Mielipiteet

Kansalliset vaatimukset, kansainväliset markkinat

Eläintuotantokeskustelu on viime viikkoina ottanut kierroksia. Alullepanija oli Kari Kuulan Kirkko ja kaupunki -lehteen kirjoittama kolumni. Muun muassa omassa kolumnissaan Sanna Ukkola kirjoitti, ettei hän ei näe Kuulan kolumnissa mitään ihmeellistä eikä se hänen mielestään poikkea tavan­omaisesta kolumnikielestä.

Hämmentävän harva on viitsinyt yrittää asettua toisen asemaan ja edes yrittää ymmärtää, miksi Kuulan kolumni koettiin niin loukkaavaksi.

Provosoiva ja kärjistävä teksti aiheutti sen, että keskustelussa puolet valittiin ja jyrkät joko–tai-kannat otettiin. Mitä saavutettiin? Emmekö me olekaan huolissamme kärjistävästä, eri ryhmiin jakavasta ja mustavalkoisesta sekä yksinkertaistavasta keskustelukulttuurista?

Keskustelun kärjistymisestä on syytetty sosiaalista mediaa. Varmasti on totta, että sosiaalisessa mediassa mielipiteet leviävät, mutta kyllä keskustelun kärjistymisestä ja eri leireihin jakaantumisesta ovat vastuussa siihen osallistuvat.

Kolumnissaan Ukkola muun muassa kysyi näin: ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Onko maaseutu nykyään joku pyhä lehmä, suojelukohde, josta ei saisi kirjoittaa mitään poikkipuolista?”

Vastaan: ei ole pyhä lehmä ja saa kirjoittaa poikkipuolisesti. En usko ja luulisi fiksujen ihmisten halutessaan ymmärtävän, ettei maatalousyrittäjien tuohtumuksen syy ollut eläintuotannon kritisointi sinällään, vaan tapa ja tyyli, millä se tehtiin.

Kriittisiä puheenvuoroja täytyy voida pitää, mutta olisiko viisasta tehdä se tavalla, jolla toivoisi itseään ja edustamaansa yhteisöä kritisoitavan? Maatalousyrittäjät ovat varmasti valmiita osallistumaan kaikkeen elinkeinoaan koskevaan keskusteluun, mutta keskusteluilmapiirin on oltava kaikkia osapuolia kunnioittava.

Suomessa on tehty töitä eläinten hyvinvoinnin ja ympäristöystävällisyyden eteen. Koska tunnen sianlihantuotannon parhaiten, otan sen esimerkiksi.

Suomessa on esimerkiksi salmonellan nollatoleranssi, saparoiden typistyskielto ja tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna selvästi tiukemmat sian pitopaikkavaatimukset. Suomalaisen sianlihan hiili­jalanjälkikin (3,3–3,8 CO2e/kg) on selvästi pienempi kuin kansainvälinen keskiarvoluku (6,1 CO2e/kg).

Julkisessa keskustelussa näitä asioita harvemmin tuodaan esille. Miksi näin?

Suomalainen kuluttaja arvostaa kotimaista ruokaa ja sen markkinaosuus onkin iso. Suuri kiitos siitä. Joulun aikaan lihan, varsinkin kinkun alkuperämaa herätti jälleen keskustelua. Tätä keskustelua oli mielenkiintoista seurata, etenkin silloin kun perusteltiin alkuperämerkinnän ”Sianliha, EU” käyttöä.

Alla pari esimerkkiä, jotka ovat suoria lainauksia: ”Liharaaka-aineen käytön osalta olennaisia asioita ovat raaka- aineen saatavuus ja hinta.” Merkittävän elintarvike­yrityksen vastaus sanoma­lehden kysymyksiin.

”Kotimaista raaka-ainetta ei saada tai ei ainakaan kilpailu­kykyiseen hintaan, ja se on pienessä firmassa ratkaisevaa.” Merkittävän elintarvike­yrityksen kommentti sanomalehden haastattelussa.

Ensi kerralla, kun jollain on ajatus tehdä kriittinen juttu eläinten tehotuotannosta, olisiko syytä suunnata kritiikin kärki sinne, missä asioita ovat raaka-aineen saatavuus ja hinta?

Suomalainen liha hinnoitellaan maailmanmarkkinahinnan mukaan. Valitettavasti maailmanmarkkinahinta ei määräydy niiden tuotanto­standardien mukaan, joita suomalaiselta sianlihalta vaaditaan.

Kun haluamme panostaa eläinten hyvinvointiin, ympäristöystävällisyyteen ja elintarviketurvallisuuteen kilpailijamaita enemmän, meidän on myös oltava valmiita maksamaan siitä enemmän. Julkisen sektorin kilpailutuksissa on vaadittava Suomen lainsäädännön mukaista tuotantotapaa.

Yksi hyvä kilpailutuskriteeri on saparoiden typistämiskielto. Näiden lisäksi politiikkojen on varmistettava eläinten hyvinvointikorvauksen riittävä taso ja rahoituksen riittävyys. Esimerkiksi emakoiden vapaaporsitus yleistyy nyt kovaa vauhtia ja tässä hyvinvointikorvauksen riittävä taso on elintärkeä.

Suomalaiset maatalous­yrittäjät eivät ole yliherkkiä eivätkä suojelukohde. Maa­talousyrittäjät eivät myöskään ole se koira, johon kalikka on kalahtanut. Maatalousyrittäjät ovat valtavissa ristipaineissa toimiva ammattiryhmä, jolta samaan aikaan vaaditaan erityistä vastuullisuutta, ilmastonmuutoksen torjuntaa, yhä vain halvempaa ruokaa, innovointia ja maailman­markkinoilla pärjäämistä.

Yhtälö on melkoinen, kun samaan aikaan kaupoista ja ravintoloista saa ostaa ruokaa, jonka tuottaminen on Suomessa laitonta.

Heikki Sampolahti

Suomen Sikayrittäjät vpj

Suomalaiset maatalousyrittäjät eivät ole yli­herkkiä eivätkä suojelukohde.

Lue lisää

Piispa halusi tutustua lihan- ja maidontuotantoon sekä tuottajiin, toive toteutui Keiteleellä – pontimena vierailulle oli julkisuudessa käyty keskustelu

HS kutsui MTK:n Juha Marttilan ja kolumnillaan kohauttaneen Kari Kuulan yhteiseen haastatteluun – miehet pohtivat kristityn vastuuta

Juha Marttila: K&K-lehden kolumnista noussut kohu toi jotain hyvääkin – se sai toimittajat ymmärtämään maataloustietämyksensä ohuuden

Eläintuotantokommenteillaan kohahduttanut pappi Kari Kuula kirjoitti uuden kolumnin – pysyy kannassaan mutta pehmentää sanavalintojaan