Mielipiteet

Puhe kiertotaloudesta sotkee käsitteet

Mielipiteet 02.02.2018

Kysymys on merkitys- taistelusta, jossa fiksutkin ihmiset ovat mukautumassa Sitran määrittelymonopolin alle.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kirjoitti tämän lehden yliössä otsikolla ”Maaseutuohjelman tulee tukea kiertotaloutta.” (MT 29.1.)

Kirjoituksessa luonnonhoitoalan korkein viranomainen sitoi maaseudun ja uudistuvien elinkeinojen tulevaisuuden kiertotalouteen. Tarkoitus viestistä lukijoille oli varmasti hyvä.

Sopii kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kirjoituksesta puuttui kokonaan biotalouden käsite ja suuri näköala. Tämä on valitettava ja hämmästyttävä esimerkki käsitteiden hämärtymisestä.

Suomessa käsitettä kiertotalous (circular economy) on myynyt julkisuuteen lähinnä Sitra. Samalla se on käytännössä vaiennut biotaloudesta.

Näin tehdessään Sitra on tullut tehneeksi suuren vahingon tulevaisuutta koskevalle ymmärryksellemme. Samansuuntaisen väärän todistuksen biotaloudesta on antanut mediapiireissä vaikutusvaltainen Bios -ryhmä.

Kiertotaloudessa on käsitteellisesti monia ongelmia. Tärkein puute on, että kiertotalous ei käsittele sitä, mitä materialle tapahtuu kiertojen jälkeen. Toisin sanoen käsite poistaa talouden problematiikasta tuotannosta poistuvien hyödyntämiskelvottomien ainesten vaikutuksen maapallon elämää ylläpitävään järjestelmään – elolliseen luontoon.

Toisekseen kiertotalous ei kysy, millä energialla kierrot pyörivät. Näin kiertotalous on kahta kautta termodynamiikan toisen pääsäännön eli entropian lain vastainen – tai sen ulossulkeva. Puhdas kiertotalous on uudelleen keksitty ikiliikkuja. Kun sitä täsmennetään, palataan taas biotalouteen.

Se, että uudistuvien luonnonvarojen käyttö määritellään biokiertotaloudeksi, on malliesimerkki Sitran tekemästä käsiteväärennöksestä. Se on yhtä tyhjä termit kuin resurssiviisaus tai vähähiilisyys. Kysymys on merkitystaistelusta, jossa fiksutkin ihmiset ovat mukautumassa Sitran määrittelymonopolin alle.

Luonnossa kaikki kiertää, jätettä ei ole, hajottajat sopeuttavat materian ekosysteemien biotiikkaan ja koko systeemi toimii uusiutuvalla auringon energialla. Kierto on siis yksi biotalouden ominaisuus, mutta ei mitenkään yläkäsite.

Kaiken kaikkiaan luonnon bioottisten ominaisuuksien ymmärtäminen on laajassa mielessä ihmisen talouden suurin haaste.

Biotalous on nimenomaisesti pyrkimystä ekosysteemien ymmärtämiseen. Tällöin ekosysteemipalvelut ovat tärkeä osa käsitettä. Jos määrittelemme biotalouden ainoastaan uusiutuvien raaka-ainevarojen käytöksi, teemme joko tahallisen virheen tai emme tunnista ekologisen sivistyksemme suppeutta.

Olen yrittänyt pohtia, miksi kiertotalous myy niin hyvin ja miksi biotaloutta käsitteenä hyljeksitään. Yksi selvä syy on mainittu Sitran monopoliasema puolivaltiollisena policy-hautomona.

Toinen syy saattaa olla siinä, että kierrätyksen moraaliperiaatteeksi nostaneelle nuorelle kaupunkilaiselle kiertotalous sopii melkeinpä maailmankatsomukseksi. Se kun ei haasta urbaniteetin perusteita toisin kuin biotaloudesta nousevat kysymykset.

Kolmas syy voi olla siinä, että biotalous (mikä terminä on globaali ekologisen taloustieteen termi) käsitetään poliittisesti keskustalaiseksi ideaksi. Keskusta onkin sen toistaiseksi parhaiten ymmärtänyt.

Mutta tämä peruste käsitteen hylkäämiselle poliittisena on keinotekoinen, sillä yhtä lailla kiertotalous on poliittinen: se liittyy ihmisten mielissä suoraan vihreän liikkeen ideologiaan.

On kolmas kerta kun kiertotalous on tullut muotiin. Ensimmäinen kerta oli 1970-luvulla, jolloin professori Kyösti Pulliainen toi koko idean monissa julkaisuissaan suomalaiseen keskusteluun. Taustalla olivat ekologisen taloustieteen suuret nimet Boulding, Georgescu-Roegen ja Daly.

Toisen kerran termi tuli 1990-luvulla pohjoismaiseen keskusteluun Chalmers Tekniska Högskolan avaamasta ruotsalaisesta keskustelussa, jossa muun muassa LRF eli Ruotsin MTK oli voimakkaana tukena. Nyt kolmatta kertaa Suomeen rantautunut kiertotalous-puhe lienee peräisin Ranskasta.

Mitä sitten on biotalous asianmukaisesti määriteltynä? Pieni varoitus: wikipedia-määritelmät ovat suppeita ja osin vääriäkin. Älkää siis luottako niihin.

Biotalous tarkoittaa (1) uusiutuvien raaka-aineiden jalostamista korkean arvonlisän tuotteiksi 2) biologisten prosessien käyttöä tuotannossa 3) tuotannon yhdentämistä haitattomalla tavalla osaksi luonnon elämää ylläpitäviä prosesseja.

Juha Kuisma

tietokirjailija

Lempäälä