Mielipiteet

Erotammeko hirveä metsän puilta?

Alueellisten riistaneuvostojen uudelle kolmivuotiskaudelle asettamat tiheystavoitteet virittivät hirvikeskustelun alkuvuodesta hyvään vauhtiin. Luken tuoreet tiedot osoittivat päättyneellä kaudella hirvi­kannan tiheyden pienentyneen lähes kaikilla (57/59) hirvitalousalueilla, ja lähes kolme neljästä alueesta oli saavuttanut tiheystavoitteensa.

Hirvikolarien määrä oli noin neljänneksen edeltävää vuotta pienempi. Kahden­kymmenen vuoden aikana hirvi­kanta on lähes puolittunut ja voimakkaat vaihtelut aiempaa vähäisempiä.

Yleisönosastoissa ja metsä­alan lehdissä hirvitilanne on nähty synkkänä. Viidenkymmenen vuoden takaiseen verrattuna hirvikanta on nelinkertaistunut. Taimikkovahinkojen pelossa mäntyä ei enää uskalleta istuttaa, vaan kuusta viljellään liikaa ja liian karuille maille.

Lämpenevä ilmasto kurittaa kuusia pahentaen negatiivista kierrettä metsätaloudelle. Hirven ravinnonkäyttö yksipuolistaa puulajistoa, vaikeuttaa haavan ja pihlajan uudistumista ja aiheuttaa varpujen, etenkin mustikan vähenemistä myös talousmetsissä.

Haapa ja pihlaja ovat metsän monimuotoisuudelle tärkeitä, sukkession alkuvaiheen lajeja. Varttuneen metsän sulkeutuneen latvuston avautuessa myrskyn, tulen tai metsä­talouden toimesta lisääntynyt valo ja kosteus aikaansaavat lehtipuiden voimakkaan kasvun. Samaan metsän kehitysvaiheeseen on sopeutunut hirvi, jonka suosituimpia ravintokasveja nämä lehtipuut ovat.

Sukkession alkuvaiheen lajeilla on usein erittäin voimakas lisääntymispotentiaali, mutta vanhassa metsässä ne eivät menesty. Luonnonolosuhteissa laajoja uudistumis­alueita syntyy harvoin ja ennustamattomasti; silloin kannattaa lisääntyä niin nopeasti kuin mahdollista.

Sukkession alkuvaiheen tuottavuus on ihmisen näkökulmasta luonnonvarojen hyödyntämisen riesa ja rikkaus. Tätä tuottavuutta ylläpidetään ja hyödynnetään maanvilje­lyssä ja metsätaloudessa. Siitä hyötyvät niin tavoitellut kuin ei-toivotutkin lajit, joita ihminen tarpeensa mukaan suojaa tai torjuu.

Mitä nuorempi metsien keski-ikä on ja mitä enemmän metsän uudistusaloja tuotetaan, sitä paremmat olosuhteet sukkession alkuvaiheen lajeille muodostuu. Näistä hyötyvät myös haapa, pihlaja ja hirvi.

Hirven elinympäristö­vaikutukset ovat aina olo­suhderiippuvaisia ja liittyvät niin maisemarakenteeseen kuin muuhun lajistoonkin. Saman hirvitiheyden aiheut­taman laidunnuspaineen vaiku­tukset ovat sitä suurempia, mitä vähemmän varttuneen metsän mustikkavarvikkoa tai uudistusalan mäntytaimikkoa alueelta löytyy.

Hirvi on osa metsiemme monimuotoisuutta ja suurimmassa osassa maata suden tärkein ravintokohde. Yhtä vähän kuin näiden lajien kannanhoitoa voi erottaa toisistaan, voidaan unohtaa hirven ja sen elinympäristön vuorovaikutus toisiinsa. Metsä- tai riista­talouden kysymykset vain yhdestä näkökulmasta asemoituna voivat tuottaa yksin­kertaisia ratkaisuvaihtoehtoja, jotka eivät kokonaisuuden tai pitkäjänteisyyden kannalta ole kuitenkaan toimivia.

Hirvieläinkysymyksissä metsä- ja riistatalouden suhde näyttäytyy usein jännitteisenä. Oikeasuhtaisuus ja mittakaava unohtuvat helposti kärjistyksen hetkellä, yksittäistapauksia yleistetään.

Monimutkaisessa metsäekosysteemissä kokonaisuuksien hahmottamisen ja asioiden mittasuhteiden tärkeys kuitenkin korostuu. Tiheimmillä hirvitalousalueillamme neliökilometrin ruutuun mahtuu alle puolikas hirvi. Sen lisäksi muutkin tekijät vaikuttavat metsätalouden uudistamis­menetelmiin, puulajisuhteisiin ja monimuotoisuuteen, mutta mikä on näiden välinen suhde?

Taimikoiden perkausrästien nähdään heikentävän metsä­talouden tuottoa. Voisiko hirven laidunnus olla tässä mieluummin mahdollisuus kuin uhka?

Luonnonvarakeskus julkaisi äskettäin odotetun raportin hirvieläinten yhteiskunnallisista vaikutuksista. Laajassa kirjallisuuskatsauksessa korostuu tutkimuksen painottuminen hirven negatiivisiin vaikutuksiin metsätaloudelle tai muulle yhteiskunnalle. Se heijastelee myös julkista keskustelua, missä hirvi ja muut hirvieläimet nähdään usein vain vahinkoeläiminä.

Raportti tuo esiin useita tiedontarpeita myös hirvikannan sosiaalisten ja virkistyshyötyjen selvittämiseksi. Niiden täyttäminen parantaa keskustelua ja tukee metsä- ja riistatalouden tavoitteiden yhteensovittamista. Tähän on maassamme erinomaiset mahdollisuudet.

Vesa Ruusila

erätalousneuvos

maa- ja metsätalousministeriö

Hirvieläin­kysymyksissä metsä- ja riistatalouden suhde näyttäytyy usein jännitteisenä.

Lue lisää

Palontorjunta on ilmastoteko

Lukijalta: "Ministeriö vastuussa karhuista pienpetoraudoissa"

Elokapina maalaisittain

Ministeriö vastuussa karhuista pienpetoraudoissa