi ja riskittömiksi. Vanhoissa ja etenkin suurissa yrityksissä on myös riittävästi ammatti­taitoa toteuttaa myöntäjä­byrokratioiden vaatimukset.

Puhe siitä, että kaikki yritystuet pitäisi lopettaa verovarojen tuhlauksena ja kilpailua vääristävinä ovat kuitenkin liioittelua. Kypsien yritysten joukosta löytyy varmasti sellaisiakin, joissa alhon yli auttaminen on hyödyllistä ja perusteltua. Tällaiset yritykset lienevät kuitenkin tukimarkkinoiden poikkeuksia.

Miten yritystukia sitten pitäisi jakaa? Jos seurataan elinkaarimallia, niin tukien pitäisi pääosin painottua alkuvaiheeseen, ja myös vaiheeseen ennen kuin yritystä on edes muodollisesti perustettu. Täällä vaikutus uusiin yritysideoihin ja sitä kautta työpaikkoihin on pitkällä tähtäyksellä suurin.

Virkamiehelle tällainen tuki on tietysti painajainen, koska suuri osa tuetuista hankkeista epäonnistuu. Mutta ne muutamat onnistuneet voivat tuottaa moninkertaisen sadon.

Keskustelu tuen suuntaamisesta ympäristöinvestointeihin, koulutukseen, tutkimukseen ja informaatioteknologiaan vie toivottavasti tukien jakamisen painopistettä oikeaan suuntaan, samoin kasvun esteiden poisraivaaminen.

Epävarmuuden pelko näkyy myös siinä, että tukia myönnetään helpommin konkreettisiin investointeihin kuin ei-aineellisiin käyttö­tarkoituksiin. Rahaa saa koneiden ostoon tai rakennuksen pystyttämiseen helpommin kuin markkinointiin, kohdemarkkinoiden tutkimiseen tai kansainvälisten yhteyksien luomiseen.

Ajatellaan, että kun rahoitetaan konetta, niin se yrityksen epäonnistumisenkin jälkeen säilyy. Matkustaminen kohdemarkkinoilla häipyy epäonnistumisen jälkeen ilmaan. Tämä on lyhytnäköinen ajatuskulku.

Yritystuet kokonaisuudessaan vaativat ehkä leikkauksia. Tuilla on kuitenkin arvonsa, kun ne pistetään palvelemaan kasvavaa yritystoimintaa ja luomaan työpaikkoja. Vanhentuneen toiminnan pitkittäminen ei voi eikä saa olla yritystuen tärkein kohde.

Petri Ollila

professori, eläkkeellä

Yritystuet kokonaisuudessaan vaativat ehkä leikkauksia.

Lue lisää

EK alentaisi arvonlisäveroa osana kriisitoimia – järjestö vaatii nopeita täsmätoimia sulkutoimien kohteeksi joutuville toimialoille

Aiempi menestys ei takaa onnistumista

Saarikko kertoo ehdottaneensa tukipakettia kulttuurialan freelancereille, TEMissä valmistellaan tapahtuma-alalle paremmin sopivaa tukea

Marin kiittää suomalaista sisua uudenvuoden tervehdyksessään – pääministerin mielestä Euroopan talouden toipuminen pandemiasta on Suomelle kriittisen tärkeää