Mielipiteet

Digitaalisilla ratkaisuilla uuden ajan aluepolitiikkaa

Alueelliset erot ovat 1990- luvulta lähtien Suomessa kärjistyneet, ja tasapainoinen aluekehitys on kaikkoamassa tavoittamattomaksi ideaaliksi. Aluepolitiikan 1960–70-lukujen suoria valtion tukia ja erityis­alueita ei moni kaipaa, mutta tyytyväisiä ei voida olla nykyiseenkään aluepolitiikan alennustilaan.

Käytössä olevilla aluekehittämisen keinoilla ei pystytä vastaamaan varsinkaan tulevien vuosikymmenten vaatimuksiin.

Julkisen talouden niukentuessa myös alueiden kehittämiseltä pitää edellyttää paremmin kohdentuvia toimia ja suurempaa vaikuttavuutta. Se saadaan aikaan kehittämällä valtion, kuntien, yritysten ja kansalaisten välistä yhteistyötä. Digitaaliset alustat tarjoavat mahdollisuuden tämän vuorovaikutuksen tehokkaampaan järjestämiseen.

Vanha aluepolitiikka syrjäytyi maamme liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995. Euroopassa oli jo yli vuosikymmen aiemmin toteu­tettu alueellisen koheesion tavoitteen mukainen laaja rakennerahastouudistus.

Samalla syntyi nykyinen ohjelmaperusteisen alue­kehittämisen hierarkkinen malli, joka perustuu julkisen rahoituksen jakamiseen ohjelmien kautta.

Ohjelmaperusteisen kehittämisen idea levittäytyi vaiheittain lähes kaikkialle julkiseen hallintoon. Käytännössä se tarkoitti alue- ja sektorikohtaisten ohjelmien laatimista, strategisten painopisteiden asettamista ja toimeenpanon ohjaamista toimintalinjoiksi kutsuttujen teemojen ja hankkeiden kautta.

Hyvänä puolena on nähty ohjelmatyön osallistavuus eli eri sidosryhmien saaminen mukaan valmisteluun.

Laaja osallistuminen jää usein melko suppean toimijajoukon etuoikeudeksi. Yrityksiä tai kansalaisia saadaan harvoin aidosti mukaan valmisteluun. Yritysten tai aktiivisten kansalaisten rooliksi jää hakea näistä ohjelmista resursseja hankkeisiin ja sijoittaa omaa rahoitusta ja osaamista niihin.

Järjestelmä synnyttää kasautuvasti uutta toimintaa, kun hankkeita on julkishallinnon periaatteiden mukaisesti dokumentoitava ja valvottava.

Aluekehittämisen nykyjärjestelmän keskeinen ongelma on, ettei se kohdista resursseja tehokkaasti luovaan ja tieto­pohjaiseen kehittämiseen paikallisesti. Erityinen haaste on pienten yritysten kehittäminen erilaisilla maaseuduilla.

Niukkenevien julkisten resurssien tulevaisuudessa myös aluekehittämisen järjestelmiä olisi vähintään täydennettävä tarkemmilla ja tehokkaammilla malleilla. Uudenlainen digitalisiin teknologioihin ja alustaperustaisiin toiminta­malleihin perustuva alue­politiikan välineistö voi luoda uutta toimintaa ja kumppanuuksia sekä tukea suoremmin paikallista kehitystä, myös pienempiä yrityksiä ja aktiivisia yhteisöjä.

Japanissa vuodesta 2008 käytössä ollut kotiseutu­lahjoitusjärjestelmä (furusato noozei) on esimerkki alusta­ekosysteemisestä alue- ja kuntakehittämisen mallista, jonka vaikuttavuus syntyy resurssien tehokkaan kohdentumisen kautta. Toimijoiden väliset suhteet ovat vähemmän hierarkkisia ja kannustimet tehokkaita.

Ohjelmaperusteisen ohjauksen ja kontrollin sijaan mallissa korostuvat toiminta ja vuorovaikutus. Järjestelmä on tutkitusti vahvistanut kanssakäymistä kuntien, yritysten ja kansalaisten välillä (Ryynänen & Hyyryläinen & Umeda 2021).

Alustayritykset toimivat Japanin kotiseutulahjoitus­järjestelmässä tuotteiden ja palvelujen välittäjinä. Paikalliset yritykset saavat tukea tuotekehitykseen ja markkinointiin.

Pienetkin kunnat ovat löytäneet uusia keinoja elin­voimansa lisäämiseen. Järjes­telmä kattaa koko maan, ja siinä liikkui vuonna 2020 noin neljä miljardia euroa.

Aikaa ja resursseja ei käytetä ohjelmaprosesseihin eikä hankkeiden yksityiskohtaiseen valvontaan. Järjestelmä tunnistaa moninaiset paikalliset tarpeet ja kohdistaa niihin toimenpiteet tarkasti ja yksilöidysti.

Digitaalisista aluekehittämisen uusista malleista tulisi inspiroitua myös Suomessa. Niukkuuden edessä meidän on etsittävä notkeampia ja vaikuttavampia ratkaisuja julkiseen hallintoon ja kehitettävä ennakkoluulottomasti myös uuden ajan aluepolitiikkaa.

Torsti Hyyryläinen

tutkimusjohtaja, HT

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Laaja osallistuminen jää usein melko suppean toimijajoukon etuoikeudeksi.

Lue lisää

Metsä on aarreaitta

Biden rakentaa länttä uudelleen

EU-maat pääsivät sopuun rajojen avaamisesta täysin rokotetuille – myös tartuntojen enimmäismäärää koskevaa raja-arvoa ollaan hölläämässä

Historiallinen elpymispaketti läpi eduskunnassa äänin 134–57 – kokoomuksen Risikko yllätti vastustajien leirissä