Mielipiteet

Uudenkaupungin rauhasta on tänään 300 vuotta

Elokuun 30. päivänä Herran vuonna 1721 solmivat Venäjä ja Ruotsi rauhan, joka viimein päätti Pohjan sodan (1700–1721). Sodassa oli kuollut lähes 400 000 ihmistä Pohjois- Euroopassa, Venäjällä, Baltian maissa ja Ukrainassa.

Erityisen raskaasti sota oli koetellut nykyistä Suomea, jota venäläiset Pietari I käskystä olivat julmasti miehittäneet edeltäneet seitsemän vuotta. Yli 50 000 suomalaista oli joko surmattu tai joutunut orjuuteen. Lisäksi useat tuhannet suomalaismiehet olivat menettäneet henkensä taisteluissa kaukana kotoa.

Pohjan sota oli aikakauden itsevaltiaiden hallitsijoiden vallanhimosta käynnistynyt yksittäisten sotien jatkumo, jossa Venäjä, Tanska, Preussi ja Puola päättivät vallata takaisin Ruotsin 1600-luvulla Itä- ja Keski-Euroopasta haltuunsa saamat alueet. Venäjän johtama liittouma oli ylivoimainen, mutta Ruotsin soturikuningas Kaarle XII ei suostunut myöntymään rauhanneuvotteluihin.

Kaarle XII kuoltua Norjan Haldenissa marraskuussa 1718 sotaan ja hallitsijan itsevaltiuteen tyytymättömät säädyt luovuttivat Ruotsin kruunun Kaarle XII sisarelle Ulriika Eleonoralle ehdolla, että monarkin valtaoikeuksia kavennettaisiin tuntuvasti. Vuotta myöhemmin Ulriika Eleonora luovutti kruunun miehelleen Hessenin Fredrikille.

Pitkäkestoiset tunnustelut johtivat lopulta päätökseen käynnistää varsinaiset rauhanneuvottelut nykyisen Suomen alueella keväällä 1721. Ruotsin rauhanneuvottelijat kreivi Johan Lillienstedt ja vapaaherra Otto Strömfelt olivat lähes mahdottoman tehtävän edessä.

Ruotsin valtaneuvostolle ja tuoreelle kuninkaalle olisi pitänyt esittää hyvä neuvottelu­tulos, vaikka venäläiset miehittivät itäisiä maakuntia ja vihollisten kaleerit toteuttivat hävitysretkiä Ahvenanmaalla ja Ruotsin rannikkokaupungeissa. Rauhanneuvotteluja varjosti myös Ruotsin hallitsijakysymys.

Valta-asemastaan epävarma Fredrik I pelkäsi yhä voimistuvan Venäjän sekaantuvan Ruotsin vallanperimykseen. Tätä seikkaa Pietari I nimeämät neuvottelijat kenraalimajuri Jakob Bruce ja kanslianeuvos Heinrich Osterman ymmärsivät käyttää edukseen.

Neuvottelupaikkakunnaksi oli valikoitunut Uusikaupunki, jonka asukkaat olivat raskaasti kärsineet venäläisestä miehitys­vallasta. Venäläissotilaiden siviiliväestöön kohdistamien väkivallantekojen lisäksi kaupunkilaisia koettelivat ankara verorasitus sekä velvollisuus muonittaa ja majoittaa sotilaat. Elintarvikehuoltoa heikensi kalan säilömiseen välttämättömän suolan puute.

Kaupungin köyhyyttä kuvastaa se, ettei Uudenkaupungin porvareilla ollut tarjota edes riittäviä neuvottelu- ja majoitustiloja arvovieraille ja heidän seurueilleen. Valtaosa rakennuksista oli joko tuhottu tai jäänyt oman onnensa nojaan asukkaiden paettua Ruotsiin. Tarvittavat rakennukset olikin kuljetettava raatihuoneen torille osissa. Esimerkiksi valta­osa neuvottelutalosta tuotiin yli 10 kilometrin päästä Mattisten ratsutilalta Lokalahdesta.

Toukokuussa 1721 käynnistyneet rauhanneuvottelut etenivät kankeasti. Lillienstedt ja Strömfelt saivat luvan luopua ainoastaan Käkisalmesta, Inkerinmaasta ja Narvasta sekä pakon edessä Tallinnasta. Bruce ja Osterman vaativat Venäjälle kaikkia venäläis­sotilaiden miehittämiä alueita, mukaan lukien nykyistä Suomea.

Lillienstedt ja Strömfelt onnistuivat kuitenkin taitavina neuvottelijoina vaikuttamaan siihen, että rajalinja vedettiin huomattavasti kauemmas kuin venäläiset olivat alun perin esittäneet. He antoivat ymmärtää, että Ruotsi voisi saada sotilaallista tukea Englannilta, vaikka saarivaltion tuesta ei ollut mitään varmuutta.

Uudenkaupungin rauhansopimuksen mukaisesti Ruotsi menetti Venäjälle Inkerimaan, Viron, Liivinmaan, Käkisalmen läänin ja läntisen Karjalan kannaksen valtakunnan rajan nyt kulkiessa Lappeenrannan, Savonlinnan ja Haminan itäpuolelta. Rauhansopimuksen mukaisesti rauha tuli olemaan voimassa ikuisesti, mutta tähän tuskin kukaan vakavissaan uskoi. Ruotsin ja Venäjän välillä syttyi uusi sota vain 20 vuotta myöhemmin.

Ruotsin suurvaltakauden päättänyt Uudenkaupungin rauha oli suomalaisille merkittävä valtiosopimus. Venäläiset sotilaat poistuivat alueilta, jotka jäivät Ruotsin hallintaan. Kymmenet tuhannet pakolaiset ja osa orjuuteen myydyistä pääsivät palaamaan kotiin ja jälleenrakennus saattoi alkaa.

Taina Uusitalo

VTT, poliittisen historian tutkija

Kymmenet tuhannet pakolaiset ja osa orjuuteen myydyistä pääsivät palaamaan kotiin.

Lue lisää

Venäjällä ensi kertaa yli tuhat koronakuolemaa vuorokaudessa

Laskuvarjohyppääjiä kuljettanut kone syöksyi maahan Venäjän Tatarstanissa, ainakin 15 kuoli

Hoitavatko suomalaiset poliisit kohta ruotsalaisten töitä Lapissa? "Kyllä tämä käytännössä tarkoittaa sitä", arvioi SPJL maiden välistä uutta sopimusta

Venäjällä kiistellään "laittomista metsistä", joiden alue on suurempi kuin Suomen – ne voivat Denis Dobryninin mukaan avata venäläisille tien yksityiseen ja kestävämpään metsänomistukseen