Mielipiteet

Komission ilmastopaketti puntarissa

Ilmasto- ja energiapolitiikassa kesän tapaus oli komission heinäkuun helteisiin ja Keski- Euroopan tulviin osunut massiivisen Fit-for-55-energia- ja ilmastolainsäädäntöpaketin julkaisu, joka sai kaikki EU- politiikkaa seuraavat varpailleen keskellä heinäkuun helteitä. Paketilla pyritään kuvaamaan, miten EU aikoo saavuttaa keväällä linjaamansa uuden ilmastotavoitteen -55 prosenttia vuoden 1990 tasosta sisältäen myös hiilinielut. Paketti tulee hallitsemaan Brysselin neuvottelusalien keskusteluja noin seuraavat kaksi vuotta.

Yleisvaikutelma paketista on, että komissio on onnistunut päälupauksessaan: käsillä on nyt suuri kertomus siitä, miten EU:n muutos kohti hiilineutraaliutta ja kestävyyttä aiotaan toteuttaa.

Komissio ei tyydy asettamaan jäsenmaille pelkästään tavoitteita (ilmasto, luonto) ja tarjoamaan niihin tarvittavia keinoja (esim. rahoitus, päästö­kauppa), vaan ottaa paikoin varsin yksityiskohtaisesti kantaa myös siihen, miten muutoksessa tulee toimia ja mitä teknologioita ja poltto­aineita valita. Tämä näkyy paketin eri hankkeiden yksityiskohdissa ja myös siinä, että komissio ylipäätään päätti avata energia- ja ilmastolainsäädäntöä näin laajasti.

Moni paketissa nyt esiteltävä lainsäädäntö on vasta verrattain äskettäin pitkien neuvottelujen jälkeen saatu päivitettyä ja toimeenpano on alkutekijöissään. Paketissa on sellaista henkeä, että pillifarkkuja kannattelemaan tarvitaan kaksi kallista merkkivyötä ja kolmet sertifioidut henkselit.

Ilmastopolitiikan pääpaino on paketissa päästöjen vähentämisessä, sillä luonnon hiilinielujen käyttömahdollisuus on rajattu. Tämä on hyvä asia, sillä se ohjaa keskittymään toimissa ilmiön juurisyyhyn, fossiilisten polttoaineiden käyttöön.

Suomen lähtökohdat EU:n ilmastotavoitteiden näkökulmasta ovat erinomaiset, sillä käytämme jo nyt EU:n toiseksi eniten uusiutuvaa energiaa, sähköntuotantomme on hyvin vähäpäästöistä, lämmöntuotanto ja -jakelu ovat tehokkaasti järjestettyjä ja eurooppalaisessa vertailussa hiilinielumme ovat päästöihin verrattuna hyvin suuret.

Suomi on jäsenmaana saamassa paketin korkeimman päästövähennystavoitteen (-50 %) taakanjako­sektorille eli päästökaupan ulkopuolisille sektoreille. Tavoitteen tiukkuus ylitti odotukset, sillä vielä kesäkuussa ennakoitiin -47 % tavoitetta. Päätöksentekijöillämme on ollut jo ilmeisiä vaikeuksia tehdä nykyiseen -39 % tavoitteeseen vaadittavia päätöksiä ja muutamat keinot, joista on saatu päätökset, ovat olleet hyvin kalliita: rahaa käytetään paljon ja päästövähennyksiä syntyy vähän.

Myös maankäyttösektorille 2026–2030 esitetty Suomen hiilinieluvelvoite -17,75 Mt näyttää muihin jäsenmaihin vertailtuna olevan täysin vertailukelpoinen, vaikka sitä on jo ehditty pitää vaatimattomana, koska viime vuonna nielu oli -23 Mt muun muassa lakkojen ja koronan takia.

Jos muilta jäsenmailta vaadittaisiin edes hiilineutraalius maankäyttösektorilla tai suhteutettaisiin hiilinieluvelvoite fossiilisiin päästöihin, Suomen osuus EU-potista pienenisi. Suomessa tulisikin pohtia taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin tavoitteiden oikeudenmukaisuutta jäsenmaiden välillä kokonaisuutena.

Osana uusiutuvan energian direktiivin päivitystä komissio ehdottaa muutoksia myös bio­energian kestävyyskriteereihin. Esitykset eivät muuttaisi täysin bioenergian kestävyyden määrittelyä, mutta ne laajentaisivat sen kattavuutta (20 MW alarajasta 5 MW alarajaan) ja osalla voi olla merkittävä käytännön hankaloittava vaikutus kestävyyden osoittamiseen.

Komissio esittää lisäksi kirjauksia tulevista arvioinneista, joilla mahdollisesti tiukennettaisiin edelleen kriteerejä. Epäselvät termit ja toiveet yhdistettynä pk-yritysten kustannuksia nostavaan ala­rajan alentamiseen sekä kenties haitallisimpana takautuva sääntely jo olemassa olevien laitosten osalta on valitettavan epäonnistunut yritys edistää ympäristötavoitteita.

Ehdotuksessaan uudeksi energiaverodirektiiviksi komissio ottaa askeleita kohti kestävän bioenergian verotusta lämmityskäytössä. Lämmityspolttoaineille tulisi neliportainen vero: täysimääräinen vero suurimmalle osalle fossiilisista, kuten diesel ja bensiini, noin 2/3 verotasolla maakaasu, nestekaasu ja fossiilisperäinen vety kymmenen vuoden ajan (minkä jälkeen ne siirtyvät täysimääräisiksi), noin puolella verotasolla kestävät biopoltto­aineet, jotka eivät ole määritelmällisesti kehittyneitä ja lähes nollatasolla sähkö, sähköpolttoaineet ja kehittyneet biopoltto­aineet.

Bioenergia ry:n mielestä biomassan valmistevero lämmöntuotannossa ei lähtökohtaisesti ole yhteensopiva kestävän verotuksen tiekartan tavoitteiden kanssa. Veron käyttöönotto hidastaisi siirtymää pois fossiilisista poltto­aineista ja kohti fossiilivapaata hyvinvointiyhteiskuntaa.

Harri Laurikka

toimitusjohtaja

Bioenergia ry

Suomi on saamassa paketin korkeimman päästövähennys­tavoitteen päästökaupan ulkopuolisille sektoreille.

Lue lisää

Metsänomistajalle 5 000–10 000 euron taloudelliset tappiot hehtaarilta monimuotoisuuden vuoksi puuston kiertoajalta, arvioi metsänhoitoyhdistyksen johtaja

"Yhtään täysikasvuista puuta ei pitäisi kaataa ensisijaisesti lämmityskattilaan" – energia-alan etujärjestöt kehottavat jättämään lahopuut metsään

Reilu siirtymä, mutta miten ja minne?

Pietikäinen: "Aika ilmastonmuutoksen torjumiseksi alkaa loppua kesken"