Mielipiteet

Muuttoliikkeestä kahdet menot mutta yhdet tulot

Ongelma johtuu siitä, että muuttoliikkeessä kuntien tulot ja menot muuttuvat eri logiikalla: pääosa tuloista muuttaa lähtökunnasta tulokuntaan muuttajan mukana, mutta menoista huomattava osa jää lähtökuntaan. Tulokunnassa taas lisäasukkaat tuovat investointipaineita.

Muuttoliikkeen seurauksena palvelukapasiteettia ja palvelujakin on Suomessa tarjolla selvästi nykyistä asukasmäärää suuremmalle väestölle – ja tietysti tämän mukaiset kustannukset. Samanaikaisesti palveluista on kuitenkin pulaa monilla paikkakunnilla. Kenen pitäisi maksaa nämä kahdet menot?

Suuri osa (80–90 prosenttia) kuntien tuloista on asukas­määrästä riippuvaisia. Peruspalvelujen valtionosuudet määräytyvät pääosin asukasmäärän ja asukkaiden ominaisuuksien (esimerkiksi ikä, sairastavuus) perusteella.

Valtionosuusjärjestelmään sisältyvä verotulojen tasausjärjestelmä tasaa voimakkaasti asukaskohtaista verorahoitusta (tuloverot ja yhteisöverot). Myös maksutulojen määrä riippuu huomattavilta osin palveluja käyttävien asukkaiden määrästä. Asukasmäärästä riippumattomia ovat kunnan kiinteistövero ja yhteisövero- osuus.

Edellä todettu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunnasta toiseen muuttava vie mukanaan peruspalvelujen valtion­osuuden, kunnallisveron, verotulotasauksen ja maksutulot. Kuntien tulot yhteensä eivät kasva kuntien välisessä muuttoliikkeessä.

Menopuoli toimii toisella tavalla. Kunnasta toiseen muuttavan niin sanotut raja- kustannukset ovat usein selvästi keskimääräisiä asukaskohtaisia menoja pienemmät. Tämä johtuu suurista kiinteistä kustannuksista muuttotilanteessa.

Esimerkiksi, jos kunnasta muuttaa asukkaita toiseen kuntaan prosentin verran vuodessa, lähtökunnan keskus­hallinnosta tai toimialan hallinnosta ei voi nipistää yhtä prosenttia vuosittain. Samoin kaduista ja koko yhdyskuntatekniikasta ei voi jättää yhtä prosenttia hoitamatta.

Yksittäisen koululaisen muuttaessa kunnasta toiseen, lähtevän kunnan kustannukset vähenevät lähinnä kouluruoan ja ehkä oppimateriaalin kustannuksilla. Koulun muut kustannukset, esimerkiksi henkilökunnan palkat ja kiinteistöjen ylläpito jäävät kuntaan niin pitkäksi aikaa, että koulusta voidaan vähentää henkilökuntaa tai lopulta sulkea koko koulu.

Jos tulokunnassa on kapasiteettia, niin tuleva oppilas aiheuttaa lisää vain ruoka- ja materiaalikustannukset. Kasvun jatkuessa tulokunta joutuu palkkaamaan lisää henkilökuntaa ja rakentamaan uusia kouluja.

Tästä seuraa tärkeä kysymys. Kenen pitäisi maksaa kuntien välisestä muuttoliikkeestä aiheutuvat lisäkustannukset? Lähtökunnan, tulokunnan, muuttajien vai kaikkien veronmaksajien yhdessä? Tätä ongelmaa ei ole erityisesti huomioitu kuntien rahoitus­järjestelmässä.

Muuttajien kannettavaksi näitä kustannuksia tuskin voidaan ajatella. Tulokunnat voivat selviytyä vähäisestä väestönlisäyksestä pienin lisäkustannuksin, mutta ajan oloon kasvu vaatii investointeja.

Tutkimusteni mukaan suuremmat sopeuttamisongelmat ovat väestöään menettävissä kunnissa. Kapasiteettia ei yksinkertaisesti voi supistaa hitaasti pienenevää tarvetta vastaavasti. Tästä syystä väestöään menettävien kuntien talous on jatkuvan tasapaino- ongelman edessä, mikä kuormittaa myös henkisesti kuntalaisia ja kunnan päättäjiä.

Tilanne ei ole oikeudenmukainen väestöään menettäville kunnille. Suuremmalle väestö­määrälle rakennetun, mutta vähitellen vajaakäyttöisen kapasiteetin ylläpito- ja pääomakustannukset jäävät pienenevän väestöryhmän kannettavaksi, kun lisäksi tämän väestöryhmän henkilökohtaisen omaisuudenkin arvot usein laskevat.

Ainoa toimiva vaihtoehto oli sisällyttää väestöään menettäville kunnille kompensaatiota valtionosuusjärjestelmään, jolloin rahoituksesta vastaavat kaikki veronmaksajat. Tällä voidaan helpottaa talouskriisiin ajautuvien kuntien olemassaoloa.

Meneillään olevassa sote- uudistuksessa näyttää toistuvan edellä kuvattu ongelma. Väestön määrän ennakoidaan supistuvan joillakin ja kasvavan toisilla hyvinvointialueilla. Kasvavat seudut vaativat valtion rahoituksessa kompensaatiota väestön kasvusta, mutta enemmän pitäisi olla huolissaan väestöään menettävistä alueista.

Hieman kärjistäen, kuntien välisessä muuttoliikkeessä kunnille syntyvät kahdet menot, mutta vain yhdet tulot.

Pentti Meklin

kunnallistalouden emeritusprofessori

Tampereen yliopisto

Kaduista ei voi jättää yhtä prosenttia hoitamatta.

Lue lisää

Kiinteistöverouudistus siirtäisi verotusta kerrostaloista pientaloihin

Lukijalta: Suurissa keskuksissa asuntojen hinnat nousevat pilviin – Euroopan isoissa kaupungeissa on jo havaittavissa muuttovirta maaseudulle

Muutto vastavirtaan kasvaa

Miljardin säästötavoite lässähti, kuntien tehtävät vähenivät vain puoleen