Mielipiteet

Hirvieläinkantaa leikattava – vaatii lakimuutoksia

Hirvieläinkannat ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina. Etenkin valkohäntäpeuran kanta on päässyt kasvamaan suorastaan räjähdysmäisesti. Huippukannan alueella peurojen määrä on nyt 50–100 kappaletta tuhannella hehtaarilla ja paikoin jopa yli sata kappaletta, joka ylittää monin tavoin luonnon kestokyvyn.

Samalla peurakanta kasvaa koko maassa; maamme peurakanta on kolminkertaistunut alle kymmenessä vuodessa ja tihentymäalueet laajenevat. Myös kauriskannat ovat kasvaneet voimakkaasti. Riistahallinto ei ole pystynyt arvioimaan kehitystä – muun muassa hirvien talvikanta on jatkuvasti aliarvioitu.

Erityisesti peurojen aiheuttamat vahingot ovat mittavia: Liikennevahinkoja oli viime vuonna yli 7 400. Lisäksi maa- ja metsätalousvahingot ovat laajoja. Tiheän kannan alueella istutetut männyn taimet syödään heti istutusvuonna ja peltojen kasvustot parturoidaan keväin ja syksyin.

Yhä useammin metsänomistajat joutuvat aitaamaan istutusalat peuravahinkojen estämiseksi. Se ei ole halpaa hommaa. Hirvien vahingoittamia varttuneita männyntaimikkoja on jo noin neljännes niiden pinta-alasta. Vahinkoja tekevät sekä peurat että hirvet: peurat juuri istutetuille taimikoille ja hirvet varttuneille taimikoille.

Myös pelloilla tilanne on paikoin tukala. Etenkin vihannesviljelmät ovat suosittuja ruokamaita.

Peurakolarien määrä kasvoi viime vuonna yli kymmenen prosenttia, vaikka liikennemäärät vähenivät. Paikoitellen peuralaumoja on pelloilla kuin lehmiä ennen vanhaan. Tiheän peurakannan vaikutukset muihin riistaeläinkantoihin sekä kasvikuntaan ovat vielä kysymysmerkkejä.

Peuralaumoilla on selvästi havaittavia vaikutuksia alueen ekologiaan. Tiheä peurakanta vaikuttaa negatiivisesti muihin riistaeläinkantoihin. Sudet peuroista ilmeisesti hyötyvät. Susikannat ovat ennennäkemättömän vahvat juuri tiheiden peurakantojen alueilla. Susilaumojen reviirit ovat niillä aiemmin luultua pienempiä, koska ruokaa riittää.

Pelkästään peurojen aiheuttamat vahingot ovat ainakin 25–30 miljoonaa euroa vuosittain. Suomen riistakeskuksen mukaan peuranmetsästyksen lihatuotto viime vuonna oli 2,3 miljoonaa kiloa. Vahingot lihakiloa kohden ovat siis 10–15 euroa. Kallista lihantuottoa, jossa maanomistajat ja autoilijat maksavat viulut.

Peurakantaa säädellään riistahallinnon myöntämillä pyyntiluvilla, joiden määrää on kasvatettu kannan kasvaessa. Viimeiset viisi vuotta riistahallinto on julistanut joka vuosi, että nyt kannan kasvu on saatu taittumaan. Näin ei ole tapahtunut, vaan kanta on kasvanut rajusti.

Riistahallinto kuuluttaa yhteistyön ja metsästyksen tehostamisen perään vuosi toisensa jälkeen. On jo nähty, ettei tilanne parane näillä lääkkeillä. Peurakannan hallinnassa on epäonnistuttu pahasti ja vahingot maanomistajille, yhteiskunnalle ja myös luonnolle ovat mittavia. Tarvitaan uusia lääkkeitä.

Mitä ne voisivat olla? Ensinnäkin peurojen syys- ja talvi­ruokinta pitäisi saada hallintaan. Ruokintaa pitäisi toteuttaa maltillisesti ja vain houkutustarkoituksessa. Nyt porkkanoita, juurikasta, perunaa ja viljaa ajetaan kuorma­kaupalla maastoon koko syys- ja talvikauden. Ruokinta­paikkoja on monin paikoin puolen kilometrin välein. Ruokaa siis riittää yllin kyllin.

Toiseksi peuranmetsästyksen luvanvaraisuus on näissä olosuhteissa turhaa. Etenkin tihentymäalueella kantaa pitäisi nopeasti leikata nykyisestä jopa 70–80 prosenttia. Tässä tilanteessa metsästysstrategian tavoitteena tulisi olla mahdollisimman suuri saalismäärä. Rajoitteet ovat tässä tilanteessa täysin turhia eikä lupa­menettelyä tarvita.

Peurametsälle pitäisi voida mennä joustavasti aina, kun metsästysoikeuden haltijalla, siis useimmiten paikallisen metsästysseuran jäsenellä, on siihen aikaa. Nyt käytössä on lupamenettely, joka on toimiva, jos tavoitteena on kannan kasvu. Ei tässä tilanteessa.

Kolmanneksi alueellisten riistaneuvostojen kokoon­panoa tulisi muuttaa niin, että eri osapuolten kannat voidaan tasapuolisesti sovittaa yhteen. Nykykokoonpanolla maanomistajien ja muun yhteiskunnan tarpeet eivät painotu päätöksissä riittävästi.

Nopeita lakimuutoksia tarvitaan. Näitä on esitetty ja vaadittu jo vuosia. Tulokset vanhoilla lääkkeillä on nähty.

Itsekin olen useamman metsästysseuran jäsen ja luotan vahvasti niiden tehokkaaseen toimintaan, jos lainsäädäntö antaa siihen mahdollisuudet.

Haastavien tavoitteiden jakaminen seuroille alueellisten riistaneuvostojen keskustelujen tuloksena toimisi varmasti. Hirvieläinkantojen leikkaamisen jälkeen metsästyskin olisi paljon mielekkäämpää, kun riistan saanti ei ole pelkkää ”ampumista”, vaan vaatii metsästäjältä myös taitoa – eikä aina onnistukaan. Siinä on metsästyksen suola!

Juha Ojala

toimitusjohtaja

Nurmijärvi

Ylitiheän peurakannan vahingot maanomistajille, yhteiskunnalle ja myös luonnolle ovat mittavia.

Lue lisää

Lukijalta: "Ministeriö vastuussa karhuista pienpetoraudoissa"

Ministeriö vastuussa karhuista pienpetoraudoissa

Erotammeko hirveä metsän puilta?

Lukija: "Karhujen röyhkeät pihavierailut loppuivat tehokkaalla metsästyksellä – Sama tepsisi susiinkin"