Mielipiteet

Sähkönsiirtohintojen eriarvoistumista voi hillitä

Mielipiteet 28.03.2018

Ruotsissa siirtohintojen eriarvoistuminen on ratkaistu alentamalla sähkö­veroa harvaan asutuilla alueilla.

Viime aikoina tykkylumien aiheuttamat sähkökatkot ovat nostattaneet keskustelua sähkönsiirron toimitusvarmuudesta, siirtohinnoista ja niiden alueellisesta eriarvoisuudesta.

Keskimääräisten verottomien siirtohintojen osalta Suomi kuuluu eurooppalaisittain Eurostatin tilaston mukaan keskikastiin. Kauppalehden pääkirjoituksen (17.1.) näkemys tuki käsitystä, että nousun varaa on toimitusvarmuus­investointeihin.

Toimitusvarmuuden kehittämiseen kohdistuvia investointeja tarvitaan kuitenkin eniten haja-asutusalueilla, jolloin haasteeksi nousee siirtohintojen eriytyminen harvaan asutun alueen ja kaupunkikeskusten välillä. Kalleimmillaan siirtohinnat ovat sähkönjakelualueilla, joissa Suomen teollisuuden tarvitsemat raaka-aineet ja niitä jalostava teollisuuskin pääosin sijaitsee. (MT 4.2.)

Energiaviraston tilaston mukaan 1.1.2018 sähkösiirron osuus sähkön kokonaislaskusta 5 000 kilowattituntia vuodessa käyttävällä on Suomessa keski­määrin 34 prosenttia. Loput sähkölaskusta muodostuu veroista ja sähköenergiasta, joiden kummankin osuus on 33 prosenttia.

Helmikuun 2018 tilaston mukaan halvin maksaa sähkön siirrosta 332 euroa vuodessa ja kallein 713 euroa. Ero alueiden välillä on siis 370 euroa.

Sähkölämmitteisen omakoti­asujan (18 000 kilowattitunnin vuosikulutuksen) maksaman summan ero kalleimman ja halvimman alueen välillä on vuosittain noin 640 euroa. Laskelmassa oletetaan, että kaikki saavat sähköenergian myynnin samaan hintaan.

Siirtohintojen maantieteellisen eriytymisen ajurina toimii vuonna 2013 voimaan tullut sähkömarkkinalaki.

Energiaviraston mukaan suomalaisiin sähköverkkoihin investoidaan keskimäärin 580 miljoonaa euroa vuosittain. Verkkoyhtiöiden suunnitelmien mukaan vuosien 2014–2028 välisenä aikana korvaus­investointien arvo nousee yhteensä 8,6 miljardin euroon.

Yhtiökohtaisen investointi­ohjelman suuruus riippuu jakeluverkkoyhtiön maan­tieteellisestä sijainnista ja johto­pituudesta asiakasta kohden. Harvaanasuttu, metsäinen ja kallioinen Järvi-Suomi on sekä maakaapeloinnin että ilmajohtojen rakentamisen osalta kallista seutua, mikä näkyy Itä-Suomen alueella siirto­hintojen korkeutena.

Suurimmilla itäsuomalaisilla jakeluverkkoyhtiöillä johtopituutta asiakasta kohden on tyypillisesti yli 200 metriä, kun kaupunkiyhtiöillä sitä on keskimäärin noin 30 metriä.

Esimerkiksi Savon Voima Verkko Oy investoi vuosittain viime ja edellisenä vuonna noin 460 euroa asiakasta kohti toimitusvarmuuden parantamiseen, sama tahti jatkuu ainakin vuoden 2020 loppuun saakka.

Tämän massiivisen infrastruktuurin uusimisen maksajia ovat asiakkaat – suomalaiset sähkönkäyttäjät. Toisaalta mittava investointiohjelma tuo mukanaan merkittäviä positiivisia vaikutuksia työllisyyteen ja aluetalouteen.

Koska yhteiskunnan riippuvuus sähköstä lisääntyy tulevaisuudessa edelleen, on toki perusteltua edellyttää myös sähköverkkoyhtiöiltä parempaa säävarmuutta.

Alueellista eriarvoistumista siirtohintojen osalta on kuitenkin mahdollista hillitä. Voisimme hakea esimerkkiä sähköverotukseen Ruotsista.

Sähkölämmitteisen omakoti­asukkaan (18 000 kilowatti­tunnin vuosikulutuksella) sähkönsiirtolaskusta veroja voi olla jopa puolet.

Siirtomaksussa maksetaan sähköveroa ja huoltovarmuusmaksua, joista maksetaan lisäksi vielä arvonlisäveroa. Veroa verosta.

Ruotsissa mittava sähkön toimitusvarmuuden kehittäminen ja siirtohintojen alueellisten hintaerojen kaventaminen on ratkaistu alentamalla sähköveroa harvaan asutuilla alueilla ja vastaavasti nostamalla siirtohintoja tiheällä asutusalueella – suurten kaupunkien alueilla.

Tällä on tasoitettu valtion säädösten vaikutuksia maan sisäisesti, etteivät tasapuolisen infran kustannusvaikutukset näkyisi kuluttajille, yrityksille ja valmistavalle teollisuudelle suurina kustannuseroina erilaisten alueiden välillä.

Tällä järjestelyllä sähköverkkoa on saatu kehitettyä merkittävästi myös pitkien johtopituuksien alueilla.

Suomessa noin kymmenen prosentin sähköveron korotus tiheillä alueilla tarkoittaisi asiakasta kohden noin kuuden euron nousua vuodessa. Tämä mahdollistaisi kymmenistä satoihin euroihin tasoisen veronalennuksen pitkien johtoalueiden verkoissa. Valtion verotulokertymä pysyisi kuitenkin ennallaan.

Ruotsissa muutos on toteutettu niin, että kevyemmän sähköveron kunnat luetellaan sähköveroluokan päätöksessä. Malli on siten kevyt hallinnoida ja valvoa.

Arto Sutinen

toimitusjohtaja

Savon Voima Oyj

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT