Mielipiteet

Suomalaisen ruuan hiilijalanjälki kestää vertailun

Maatalouden roolista ilmastonmuutoksen torjumisessa keskustellaan paljon. Keskustelu sai kierroksia, kun vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo kertoi, että maatalous on ajautunut ilmastonmuutoksen torjunnassa sivuraiteille. Hän huomautti, ettei maatalous ole viime vuosina onnistunut alen- tamaan päästöjään lähes ollenkaan. ”Viime vuodet” on keskus­telussa aika pian laajentunut käsittämään koko 2000-luvun.

Aikajanaksi on valikoitunut 2000-luku varmaankin siksi, koska se on kiva tasaluku. Maatalouden osalta tämä aikajana on kuitenkin harhaanjohtava. On totta, että tilastoissa maatalouden päästövähenemä on 2000-luvulla aika pieni, mutta mikä oli lähtötaso?

Vuosina 1990–2000 maatalous oli käytännössä ainoa kasvihuonekaasupäästöjään alentanut sektori. Tänä aikana maatalouden kasvihuonepäästöt alenivat 11,9 prosenttia, kun Suomen kokonaispäästöt kasvoivat 1,4 prosenttia. Kun lukuja tarkastelee lisää, huomataan, että osa maatalouden päästöistä lasketaan energiasektoriin.

Energiasektori on ollut tärkein kasvihuonepäästöjen alentaja viime vuosina, ja osa tästä päästöalenemasta on tullut muun muassa maatalouden työkoneista ja lämmitys­energiasta. Jos energiasektorin maataloutta koskevat päästöalenemat lasketaan maatalouden hyväksi, havaitaan, että maatalouden alenema vuosina 1990–2019 on 19,2 prosenttia. Tämä on jo aika lähellä Suomen kokonaiskasvihuonekaasupäästöjen alenemaa, 25,5 prosenttia (Tilastokeskus).

On oleellista ymmärtää, miksi maatalouden päästöjen lasku on lähimenneisyydessä ollut tilastoissa pientä. Syitä on monia, joista ilmeisin on päästöjen varsin mekaaninen laskentatapa. Maatalouden päästöjen laskennassa paino­tetaan pääosin peltopinta-alaa ja eläinten määrää.

Laskentatapa ei siis täyspainoisesti huomioi tuotannon hiilijalanjälkeä pienentäviä tuotantotapamuutoksia eikä muita ilmastotoimia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että peltoalaa pitäisi pienentää ja/tai eläinmäärää vähentää. Molemmissa tapauksissa maatalous­yrittäjä menettää sekä myyntituloja että maataloustukia.

Suomen suurin päästöjen lähde ja suurin päästöjen vähentäjä 2000-luvulla on ollut energiasektori. Onkin mielenkiintoista pohtia, mitä energiasektorilla on tehty.

Liikenteessä päästöjä on pääosin vähennetty vaatimalla autojen valmistajilta vähäpäästöisiä autoja ja asettamalla biopolttoaineiden jakeluvelvoite.

Energiantuotannossa päästöjä on alentanut muun muassa päästökauppalaki, joka loi hinnan hiilidioksidi­päästöille ja tätä kautta kannusti tai painosti energiantuotantoyhtiöitä investoimaan vähäpäästöiseen teknologiaan.

Käytännössä energiasektorin päästöjä on alennettu lainsäädännöllisin toimin huolehtien kilpailuneutraliteetista. Jostain syystä maataloudessa ei toimita näin. Miksi maataloutta koskevassa kansallisessa lainsäädännössä kilpailu­neutraliteetille ei anneta kovin suurta merkitystä?

Suomessa saa täälläkin hetkellä myydä ja kuluttaa tuotteita, joita täällä ei saa tuottaa. Monin paikoin edes EU-tason lainsäädäntö ei koske kaikkia, mistä hyvä esimerkki on sikojen saparoiden katkaisukielto. Kyseessä on EU-lainsäädäntö, jota noudattaa Suomen lisäksi vain Ruotsi.

Jos maatalous otettaisiin mukaan päästökauppaan, olisi Suomen maatalous vahvoilla. Suomalaisen sianlihan hiili­jalanjälki (3,3–3,8 CO2 e/kg) on selvästi pienempi kuin kansainvälinen keskiarvoluku (6,1 CO2 e/kg). Suomalaisen broilerin hiilijalanjälki on noin 2,5 kiloa CO2 e ruhokiloa kohti, mikä on noin 50 prosenttia vähemmän kuin kansainvälinen keskiarvoluku.

Suomalaisen maidon hiilijalanjälki on noin 1 CO2 e/kg, globaali keskiarvoluku on noin 2,5 CO2 e/kg. Naudanlihassa ja kananmunissa suomalaisen tuotteen hiilijalanjälki on samalla tavalla selvästi alhaisempi kuin kansainvälinen vertailuluku.

Maatalous on ainoa sektori, joka kykenee olemaan hiilinielu ja kuittaamaan muiden sektorien päästöt. Maatalous ei kuitenkaan ole tyhjästä elävä ikiliikkuja, vaan sen on voitava toimia taloudellisesti kannattavasti. Tämän takia markkinat on saatava toimimaan niin, että kaikilta vaaditaan samoja asioita.

Maatalouden ensisijainen tarkoitus on tuottaa ruokaa. Jos suomalaiselta maataloudelta vaaditaan pienempää hiilijalan­jälkeä, on katse käännettävä ja vaatimukset kohdistettava kaikkiin markkinoilla oleviin elintarvikkeisiin.

Loppuun vielä pohdittavaa.

Kun maatalouden päästöjen alentamista tai sen puutetta verrataan muihin sektoreihin, kysyn, olisiko Uudessakaupungissa autotehdasta, jos sen tuotantoprosessilta vaadittaisiin paljon tiukemman lain­säädännön noudattamista kuin esimerkiksi Saksassa sijaitsevalta autotehtaalta?

Heikki Sampolahti

Suomen Sikayrittäjät ry varapuheenjohtaja

Maatalous on ainoa sektori, joka kykenee olemaan hiilinielu.

Lue lisää

Yle uutiset: Hämeenlinnalaisilla Suomen suurin hiilijalanjälki – ainutlaatuinen selvitys tutki 15 kunnan ja kaupungin päästöt

Turvepeltojen päästöt iso kysymysmerkki

Takkarahasta sosiaali- ja ilmastorahastoon

Venäjä ei pelkää Natoa, vaan demokratiaa ja sananvapautta