Mielipiteet

EU:n aluekehityspolitiikkaa tarvitaan jatkossakin

Maan etua ei puolusteta vain juustohöylää teroittamalla.

Euroopan unionin maatalouspolitiikalla ja aluekehityspolitiikalla on molemmilla ollut suuri merkitys Suomelle koko 23-vuotisen yhteisen historiamme ajan. Erityisesti alkuaikoina ne vahvistivat EU-jäsenyyden hyväksyttävyyttä niin kansan kuin päättäjienkin parissa.

Vaikeuksissa kamppailevalle suomalaiselle maataloudelle EU-tuet ovat olleet tiukassa tilanteessa tärkeä apu.

Suomessa on lisäksi lukuisia kaupunkeja ja kuntia, joiden hankkeita on mahdollistettu EU-rahoituksella.

Nykyinen ohjelmakausi loppuu vuonna 2020, ja valmistelu seuraavaa varten on jo käynnissä. Euroopan komissio antaa toukokuun lopussa ehdotuksensa seuraavaksi rahoituskehykseksi.

Rahoituskehys on EU:n talousarvio, jonka mukaan eri politiikanlohkot saavat menokattonsa seuraaviksi vuosiksi eteenpäin.

Vääntö kehyksistä on tällä kertaa historiallisen hankala.

Britannian EU-ero sekä uudet menotarpeet yhteisestä puolustuksesta maahanmuuttoon tulee huomioida budjettia laadittaessa.

Suomen tavoite on säilyttää maksuosuutemme kohtuullisena kaikissa oloissa. Tämä tarkoittaa menojen ja tulojen kriittistäkin tarkastelua.

Maan etua ei kuitenkaan puolusteta vain juustohöylää teroittamalla. Maatalous- tai aluekehityspolitiikan jyrkkä alasajo ei ole kansallisen etumme vaalimista. Näitä kahta ei pidä myöskään turhaan asettaa vastakkain. Tavoittelemme parasta mahdollista tulosta kummankin osalta.

Pidän hyvin kummallisina sellaisia puheita, joissa jo etukäteen luovutaan oman kokonaispottimme maksimoimisesta. Sellainen ei ole järkevää edunvalvontaa, saati elinkeinopolitiikkaa.

Sen sijaan vaikutusvaltaa kannattaa käyttää rahanjaon tasapainon parantamiseen. Esimerkiksi Puolan osuus aluekehitysrahoista on nykyisillä jakokriteereillä suhteettoman suuri. Tämä tunnustetaan myös Brysselissä.

Talouden kohentuessa ja alueiden välisten kehityserojen kaventuessa tarve perinteiselle koheesiotuelle vähenee. Jatkossa kriteerien tulisikin kannustaa yhä enemmän kansainvälisen kilpailukyvyn, korkean osaamisen ja työllisyyden tukemiseen koko unionin alueella.

Nämä haasteet koskettavat kaikkia jäsenmaita. EU pärjää kovassa kilpailussa Aasian ja Yhdysvaltojen kanssa vain, jos nämä palikat ovat kunnossa.

Kotimaassakin vastassa on pinttyneitä mielikuvia surkeiden syrjäseutujen hankeautomaateista.

Vaikka alussa viittasin kuntiin, itse asiassa Suomessa rakennerahastojen suurimpiin hyötyjiin lukeutuvat innovaatiotoimintaa ylläpitävät yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä uusia työpaikkoja luovat pk-yritykset. Suurimmassa osassa maata rakennerahastot ovat paljon entistä Tekesiä, nykyistä Business Finlandia, merkittävämpi rahoituslähde.

EU:n aluekehityspolitiikka ei ole rahoituskehysten jakojäännös vaan osa kestävän ja kilpailukykyisen talouden rakentamista. Se on myös kansallisesti merkittävimpiä aluekehittämisen työvälineitämme, jolle on jatkossakin tilaus ja tarve.

Yksi näistä on pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityistuki. Tämän Itä- ja Pohjois-Suomelle kriittisen rahoituksen jatkuminen on taattava tulevallakin ohjelmakaudella.

Aluepolitiikan osana toteutettavalla rajat ylittävällä yhteistyöllä on silläkin tärkeä tehtävänsä paitsi raja-alueiden taloudellisen kehittämisen myös ympäristöyhteistyön ja turvallisuuden näkökulmasta. Rajat ylittävällä yhteistyöllä tuodaan paljon puhuttua vakautta lähialueillemme.

Etenkin arktisen ja Itämeren alueiden painoarvo kasvaa niiden kansainvälispoliittisen merkityksen jatkuvasti lisääntyessä. Euroopan yhteisen edun mukaista on vahvistaa unionin läsnäoloa näillä alueilla.

EU:ssa on brexitin jälkeenkin 27 varsin erilaista jäsenmaata. Suomen on oman näkökulmansa esiin saamiseksi pidettävä hyvää huolta kansallisesta edunvalvonnastamme. Vaikuttamisen on tapahduttava yhteisin nuotein ja oikea-aikaisesti.

Komission toukokuinen pohjaesitys on yksi merkkipaalu matkalla kohti seuraavaa rahoituskautta. Omassa kalenterissani se näkyy ennätyksellisen monina kollega- ja komissaaritapaamisina pitkin kevättä.

Suomella on EU-kentällä monia kansallisesti elintärkeitä etuja vartioitavanaan. Sipilän hallituksen vahtivuorolla niistä mistään ei omaehtoisesti tingitä.

Mika Lintilä

elinkeinoministeri (kesk.)

Lue lisää

Viruksen torjunta ei ole yhden puolueen show

Siirtohinnan nousua syytä kohtuullistaa

Vielä pitää pöllyttää miesvallan linnakkeita

Arvoa vastuun kantajille