Mielipiteet

Kuitupuun halpuutus suosii jatkuvaa kasvatusta

Tukkipuu tuo jopa 70 prosenttia kaikista puunmyyntituloista.

Suuri hakkuumäärä ja puuston kasvu sinänsä eivät ole järkeviä metsätalouden tavoitteita, vaan se, mitä ne mahdollistavat. Kuten suuremmat puunmyyntitulot, hiilitaseen paraneminen, tilaa metsien monikäytölle, työmahdollisuudet sekä lisää raaka-ainetta teollisuudelle ja edelleen monenmoista hyvää itselle ja yhteiskuntaan.

Niihin – ei siis mahdollisimman suuriin hakkuisiin – tähtää myös Suomen biotalousstrategia. Suomen kovien biotaloustavoitteiden saavuttaminen ja siinä tärkeiden biojalostamoiden raaka-ainehuolto kuitenkin edellyttävät sekä puuntuotannon tehostamista että etenkin kuitupuun hakkuumäärien lisäystä.

On turha odottaa metsänomistajien käyttäytyvän linjassa biotaloustarpeiden kanssa, ellei se ole heille kannattavaa, ja vastaa muutenkin heidän metsilleen asettamiaan tavoitteita.

Useimmat metsänomistajat ovat monitavoitteisia. Hakkuutulojen lisäksi muun muassa maisemat, vesistöt, riistakannat, luonnon monimuotoisuus voivat olla heille merkityksellisiä – mikä kenellekin.

Tukkipuu tuo jopa 70 prosenttia kaikista puunmyyntituloista. Metsien järeytymisen lisäksi tätä osuutta entisestään kasvattavat puutavaralajien hintasuhteet. Tukkipuun kantohinta on viime aikoina ollut kasvusuunnassa, kun taas kuitupuun hintakehitys mataa.

Samaan aikaan metsänuudistamisen, metsänhoidon ja metsänparannuksen kustannukset kohoavat vuodesta toiseen. Metsätalouden kannattavuuden yhtälössä keskittyminen juuri tukkipuun tuottamiseen ja myyntiin vaikuttaa taloudellisesti jatkuvasti houkuttelevammalta. Vastaavasti lähinnä kuitupuuta tuovien harvennusten kannattavuus heikkenee varsinkin, jos niiden yhteydessä tarvitaan kallista ennakkoraivausta.

Metsänomistajan kannattaa tietenkin punnita eri toimenpiteiden ja niiden mahdollisten vaihtoehtojen järkevyyksiä ottaen huomioon kaikki metsilleen asettamansa tavoitteet; aivan kuten kuka tahansa rationaalinen henkilö tekee omissa valinnoissaan.

Yhtenä vaihtoehtona on aina jättää toimenpide tekemättä, jolloin säästää kustannuksissa nyt, mutta samalla menettää mahdollisuuden toimenpiteen tuomaan lisäansaintaan tulevaisuudessa. Kynnys vaikkapa taimikon perkaukseen luonnollisesti nousee kustannusten kasvun sekä odotettavissa olevien hyötyjen alenemisen myötä. Tämä lisää hoitorästejä entisestään.

Jatkuvaa kasvatusta tarjotaan vaihtoehdoksi perinteiselle metsänkasvatuksen ketjulle päätehakkuineen. Siinä pyritään välttämään uudistamiskustannukset turvautuen metsän luontaiseen uudistumiseen kasvavan puuston alla. Metsä pyritään saamaan eri-ikäisrakenteiseksi ja säilyttämään se sellaisena.

Hakkuissa ideana on myös mahdollisimman suuri tukkipuun osuus, ja hakkuut toteutetaan lähinnä suurten puitten poiminnoin, yläharvennuksin ja pienaukkohakkuin. Jatkuvan kasvatuksen metsä on tavanomaiseen kasvatusmetsään verrattuna harvempi.

Jos Suomen metsissä siirryttäisiin laajamittaisesti jatkuvaan kasvatukseen, metsien puuston kokonaiskasvu ja siten puuston hiilinieluvaikutus sekä kuitupuun hakkuumäärä vääjäämättä vähenisivät.

Kuitupuun hinnan aleneminen suhteessa tukkipuun hintaan, yhdistettynä metsänuudistamisen ja metsänhoidon kustannusten nousuun, lisää jatkuvan kasvatuksen houkuttelevuutta.

Kun jatkuva kasvatus metsän peitteisyyden säilyttävänä on monien mielestä lisäksi maisemallisesti, riistanhoidollisesti, luonnonsuojelullisesti ja metsien monikäytön kannalta parempi kuin avohakkuu, sen suosion voi ennustaa kasvavan, jos kuitupuun hintakehitys jatkuu entisellään. Pidemmän päälle tämä johtaisi biojalostamoiden kuitupuun hankinnan vaikeuksiin.

Me tämän kirjoittajat olemme elävä esimerkki tilanteesta. Viimeisimmät hakkuut metsissämme tehtiin osittain rankkoina yläharvennuksina sekä suometsien poimintahakkuuna, juuri edellä mainituista syistä.

Parempi hintakehitys kuitupuulle olisi tarkoittanut harvennuksia perinteisempään tyyliin ja suurempaa kuitupuukertymää. Samaa on havaittavissa myös esimerkiksi joidenkin metsärahastojen hakkuukäyttäytymisessä.

Jyrki Kangas

professori

Itä-Suomen yliopisto

Annika Kangas

Tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus

Lue lisää

FSC-sertifioinnin perusta on laho

Tukkihakkuiden kiihtyminen jatkui kesällä

Puukauppa kirii huippuvuoden 2018 vauhtiin

Södra nostaa taas puun hintaa