Mielipiteet

Metsien suojelun lainsäädäntöä yksityistetään

Värriön yhteismetsässä kiistellään, salliiko jokamiehen­oikeus meneillään olevan metsänkäytön rajoittamis­operaation, jollaista meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Suojelu usein hyväksytään, jos pelisäännöt ovat reiluja. Suojelevathan maanomistajat paljon vapaaehtoisesti ja ilman korvaustakin, mutta ulkopuolisten toimien pitäisi edelleen perustua lainsäädäntöön ja maksaa kohtuullinen korvaus.

Lehdessä oli Värriön asiasta näkyvä juttu, mutta se jäi jotensakin kevyeksi (MT Metsä 1.3.). Juttu on silti merkittävä, koska tapaoikeus muodostuu tällaistenkin perusteella.

Jokamiehenoikeus perustuu maan tapaan eli yleisesti hyväksyttyyn käytäntöön. Wikipedian mukaan maan tavan tulee olla kauan noudatettu ja yleisesti velvoittavaksi koettu käytäntö, joka koetaan asianosaisia kohtaan kohtuulliseksi. Rajatapauksissa pitää siis miettiä, onko maan tapa todella ollut tällainen, onko ”jokaiselle miehelle” vakiintunut tämäntapainen oikeus ja onko se kohtuullista.

Nyt tietojen kerääjät liikkuvat luvatta toisten maalla tavoitteenaan estää metsä­yhtiöitä ostamasta tältä maan- omistajalta yksityisten normistojensa vastaisia leimikoita. Ei ole edes väitetty, että metsänkäsittelylle olisi mitään laillisia rajoituksia. Lehtitietojen mukaan yhdessä metsäyhtiön kanssa on tämän jälkeen tehty lisätarkastuksia, eikä ostotar­jouksia ole sen koommin tullut.

On siis keksitty ilmainen suojelujärjestelmä, johon metsä­teollisuus on saatu mukaan. Nyt vaaditaan, että metsänomistajienkin pitäisi hyväksyä sen toiminta omalla maallaan.

Vaikka jokamiehenoikeuteen ei ole kiistattomia oikeus­lähteitä eikä hyviä ennakko­tapauksiakaan, siitä on vakiintuneita tulkintoja, kuten laajahko oikeus satunnaiseen liikkumiseen toisen metsämaalla. Samalla saa tehdä muistiinpanoja luontokohteista, vaikkapa puista, ja tallentaa ne itselleen sähköisestikin. Myös laillisen metsänhakkuun vastustaminen on korkeimman oikeuden päätöksen 2009:47 mukaan laillista, vaikka se koettaisiin häiritseväksi.

Sen sijaan melko vakiin­tuneesti on ajateltu, että merkittävä järjestetty, taikka kaupallisiin päämääriin tähtäävä toiminta toisen maalla edellyttää maanomistajan lupaa. Silloinhan ei ole kyse satunnaisesta liikkumisesta. Hyvin vakiintunut periaate on haitattomuus, eli vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa ei saa tulla tahattomastikaan, saati sitten tieten tahtoen.

Lehtitietojen perusteella näyttää, ettei Lapin operaatio ole jokamiehenoikeuden sallimaa satunnaista liikkumista, mielenosoituksellista toimintaa eikä sananvapauden käyttöäkään, muttei myöskään metsälain 18a pykälän kieltämää metsätyön häirintää.

Sillä on selvä kaupallinen tavoite; tietynlaisten kohteitten puukauppaa halutaan rajoittaa, jotta metsäyhtiöt saisivat maksullisen ympäristö­merkinnän avulla paremman hinnan muusta puutavarastaan. Tämä tapahtuu metsänomistajan kustannuksella; tarkastuksilla aiheutetaan tietoisesti haittaa ja vahinkoa toiselle markkinaosapuolelle, eli maanomistajalle. Kaupallista hyötyä tulee myös maksullisen merkintäjärjestelmän ylläpitäjälle, joka saa myydyksi järjestelmäänsä.

Toiminta kokonaisuudessaan vaikuttaisi olevan myös kilpailulainsäädännön vastaista, siinähän yhteistoimin rajoitetaan yhden markkinaosapuolen toimintaa. Asia kuuluisi Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Aiemmassa organisaatiossa metsäyhtiöiden menettelyitä eli kartelleja tutkittiin kiusallisella tavalla, mutta aiheesta. Sen jälkeen toimielin uudistettiin. Nyt se on niin tehokas, että pystyi näkemään tämän tyyppisen asian tutkinnan eli Matti Tulokkaan tutkinta­pyynnön heti aiheettomaksi, vaikkei siinä ihan pienillä lain­opillisilla eväillä oltu liikkeellä.

MT:n jutussa pohdittiin myös, millä oikeudella Suomen metsäkeskus ja Luonnonvara­keskus keräävät metsävaratietoja yksityismailla. Siihen ei ole selvää säädösperustaa, mutta julkisoikeudellisten laitosten toimialaan kuuluva työ ei tuo yksityisille tai toiselle markkinaosapuolelle mitään oikeuksia omiin operaatioihinsa toisten mailla.

Aikoinaan luultiin, ettei metsätietojen keräämisestä voi tulla mainittavaa haittaa maanomistajille. Vain verottajaa ja luonnonsuojelijoita pelättiin, ja verottajaa aivan turhaan. Mutta kävikin niin, että entiset metsänomistajien organisaatiot yhdistelivät metsätiedoista boikottitiedostoja metsänomistajien selän takana. En olisi ikinä uskonut.

Opimme sen, että lyhyt­aikaiset kaupalliset edut, toimeksiantotuotot ja hymynaamat ovat metsäalallakin tavallista metsänomistajaa tärkeämpiä. Kun annetaan helppo apuväline, sitä kyllä käytetään.

Matti Kiviniemi

varatuomari,

metsäoikeuteen erikoistunut laki­yrittäjä, tietokirjailija ja metsänomistaja

Helsinki

On siis keksitty ilmainen suojelujärjestelmä, johon metsäteollisuus on saatu mukaan.

Lue lisää

Kestävän kehityksen mallimaa

Lampaat tarjoavat vastapainoa metsätalouden suhdanteille – "Oman tilan metsissä tavoitteena ei ole puuntuotannon maksimointi", sanoo tutkija

Metsäyhtiöiltä odotetaan roimia tulosten parannuksia – näkymät hyvät lukuun ottamatta painopapereita, Danske Bank arvioi

Metsänomistajat ja metsästäjät marssivat ulos Evon tiedekansallispuistoa valmistelevasta työryhmästä