Mielipiteet

Nurmismoothie odottaa kaupallistajaansa

Bioraaka-aineiden, eli uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävä raaka-aineiden käyttö jatkuu voimakkaana tulevaisuudessakin. Nyt onkin mietittävä aiempaa tarkemmin, miten bioraaka-ainetta tuotetaan, ja mihin sitä käytetään.

Biotalouden on siirryttävä kohti biokiertotaloutta. Tämä tarkoittaa, että tuotetaan ensisijaisesti kestäviä korkean lisäarvon tuotteita ja palveluita sekä tehostetaan entisestään resurssien käyttöä ja kiertoa tuhlauksen sijaan.

Suomelle muotoillaan juuri nyt uutta biotalousstrategiaa. Tavoitteena on biotalouden arvonlisän kasvu kolmesta neljään prosenttiin. Jos tavoite toteutuu, biotalouden arvon­lisä nousisi 50 miljardiin euroon vuonna 2035 (arvonlisä 26 miljardia euroa vuonna 2019).

Myös tällä hetkellä kansalaisten lausunnoille avoinna olevan ilmastoruokaohjelman tavoitteena on sivuvirtojen jalostaminen korkean lisä­arvon tuotteina: hyödynnetään aiemmin jätteinä tai turhina pidettyjä raaka-aineita viisaasti.

Mitä nämä korkean lisäarvon tuotteet sitten voisivat olla? Yhteistä näille on ainakin se, että ne ovat aiempaa vastuullisemmin tuotettuja kokonaiskestävyys huomioiden.

Biotalouden osalta ilmaston­muutoksen hillintä ja sopeutuminen sekä luonnon monimuotoisuus ovat keskeisiä. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ohjelmassa kehitetään ilmastokestävää maa- ja metsä­taloutta, joten pian meillä on aiempaa enemmän tutkittua tietoa ja osaamista kokonaiskestävyyteen maankäytössä.

Sen lisäksi, että selvitetään miten korkean lisäarvon tuotteita tuotetaan, on kysyttävä ”mitä tuotetaan?”. Tuoreen Material Economicsin selvityksen mukaan bioraaka- aineet kannattaisi varata sellaisiin käyttökohteisiin, jotka auttavat EU:ta siirtymään ilmastoneutraaliin talouteen. Tällaisina mainitaan esi­merkiksi rakennusmateriaalit, tekstiilikuidut ja kemikaalit. Samalla ei pitäisi kuitenkaan unohtaa biodiversiteettiä tai sosioekonomisten vaikutusten ennalta-arviointia.

Lisäksi on tunnustettava, että kaikkeen biomassa ei riitä.

Käyttökohteet voivat olla meille täysin uudenlaisia ja tunnistamattomia. Oljesta voidaan tehdä tekstiilikuituja, kuten Fortum parhaillaan on tekemässä. Kuitukangas­valmistaja Suomistakin kiinnostaa hamppu ja pellava pyyhintätuotteiden raaka- aineena. Hamppu onkin paljastunut todelliseksi superkasviksi, joka hoitaa maaperää.

Pelloilla voidaan viljellä myös luonnonväriaineita tekstiiliteollisuuteen, kuten Natural Indigo Oy tekee. Yritys on jo aloittanut yhteistyön Marimekon kanssa. Myös puu taipuu moneksi: sen sivuvirroista voidaan valmistaa vaikkapa antimikrobiaalisia pinnoitteita.

Tulevaisuudessa silakkaa opitaan syömään uudelleen, kun Hailia Oy jalostaa ruokaa Itämeren alihyödynnetystä pikkusilakasta. Tällä hetkellä vain kolme prosenttia silakoista hyödynnetään keittiöissä.

Yksi huippuraaka-aine kaipaisi vielä uutta tuotekehitystä ja kaupallistamista: nurmi.

Jo nyt monilla alueilla nurmiviljely on vähentynyt. Lisäksi on mahdollista, että lihankulutuksessa tapahtuvat muutokset vähentävät tarvetta nurmelle rehuna. Nurmella on kuitenkin hyviä vaikutuksia maaperään ja se kasvaa pohjoisessakin. Miten muuten kuin rehuna nurmea voitaisiin hyödyntää – ”nurmeako suoraan pöytään”?

Nurmea on jo jalostettu yksimahaisille, esimerkiksi sioille, rehuksi, mutta yksimahainen ihminenkin on. Nurmismoothie odottaa siis kaupallistajaansa. Entä millaisia muita korkean lisäarvon biotuotteita nurmesta voitaisiin tehdä?

Siirtymässä kohti bio­kiertotaloutta tarvitaan uutta osaamista. Tarvitsemme muun muassa ekosysteemiosaajia, markkinavelhoja sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöitä tuuppaustoimien tulkeiksi ja mahdollistajiksi. Koko biokiertotalousalan ennakointiosaamisen kasvattaminen olisi todella arvokasta alalle ja maapallolle.

Ennen kaikkea tarvitsemme uutta, perinteisiä sektori­rajoja ylittävää yhteistyötä. Tekstiili-, energia- ja maa­talousalan yhteistyö on tästä mainio esimerkki. Uuden yhteistyön ja osaamisen avulla voimme päivittää näkemyksiämme siitä, miten tuotetaan ja mihin tarkoitukseen. Yhteistyö onkin elinehto ja vaurauden lähde.

Hanna Mattila

neuvotteleva virkamies (kestävä maankäyttö)

maa- ja metsätalousministeriö

Johanna Kohl

Biokiertotalous-tutkimusohjelman johtaja

Luonnonvarakeskus

Nurmea on jo jalostettu yksimahaisille, esimerkiksi sioille, rehuksi, mutta yksimahainen ihminenkin on.

Lue lisää

Jatkossa voimme juoda nurmesta valmistettua smoothieta – raaka-aineet on jalostettava tuotteiksi uusilla tavoilla

Sieniin erikoistunut startup Brysselissä tuottaa ruokaa kaupungin keskustassa kiertotaloutta kunnioittaen – urbaanissa ruuantuotannossa käytetään olutpanimoiden ja leipomoiden ylijäämätuotteita

Luonto ei ole loputon, ympäristötutkija Ville Lähde sanoo – siksi ihmisten täytyy jälleen opetella elämään niukkuuden kanssa

Origin By Ocean nostaa merestä rakkohaurun avulla ravinteet ja tuo ne takaisin maatalouden käyttöön – "Ravinteiden kierrätystä parhaimmillaan"