Mielipiteet

Kaipolalla komea sarka metsäteollisuushistoriassa

Syyskuun alussa UPM-Kymmene Oy ilmoitti Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta. Viimein paperikone pysähtyy nyt vuoden vaihteessa. Tehtaan komea tarina Suomen hyvinvoinnin rahoittajana on kertomisen arvoinen.

Antti Tuurin kirjoittaman historiikin UPM-Kymmene Metsän jättiläisen synty (Otava 1999) mukaan Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n toimitusjohtaja Juuso Walden pyysi hirvijahdissa lokakuussa 1951 Jämsänkosken sellutehtaan isännöitsijä Lauri Tiilikkaa etsimään sopivan paikan uudelle sanomalehtipaperia valmistavalle tehtaalle Päijänteen rannoilta.

Jämsänkoskella Yhtyneet teki jo hienopaperia, sulfiittisellua sekä sitä spriitä, mitä huhujen mukaan käytettiin jatkosodan tiukimpaan aikaan Marskin ryypynkin pienkomponenttina.

Vaihtoehtoisia paikkoja olivat Heinolan Hevossaari ja Jämsän Kaipolanniemi. Jälkimmäinen voitti koska siellä oli jo valmiina sähkön voimaverkko naapurissa Jämsänkoskella, Orivedeltä Jämsään oli valmistunut rautatie, Olkkolan sahan tehdasraide sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä ja Päijänteen uittoreitit rannassa.

Tiilikka toteutti tehtävän ripeästi, sillä jo ennen joulua maata oli yhdessä Jämsän kunnan kanssa hankittu yli 200 hehtaaria tehdasta varten.

Tuurin kirjan mukaan Yhtyneiden hallintoneuvosto päätti tehtaan rakentamisesta tammikuussa 1952. Maaliskuussa tehtiin päätös kahden paperikoneen hankinnasta, joiden yhteistuotanto olisi 120 000 tonnia vuodessa. PK1 tilattiin Yhdysvaltalaiselta Bagley & Sewall Ltd:ltä ja PK2 Englannista Walmsley Ltd:ltä. Tampella Oy valmisti hiomon koneet ja Yhtyneiden oma Jylhävaaran konepaja muut tehtaan laitteet.

Kuokka lyötiin maahan aloittamalla teistä ja sähköverkoista toukokuussa 1952. Viihteen legenda Jukka Virtanen kertoo muistelmissaan Kuvassa keskellä Jukka Virtanen (Tammi 2003) osallistuneensa sähkölinjan rakentamiseen kesätyöntekijänä. Tunnelmat olivat seutukunnalla muutenkin korkealla, sillä jämsänkoskelaiset hiihtäjät Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä olivat tuoneet viestikultaa Oslon talviolympialaista.

PK1 starttasi syyskuun alussa 1954. Rainan leveys 691 senttimetriä tarkoitti tuolloin maailman leveimmän paperikoneen titteliä. PK2 käynnistyi toukokuussa 1956. Siinä välissä oli jo asennettu Simpeleen tehtaalta siirretty PK3 valmistamaan kääre- ja hylsypaperia.

Tehtaan rakentamiskustannukset tuplaantuivat alkuperäiseen budjettiin nähden, minkä johdosta alkuvuodet olivat tappiollisia. Vuonna 1957 toteutettu markan 30 prosentin devalvaatio teki tehtaasta viimein kannattavan ja päätös neljännestä paperikoneesta tehtiin huhtikuussa 1959.

Valtakunnassa oli yleisemminkin teollisuuden investointibuumi poisto-oikeuksien laajentamisen ja Suomen Pankin hankkimien ulkomaisten lainojen ansiosta.

Beloit Iron Works Co:lta tilatun PK4:n tuotantovolyymi oli 120 000 tonnia ja rainan leveys 674 senttimetriä. Se käynnistyi maaliskuun lopulla 1960 ja vuoden 1962 alkuneljänneksellä kone oli tuotantomäärältään maailman suurin.

Huhtikuussa 1962 Walden tilasi Beloitilta viitoskoneen, joka käynnistettiin aprillipäivänä 1964. PK5 nosti koko tehtaan tuotannon 350 000 tonniin vuodessa.

Kaipolan tarvitsemat kuusipöllit kuljetettiin 1960-luvulla 80 prosenttisesti Päijänteen uitoilla. Sähköä kului tehtaalla tuplasti Tampereen kaupungin kulutuksen verran ja työntekijöitä tarvittiin 800.

Suuruus merkitsi kuitenkin suurempia tappioita, koska maailmalla oli paperista ylikapasiteettia. Seuraava markan 30 prosentin devalvaatio vuonna 1967 käänsi taasen talouden plussalle. Toinen kannattavuusloikka saavutettiin korvaamalla ulkomainen kaoliini paperin täyteaineena kotimaisella talkilla.

Kaipolassa kehitettiin 1970-luvun alkuvuosina kuumahierremenetelmä, jonka tuottama korkealaatuinen mekaaninen kuitu korvasi sellun sanomalehtipaperissa. Menetelmän ansiosta Kaipolasta tuli 1980-luvun vaihteessa yksi maailman kannattavimmista paperitehtaista.

Tuloksen rohkaisemina Kaipolaan rakennettiin 1980-luvun loppuvuosina kaksi uutta paperikonetta. Vuonna 1986 käynnistynyt PK6 teki päällystettyä lwc-painopaperia. Sanomalehtipaperia valmistava PK7 sekä keräyspaperia hyödyntävä siistaamo otettiin käyttöön 1988. Sen jälkeen suurimmat investoinnit tehtiin voimalaitoksiin.

Kaipolan tehdas on komea luku Suomen metsäteollisuuden historiaa ajalta, jolloin Suomeen kannatti investoida ja tavoitella maailman parasta tuottavuutta.

Poliitikotkin ymmärsivät silloin, että sosiaaliturvaa ja sairaaloita saadaan aikaiseksi vain vientituotteita valmistavan teollisuuden investoinneilla yhä parempaan tuottavuuteen.

Matti Hukari

ETM

kestävän kehityksen asiantuntija

Kaipolasta tuli 1980-luvun vaihteessa yksi maailman kannattavimmista paperitehtaista.

Lue lisää

Aarre: Gutzeitin sellutehdas on tuonut Kotkaan työtä jo reilun vuosisadan – Tehdas ei ollut vain työpaikka, sillä moni sai yhtiöltä myös asunnon

Käynnissä on toinen kilpajuoksu Suomen metsiin

Tiedätkö miten paljon eri tuotteiden valmistaminen nielee puuta? Selluun tarvitaan tuplasti se mitä sahatavaraan

Sellu ja sahatavara kohti parempaa – metsäteollisuuden ensi vuoden näkymät varovaisen lupaavia