Mielipiteet

Valtionhallinnon resurssit EU:n pienimmät

Pandemian torjuntaa koskevassa keskustelussa ovat korostuneet päivänpoliittiset käänteet, vaikka kaiken pohjana on ministeriöissä tapahtuva valmistelu. Ministeriöiden ja muiden valtion tukitoimintojen resurssit ovat Suomessa kansainvälisesti verrattuna yllättävän pienet.

Voidaankin sanoa, että Suomessa on eurooppalaisittain varsin pieni ja hajautettu valtio. Tämä kriisioloissa tärkeä fakta unohtunee Suomen laajahkon julkisen sektorin vuoksi. Sen kivijalat ovat kuitenkin terveydenhuolto ja ilmainen koulutus, joista suuren vastuun kantavat kunnat.

Vuonna 2017 Euroopan komissiolle tehdyn selvityksen mukaan valtion työpaikkojen osuus Suomen kokonais­työllisyydestä oli vuonna 2016 peräti koko EU:n pienin. Valtionhallinnon työntekijöiden suhde julkisen sektorin kokonaismenoihin oli unionin neljänneksi pienin. Valtion ydintoimintojen suhde julkisen sektorin työntekijöiden kokonaismäärään jäi viidenneksi pienimmäksi.

Taustalla näkyvät 1980-luvun lopulla alkaneet reformit, joilla haluttiin purkaa hierarkkisiksi koettuja valtiorakenteita. Ajatuksena oli tehostaa toimintaa uusien kannustin­mallien ja mittaustapojen avulla. Valtion toimintoja muutettiin liikelaitosmuotoon ja yksityistettiin.

Myöhemmin valtion palkka­listoja kutisti esimerkiksi vuoden 2010 yliopistolaki. Valtiosektorin henkilöstö väheni vuosina 1983–2020 yli 135 000 hengellä.

Trendi oli kansainvälinen ja se tunnetaan uusina julkis­hallinnon oppeina. Niitä seuraten etenkin Holkerin ja Ahon hallitukset hajauttivat ja karsivat valtion toimintoja. Kuntien rooli korostui palvelun­tuotannossa ja valtiovarain­ministeriön valta kasvoi samalla, kun keskusvirastoilta riisuttiin tehtäviä.

Jälkinäytöksenä kypsyi ajatus valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta, joka karsi työntekijöitä mekaanisen kaavan mukaan. Sen piiriin kuuluivat valtion organisaatiot ministeriöistä virastoihin ja oikeuslaitokseen.

Alkuperäisenä tavoitteena oli ”vapauttaa” 10 000 työ­paikkaa elinkeinoelämän tarpeisiin. Määrä vastasi lähes koko poliisitoimea tai noin kaksi kertaa koko ministeriöiden työntekijämäärää.

Ministeriötason resursseista puhuttaessa on keskitytty poliittisten erityisavustajien määrään, jonka muutokset kalpenevat virkamieskunnan vähennysten rinnalla. Vuonna 2019 ministeriöissä oli yli 760 työntekijää vähemmän kuin tuottavuusohjelman saneerausten alkaessa vuonna 2005.

Oikeuskansleri, perustuslaki­valiokunta ja valtiontalouden tarkastusvirasto ovat esittäneet huolta leikkausten vaikutuksista lainvalmistelun ja ministeriöiden työhön. Perustuslakivaliokunta ilmaisi esimerkiksi vuonna 2016 huolensa säästöjen tuomasta kasvavasta kiireestä sekä poliittiselta taholta tulevasta paineesta virkamiesvalmisteluun.

Omassa tutkimuksessani olen havainnut, että hallitusohjelmatason painopisteistä voi pahimmillaan olla vastuussa vain yksi henkilö. Sairauspoissaolojen aikana toiminta lamaantuu.

Lainvalmistelun ja päätöksenteon laatua ohjaa myös sitä tukeva tutkimus. Tähän liittyen hälyttäviä ovat olleet 2010-luvun leikkaukset ja hallintouudistukset, joilla on horjutettu tutkimuslaitosten ja yliopistojen toimintaa ja tutkimuksen itseohjautuvuutta.

Pandemian hoidon kannalta keskeisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen resursseja on leikattu huomattavasti. Sen toiminnasta yli puolet perustuu nykyään lyhytaikaiseen projektirahoitukseen, jonka hakeminen sitoo karsittuja resursseja.

Henkilöstön vaihtuvuus syö myös toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää tietotaitoa.

Aikoinaan tehokkuuden nimissä lanseerattuja uuden julkis­hallinnon oppeja on uudelleen­arvioitu ympäri maailmaa. Toiminnan jatkuva mittaaminen ja projektimuotoisuus ovat luoneet uudenlaista byrokratiaa, joka aiheuttaa kustannuksia.

Henkilöstömenoista säästä­minen sysäsi ulkoistuksiin kuluvat menot kasvuun ja synnytti epäterveitä riippuvuussuhteita ulkoisiin palvelun­tarjoajiin.

Hajautettuja hallintomalleja perusteltiin aikoinaan valtion karsimisen lisäksi muun muassa demokratian vahvistamisella, eikä mikään hallintomalli olekaan yksiselitteisen hyvä tai huono. Kriisin hoitoa arvioidessa on kuitenkin syytä erottaa päivänpolitiikan ongelmat rajoitteista, joita liikelaitostamiset, yksityistämiset ja saneeraukset ovat luoneet.

Valtionhallinnon ja sitä tukevan riippumattoman tutkimuksen toiminta täytyy turvata, jotta demokratia ja julkishallinto voivat hoitaa perustehtäviään.

Matti Ylönen

maailmanpolitiikan yliopistonlehtori

Helsingin yliopisto

vierailevana tutkijana

Tallinnan teknillisessä yliopistossa

Valtiosektorin henkilöstö väheni vuosina 1983–2020 yli 135 000 hengellä.

Lue lisää

Hyvinvointialueiden valtuutetuille

Veteliläisillä on aluevaltuutettu 619 asukasta kohden – Moni kunta sai hyvinvointialueelle omaa kokoaan suuremman edustuksen

Äänet keskitettävä oman kylän ehdokkaalle

Kunnat ja hyvinvointialueet – siamilaiset kaksoset